Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertoisitko puolisollesi jos olisit ihastunut toiseen?
Kommentit (31)
En. Eipä se suhteelle hyvää tee tuollaiset tunnustukset. Siis tukahduttaisin ihastusta kuitenkin enkä ruokkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihastuminen on pelkkä tunne, joka ei johda mihinkään konkreettiseen millään tasolla, ei ole mitään syytä kertoa puolisolle. Niitä tulee ja menee. Usein se ihastuminen kohde on se oma puoliso, mutta ei aina.
Tietysti. Olemme sopineet vaimoni kanssa, ettei salaisuuksia ole. Aina se on kertonut ja odottaa myös että minä kerron jos niin käy.
En ihastu toiseen, jos omassa parisuhteessa on kaikki hyvin. Joka kerta kun koin ihastuksen tunteita ja kiinnostusta toiseen parisuhteen ulkopuolella, se tapahtui silloin, kun silloisessa suhteessa asiat olivat jollain tavalla huonosti. Yleensä ei vain vähän huonosti, vaan kunnolla huonosti.
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitetaan sillä, että "näitä sattuu, ihastuksia tulee ja menee".
En tietenkään, enkä itse haluaisi kuulla mieheni ihastumisesta. Lintuja ei voi estää lentämästä pään yli, mutta niitä voi estää tekemästä siihen pesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun puoliso sen tietää. Ihastuksen kohde on tosin saavuttamattomissa, joten puolisoni kyllä hekottelee tälle ihastumiselleni.
En tietenkään kerro enkä halua kuulla puolison tunteista muita kohtaan. Ne menee ohi. Tunteet on eri asia kuin teot, ensimmäinen ei ole valinta mutta toinen on. Jos puoliso kertoisi, se vaikuttaisi itsetuntoon ja aiheuttaisi turhaa pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse kertoa, kyllähän sen minusta huomaa.
Ei aiheuta ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät eivät kerro.
Ei ihastuminen ole pettämistä!
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät eivät kerro.
Nyt ei puhuttu pettämisestä vaan ihastumisesta, tunteesta. Se menee ohi, kun sitä ei ruoki, ja on aivan turha aiheuttaa toiselle huolta ja epävarmuutta kertomalla siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihastu toiseen, jos omassa parisuhteessa on kaikki hyvin. Joka kerta kun koin ihastuksen tunteita ja kiinnostusta toiseen parisuhteen ulkopuolella, se tapahtui silloin, kun silloisessa suhteessa asiat olivat jollain tavalla huonosti. Yleensä ei vain vähän huonosti, vaan kunnolla huonosti.
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitetaan sillä, että "näitä sattuu, ihastuksia tulee ja menee".
Näkisin niin, että kun välit oman kumppanin kanssa ovat kunnossa, sen uuden ihastuksen kanssa ei tule tarvetta kokeilla suhdetta, vaan nuo ihastukset saattavat jopa unohtua yhtä nopeasti kuin tulivat.
Jos ei aio vaihtaa siihen toiseen, niin ei ole mitään järkeä kertoa ohimenevistä tuntemuksista. Pahoittaa turhaan toisen mielen ja kylvää epäilystä ja mustasukkaisuutta suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihastu toiseen, jos omassa parisuhteessa on kaikki hyvin. Joka kerta kun koin ihastuksen tunteita ja kiinnostusta toiseen parisuhteen ulkopuolella, se tapahtui silloin, kun silloisessa suhteessa asiat olivat jollain tavalla huonosti. Yleensä ei vain vähän huonosti, vaan kunnolla huonosti.
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitetaan sillä, että "näitä sattuu, ihastuksia tulee ja menee".
Näkisin niin, että kun välit oman kumppanin kanssa ovat kunnossa, sen uuden ihastuksen kanssa ei tule tarvetta kokeilla suhdetta, vaan nuo ihastukset saattavat jopa unohtua yhtä nopeasti kuin tulivat.
Olin pitkässä avioliitossa eikä niitä ihastumisia tullut hyvin monien vuosien aikana ollenkaan. En vaan nähnyt muita miehiä siinä mielessä kiinnostavina. Sitten kun suhteessa ongelmat kasaantuivat, silloin taas rupesin näkemään myös muita ja ihastumaan. En kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan kenenkään muun kanssa suhdetta.
Eron jälkeen koin ihastuksia taas.
Nyt olen ollut jo kolme vuotta erittäin hyvässä suhteessa ja ei minkäänlaista ihastuksen tunnetta kolmen vuoden aikana ollut suhteen ulkopuolella. Kun oma kumppani vaan tuntuu niin parhaalta ihmiseltä ikinä, niin kukaan muu ei edes yllä hänen tasolle. Toki tosi kivoja ihmisiä tulee vastaan, mutta en ihastu heihin. Ehkä ihastuisin, jos olisi sinkku, en tiedä.
Vaikkei kertoisikaan, joidenkin kohdalla ihastumisen saattaa huomata käytöksestä. Vaipuu omiin ajatuksiin, itsekseen hymyilyä onnellisen näköisenä tms.
No just nyt en kyllä kertoisi. Riippuu varmaan tilanteesta. Tällä hetkellä olen uudestaan ihastunut, ehkä rakastumassa mieheeni ja ikävöin häntä koko ajan, että ei palvelisi omiakaan toiveitani höpötellä myt mistään mahdollisista epämääräisistä ihastumisista muihin. Tietysti pitkä liitto tai lyhyempikin voi päätyä tilanteeseen, että kumpikin tiedostaa tunteiden puolisoa kohtaan puuttuvan, molemminpuolisesti puuttuvan ja silloin etenkin on varmaan helppo ymmärtää nuo muihin suuntautuvat tunteet. Jos välillänne on mitään niin helpompaa lienee pitää omana tietona koska tuskinpa avautumiset tuommoisista suhdetta lujittaa.
Kerroin puolisolle koska hän vaistosi jotain ja kysyi asiasta suoraan, en halunnut valehdella. Olin kuulemma ollut mm. poissaoleva ja vaisu kotona. Otti asian todella raskaasti ja pariterapiassa käytiin yhdessä. Näin vain pääsi käymään vaikka kaiken piti olla suhteessa hyvin. Tunteet ne on varatuillakin eikä olla ihastumiselta suojassa.
Olispa outoa, jos pitkissä parisuhteessa ei tulisi ihastumisia silloin tällöin. Ei sekään ole normaalia. Eihän ne tarvitse johtaa tekoihin millään tavoin.
En kertoisi puolisolle koska en halua pahoittaa turhaan hänen mieltään. Ihastukset ovat yleensä nopeasti ohimeneviä eikä mitään vakavaa. Omalla kohdallani ihastukset ovat kestäneet yleensä muutaman kuukauden ja sitten vain hiipuneet pois.
Alue: Aihe vapaa
En ole kertonut, eikä puolisonikaan ole minulle ihastuksista avautunut.
Miksi pitäisi? Niitä tulee ja menee. Kuuluu ihmisluontoon, eikä omille tunteille mitään voi.