Kun koulunkäynti ei kiinnosta (tyttö 10v)

Meilläkään ei läksyt tai kokeisiin lukeminen kiinnosta pätkääkään, kavereiden kanssa oleminen sen sijaan on ykkössijalla. Ei millään malta keskittyä läksyihin kun kaverit odottavat/pitää mennä jonnekin jne.

Ikuinen tappelunaihe ja mitä muiden kanssa on jutellut niin on ihan normaalia. Pikemminkin se on epänormaalia että 10 vuotiasta kiinnostaa koulunkäynti.....silloin voisi epäillä jotain ongelmaa.

koulu ei kiinnostanut pätkääkään, luin aina vain niin vähän että sain kokeista 7-8. Lukiossa keskiarvoi noin 7 aina. Ensimmäisen kerran luin kunnolla YO-kokeisiin ja kaikkien hämmästykseksi kirjoitin luokan parhaat paperit ja pääsin ainoana meidän luokasta kauppakorkeaan. Nut olen talouspäällikkönä firmassa jonne kaikki haluavat töihin.

Tarinan opetus: koulumenestyksellä ennen YO-kokeita ei ole mitään merkitystä. Ja 10 - vuotiaalla vielä vähemmän !

Historia kiehtoo erityisesti ja haluaa valmistautua kaikkiin kokeisiin huolella ja kotitehtävät tehdään mukisematta.



Pikkusisko seurailee vanhemman esimerkkiä ja on tunnollinen tehtävissään.



Onko meillä ongelma, voisitko kenties kertoa mikä ja antaa siihen apua tai ohjata kenties taholle joka auttaa.



Ps. koemenestys 9-10 tasolla ja nuoremmalla maksipisteet tai lähelle sitä joskus voi puuttua pari pistettä.



Uskon pikemminkin että lapset ovat sen luonteisia että osaavat ottaa vastuuta johon kasvatuksella lienee jonkinlainen osuus.

Meillä lopputulos on ison työn takana:



olen istunut kaksi vuotta hänen läksyjen ääressä ja alussa oli niin, ettei kirjaintakaan tehnyt, ellen sanonut joka väliin että kirjoita jne.



Yksi viisaus jonka saimme kasvatusneuvolasta oli se, että läksyt tehdään aina samaan aikaan ja koulusta tullessa: sen jälkeen ne ja niihin mahd. liittyvä taistelu ei ole varjostamassa koko loppupäivää. Ja lapselle on vaan riittävän monta kertaa toistettava, että koulu on hänen työtä ja ettei se ole vanhempien työ. Vanhemmat auttaa tarpeen vaatiessa läksyissä, mutta lapsen pitää vähitellen hoitaa pidempiä pätkiä niitä itse, esim. vanhemmat vain tarkistaa taikka varmistaa kysymällä, että onhan tehty. Meillä myös se auttoi, että vaikkei aikuinen istu vieressä, niin häärää samassa huoneessa. Sitten myös kehuskeltiin, kun läksyt oli tehty ajoissa, että eikö olekin ihanaa, kun niistä ei enää tänään tarvi kantaa huolta.



Kolmannella ei ole enää unohduksia tullut paljon, mutta koearvosanoja kutosesta yhdeksään. Ja meillä on ehdotonta se, että myös kutosesta kehutaan - ja pidän myös opettajan asenteesta: joka kokeessa lukee jotain tyyliin " olet aktiivinen, ahkera, hyvää työtä " jne. Olen myös opettajan kanssa vaihtanut ennen koulun alkua sähköpostia ja kertonut huoleni. Opettajan asenne oli sellainen, että luotan hänen kykyynsä puuttua, jos tarve vaatii.



Sitten rinnan koulun kanssa meilläkin on ne harrastukset. Ne ovat tänä vuonna takunneet. Soittotunneilla on uusi opettaja ja hänen asenne on sitten taas sellainen, että nalkuttaa kaikesta tyyliin kyllä sinun jo pitäisi osata, kun olet näin kauan soittanut. Aivan päinvastainen kuin aiemman opettajan asenne, joka oli, että ei kannata pakottaa kotona, koska tunnilla kyllä jaksaa ja on innostunut ja etenee kokoajan.



