Lue keskustelun säännöt.
Onko äitini tunnekylmä?
tytär
05.07.2022 |
Itse olen aina ollut herkkä ihminen ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän ihmettelen oman äitini tunnekylmyyttä.
Hänelle sukulaisuus ei tunnu merkitsevän mitään. Esim lapsenlapsistaan ei kuulemma ole hänelle "mitään iloa" ja ovat "aivan vieraita" ja ei koe mitään tunneyhteyttä näihin poikansa lapsenlapsiin, kun ovat nähneet vain muutaman kerran vuodessa. Poikaansa kyllä rakastaa ihan ns normaalisti (kai)
Isäni tutustui velipuoleensa vasta aikusiällä ja haluaa tavata tätä ja noin kerran vuodessa tapaavat. Äitini suuresti ihmettelee tätä, äitini sanoin " aivan vieras ihminen, en ymmärrä mitä se täältä hakee?" On myös
kertonut, kuinka ei ole koskaan pitänyt omasta veljentyttärestään.
Äiti haukkuu jatkuvasti isän sukulaiset, esim isän sisko on "paskiainen" äitini sanoin (eivät ole koskaan pitäneet toisistaan) ja isän äiti "lumppu" ja lienee sanomattakin selvää, että vanhempieni liitto kärsii siitä, että äiti jostain syystä vihaa isän sukua...
Kuulostaako tämä teistä normaalilta, onko muissakin perheissä tällaista?
Mietin, onko äitini jotenkin poikkeuksellisen tunnekylmä ja vihamielinen, vain kuvittelenko vain. Käytti kuritusväkivaltaa paljon meihin lapsiin, vaikka muuten oli ns hyvä äiti. Vanhempani kuuluvat molemmat suuriin ikäluokkiin
Kommentit (25)
Tuo lapsenlapsi asia on ihan normaali. Ei lapsenlapsi kaipaa automaattisesti isoäitiä, joillekin on parempi ilman, tässä tapauksessa vaikka. Mutta teidän kurittaminen kuulostaa surulliselta, niin ei olisi pitänyt olla. Jos hän ei pidä isän suvusta, ei ole pakko olla tekemisissä, jäikö jotain hampaankoloon - mutta kai juoruamisen joskus voisi lopettaa ettei synny "pahaa energiaa". Joillakin on pitkä muisti noissa asioissa, toistavat samaa vuosikaudet. Ehkä äitisi haluaisi että hän on isälle tärkeä, velipuoli tuntui menevän edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, jos tuo äiti ei tunne mitään lapsenlapsiaan kohtaan, jos näitä kuitenkin nähnyt pienestä asti ja jos kerran poikaansa rakastaa niin miten voi olla mahdollista, ettei välitä pojan lapsista? Outoa kyllä jotenkin
Äitisi kuulostaa todella katkeroituneelle ihmiselle, ei voi muuta sanoa kun tuollaista on asenne ja kielenkäyttö hänellä. Kuritusväkivalta ei myöskään ole ok mutta suuret ikäluokat valitettavasti kasvoivat siihen kulttuuriin että lasten pahoinpitely on täysin ok, kasvatuksen nimissä
Kuulostaa narsistilta. Ja äitisi ei siedä isäsi sukua, koska nämä välittävät isästäsi. Oma äitini oli samanlainen, oli niin pohjattoman huomionkipeä, että jos joku muu sai huomiota ja välittämistä osakseen, katkeroitui heti. Näitä tapauksia on paljon.
Toi puolison sukulaisten haukkuminen kuulostaa ihan normille :D Tosin kaikki ei käytä ehkä ihan noin raffia kieltä...Onko äiti henkisesti ok, ettei vaan olis jotain alkavaa dementiaa, dementikot on joskus aika vihamielisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini on samanlainen, tosin vielä pahempi.
Kyllä tuo on TAVALLISTA. Ei normaalia mutta yleistä. Monella meistä on tuollainen äiti. Oma äitini myös jatkuvasti loukkaa minua tahallaan, esim olisi pitänyt tehdä sulle abortti tai kunpa sulle kävisi huonosti tai kurjasti.
Ei hän ole varmaan onnellinen itsensä kanssa.
Lapsiani (ainoat lapsenlapset) hän ei tapaa ollenkaan, siis lainkaan. Ei halua, eikä vieraan räkänokat kiinnosta (siis ovat mun biologiset lapset)z
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on samanlainen, tosin vielä pahempi.
Kyllä tuo on TAVALLISTA. Ei normaalia mutta yleistä. Monella meistä on tuollainen äiti. Oma äitini myös jatkuvasti loukkaa minua tahallaan, esim olisi pitänyt tehdä sulle abortti tai kunpa sulle kävisi huonosti tai kurjasti.
Ei hän ole varmaan onnellinen itsensä kanssa.