Mutta alkuperäiseen asiaan palatakseni, niin minusta täytyy muistaa kehua lasta yrityksestä ja olla kiinnostunut, mutta esim. arvosanat ei saa olla ainut, mistä saa kiitosta. Muista kehua reippaaksi - ja tekoja. Ja miten asiat ovat mahd. alkaneet sujumaan paremmin.



Meillä on myös itselle ollut tärkeää tajuta, ettei lapsi todellakaan ole tyhmä. On erittäin hyvä muisti, sosiaalinen, paljon kavereita, iloinen - särmikäs. Toiset asiat osaa toisinaan ja sitten seuraavalla kerralla ollaan taas ihan pihalla. Myös myöhäinen ajankohta väsymys vaikuttaa eli kannattaa tehdä kun on vielä reippaalla tuulella. Juuri olleissa kokeissakin oli tehtäviä, joita on kotona laskenut ihan sujuvasti, mutta kokeessa oli pelkkä tyhjä viiva. Sitten taas toisia " vaikeampia" oli laskenut oikein, tosin tehtävän kirjoittaminen oli takunnut. Paperilla oli esim. ostosten hinta - miten oli laskettu. Ja lopputulos viivalla, että paljonko jäi rahaa - ihan oikein, mutta se laskutoimitus puuttui.



Samakokeissa taas ei millään jaksaisi kirjoittaa, siis harjoitellessaan, vaan ainoastaan että häneltä kysellään. Ja siinäkin meillä on sitten iso tappelu, kun hän osaa lausua oikein, minä ilm. väärin, ja sanakokeessa pitää oikeastaan " vain" kirjoittaa oikein.

varo etteivät lapsesi sairastu anoreksiaan. Liika tunnollisuus ei todellakaan ole hyvästä.

Ärsyttää niin tällainen harhakäsitys, ollaan vaan erilaisia oppijoita eikä kukaan tyhmä jos ei jää parilla lukemisella mitään päähän.

ja läksyt tehdään kyllä aina mutta vähän niin ja näin.

Osaa kyllä jos haluaa esim. matematiikassa mutta kokeissa tekee huolimattomuusvirheitä: laskee + laskun miinuksena, lukee tehtävän " väärin" 2445 * 51 on laskettu 244*51 jne jne. Lähes kaikki virheet ovat huolimattomuusvirheitä. Englantia ei taas jaksa lukea kuin huudon kanssa.

Minua tämä ärsyttää suunnattomasti, mutta olen päättänyt että saa itse huomata että ei ole kiva saada kokeista 6:ta vaikka on mahdollisuus 10:iin.

Vierailija:

teettekö yhdessä läksyjä?

onko tärkeämpää arvosana vai oppiminen?

vietättekö muuten aikaa yhdessä?

onko teillä aikaa kuunnella hänen murheitaan?

kotona muuten kaikki ok?

heittelen tässä vain ilmaan kysymyksiä, ei tarvitse vastata, ajattelin jos sitä kautta saat jonkun ajatuksen missä voisi olla ongelma.

Teemme yhdessä paljon läksyjä. Se vain kyllästyttää, kun on kuin kivirekeä perässä vetäisi. Arvosanat eivät ole niin tärkeitä kuin oppiminen ja yrittäminen. On paljon parempi saada kokeesta 6,5, jos tiedän että luettu on, kuin saada 7 ilman yrittämistä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja kotona on muutenkin kaikki ok.

Joku kertoi, että omat lapset kyllä tekevät tunnollisesti kaikki läksynsä ja viittasi, että kasvatuksellakin on oma osuutensa kykyyn ottaa vastuuta. On varmasti, mutta helppojen lasten vanhempien on turha aina viitata omaan erinomaisuuteensa kasvattajana. Meilläkin pikkusisko on mitä innokkain ja kiinnostunut oppimisesta. Läksyjen kanssa ei ole koskaan tarvinnut taistella ja koulu sujuu erinomaisesti.

Itsekin olen sitä mieltä, että vanhimman lapsemme vaativuus, viittaa jonhonkin " poikkeavuuteen" , mutta hän on kuitenkin niin normaalin rajoissa, ettei jää missää testissä kiinni. Älykkyyttä ei puutu, vain yritteliäisyyttä.

Meillä kokemusta siitä, millainen työ on ottaa kiinni jo kahdenkin huonosti opiskellun vuoden englannin opit. En suosittele. Lisäksi lapsi oppii nopeasti saamiinsa numeroihin ja on tyytyy niihin. Jos numerot ovat aina olleet kiitettäviä, ne myös usein pysyvät kiitettävinä, koska lapsi ei muuhun tyydy, jos taas totuttaa itsensä välttäviin, ei välttämättä näe mitään syytä yrittääkään parempia. Sitä alkaa uskoa, että ei muuhun pystykään.

Oletteko kokeilleet tuota yritteliäisyyden tukemista lahjomalla? Ei ehkä ihanteellisin kasvatustapa, mutta minusta noiden perusaineiden oppiminen ja koulunkäynnin rullaamaan saaminen on sen verran tärkeää, että kaikki keinot ovat sallittuja. Varsinkin kun teillä häämöttää murkkuikä jo parin vuoden päässä ja sitten on jo aika turha yrittää saada muutosta parempaan aikaan ja lapsi itse tuskin havahtuu arvosanojen tärkeyteen ennen kuin peruskoulun viimeisenä vuonna/lukiossa. Ja sitten on jo vaikeaa.

Vierailija:

Itsekin olen sitä mieltä, että vanhimman lapsemme vaativuus, viittaa jonhonkin " poikkeavuuteen" , mutta hän on kuitenkin niin normaalin rajoissa, ettei jää missää testissä kiinni. Älykkyyttä ei puutu, vain yritteliäisyyttä.

ja verrata sitä koulumenestykseen.

Meilläkin poika 9 v. ja 3 luokalla ja aika paljon täytyy patistaa koululäksyjen tekoon. Niitä on nyt paljon enemmän kuin mitä oli 2 lla.



matikka sujuu tosi hyvin, mutta lukuaineissa on vähän " hitaampi" - oppi kyllä lukemaan 1 luokan joululomalla, mutta aika hidas lukija - siksi 4 luokan ymppi esimerkiksi vähän hankalaa (poika on yhdistetyllä 3-4 luokalla)

Valittaa väsymystä, eikä aina jaksaisi lähteä harrastuksiin (parina iltana viikossa). Toisaalta jaksaa kyllä kavereiden kanssa kotipihalla tuohuta. Tempperamentiltaan aina ollut ns. vaativa, joten sekin pahentaa tilannetta.

Taisin muuten olla 10v kun tein viimeisen kerran kotiläksyjä.

Kavereita on. Koulu vaan ei kiinnosta tai siis menee kouluun ihan mielellään, mutta ongelmana ovat ne läksyt. Koulumenestys ollut keskivertoista ja vähän sen alle (tuntuu, että kaikki saavat nykyisin vain ysejä).



Enemmän vain pitäisi panostaa, jos haluaa, että hyvin menisi.

teettekö yhdessä läksyjä?

onko tärkeämpää arvosana vai oppiminen?

vietättekö muuten aikaa yhdessä?

onko teillä aikaa kuunnella hänen murheitaan?

kotona muuten kaikki ok?



heittelen tässä vain ilmaan kysymyksiä, ei tarvitse vastata, ajattelin jos sitä kautta saat jonkun ajatuksen missä voisi olla ongelma.

LIsäksi voisit erityisopettajaan olla yhteydessä ja hänen kauttaan järjestyy mahdollisuus kuraattorin eli koulupsykologin testeihin jos jotain löytyisi sitä kautta.



Tuo lapsen vaativuus antaisi viitteitä siihen suuntaan että jotain häikkää on taustalla.