Lapsiani (ainoat lapsenlapset) hän ei tapaa ollenkaan, siis lainkaan. Ei halua, eikä vieraan räkänokat kiinnosta (siis ovat mun biologiset lapset)z
On sulla kamala äiti, otan osaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n äiti on tunnekylmyyden lisäksi varsin ilkeä ihminen
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, jos tuo äiti ei tunne mitään lapsenlapsiaan kohtaan, jos näitä kuitenkin nähnyt pienestä asti ja jos kerran poikaansa rakastaa niin miten voi olla mahdollista, ettei välitä pojan lapsista? Outoa kyllä jotenkin
Vanha ketju, mutta paljon on niitä, joita ei lapsenlapset kiinnosta...Ei voi tunnesidettä syntyä kunnolla jos näkee vain muutamia kertoja vuodessa. Hyvin moni isovanhempi voi samaistua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on samanlainen, tosin vielä pahempi.
Kyllä tuo on TAVALLISTA. Ei normaalia mutta yleistä. Monella meistä on tuollainen äiti. Oma äitini myös jatkuvasti loukkaa minua tahallaan, esim olisi pitänyt tehdä sulle abortti tai kunpa sulle kävisi huonosti tai kurjasti.
Ei hän ole varmaan onnellinen itsensä kanssa.
Lapsiani (ainoat lapsenlapset) hän ei tapaa ollenkaan, siis lainkaan. Ei halua, eikä vieraan räkänokat kiinnosta (siis ovat mun biologiset lapset)z
En kyllä ymmärrä, että miten omat lapsenlaoset voivat olla "vieraita räkänokkia"? Onpa sairas ihminen joka noin ajattelee...
En minkäkään rakasta omia lapsenlapsia, vaikka lastani rakastan, johon tunneside. Lapsenlapset on minulle käytännössä tuntemattomia kun harvoin nähdään ja nyt jo aikuisia
t. mummo 78v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole todellakaan normaalia enkä kutsuisi miksikään hyväksi äidiksi. Vaikuttaa ihan täysin luonnevikaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on samanlainen, tosin vielä pahempi.
Kyllä tuo on TAVALLISTA. Ei normaalia mutta yleistä. Monella meistä on tuollainen äiti. Oma äitini myös jatkuvasti loukkaa minua tahallaan, esim olisi pitänyt tehdä sulle abortti tai kunpa sulle kävisi huonosti tai kurjasti.
Ei hän ole varmaan onnellinen itsensä kanssa.
Lapsiani (ainoat lapsenlapset) hän ei tapaa ollenkaan, siis lainkaan. Ei halua, eikä vieraan räkänokat kiinnosta (siis ovat mun biologiset lapset)z
Siis miten tollanen voi olla tavallista? Luulin, että mun sukulaiset on kamalia, mutta yhtäkään tollasta ei joukosta löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minkäkään rakasta omia lapsenlapsia, vaikka lastani rakastan, johon tunneside. Lapsenlapset on minulle käytännössä tuntemattomia kun harvoin nähdään ja nyt jo aikuisia
t. mummo 78v
Ja miksi koet tarvetta kehuskella kamalalla luonteellasi netissä?
Onhan äidilläsi paljonkin tunteita, ne vaan sattuvat olemaan hyvin negatiivisia. Itse en voisi olla noin negatiivisen ihmisen kanssa tekemisissä. Ei ole tavanomaista tuollainen suhtautuminen kaikkiin muihin ihmisiin.
Kuulostaa ihan tyypilliseltä 1950-luvulla syntyneeltä naiselta. Suosittelen lämpimästi kirjaa nimeltä "Äitihaava - tyttären raskas perintö". Auttaa ymmärtämään tuon sukupolven naisia.
No mun äiti on aikalailla tuollainen. Ei olla enää nähty. Liian hankala ihminen. Olen omilleni halunnut olla parempi äiti. Eikä se kovin vaikeaa noissa räikeimmissä jutuissa ole mutta vasta lasteni myötä olen havainnut miten vajaa sitä onkaan. Nykyään koen surua siitä ettei minua lapsena rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minkäkään rakasta omia lapsenlapsia, vaikka lastani rakastan, johon tunneside. Lapsenlapset on minulle käytännössä tuntemattomia kun harvoin nähdään ja nyt jo aikuisia
t. mummo 78v
Ja miksi koet tarvetta kehuskella kamalalla luonteellasi netissä?
Enhän minä mitään kehuskele, totean vaan realistisesti miten asiat on. Ei kaikki mummot ole mitään pullantuoksuisia isoäitejä eikä tarviikaan olla
mummo 78v
Mun äiti on perusnegatiivinen, syntynyt 40-luvulla ja lapsenlapset veljeni puolelta ei kiinnosta, syynä kuulemma just tuo että ei ole heitä saanut tarpeeksi nähdä vaikka kaikki joulut, lasten synttärit, juhannukset ym juhlittu yhdessä. Äitini koen minua kohtaan rakastavana (olen siis tytär) ja siksi järkytyin, kun mun lapsuudestani puhuttaessa (olen neurokirjolla mutta sitä ei lapsuudessani vielä tiedetty ja lisäksi koulukiusattu 9 vuotta) äiti vaan totesi tässä hiljattain, että "olis kyllä monesti tehnyt mieli kuristaa sut" :0
Kun olin kuulemma vaativa lapsi. Vaikka äiti sai olla kotirouva eikä tarvinnut tehdä muuta kuin kotityöt ja lapsenhoito, itse halusi olla kotona...Onkohan yleistäkin että suurissa ikäluokissa on aika paljon luonnehäiriöisiä
no ei kuulosta kyllä ihan normaalilta