Lahja, joka on saanut sinut liikuttumaan? Parhaat lahjasi.
Tuli mieleen kun ensimmäistä kertaa itkin syvästi lahjan vuoksi, silkasta kiitollisuudesta ja ilosta.
Olin n. 10-vuotias ja pelannut kavereilla tietokonepeliä, jota minulla ei ollut. Ajattelin niiden olevan niin kalliita, että tuskin tulen samaan omaa. Olin muutenkin aika vaatimaton enkä muistanut pyytäneeni, vaan varmaan olin vain kehunut kotona, että pääsin pelaamaan tosi hauskaa peliä kaverilla.
Oli joulu ja avattiin lahjat, veljen paketti vuorossa ja ajattelin siellä olevan perinteinen suklaarasia. Kappas.
The sims 2 - lisäosineen! Minun 14-vuotias veljeni siis oli ostanut tuon pelin minulle.
En meinannut pystyä katsoa silmiin tai sanomaan kiitosta, sillä pidätin itkua siltä kiitollisuudesta ja hämmennyksestä :D muistan vieläkin sen hetken, olin niin yllättynyt ja onnellinen, nimenomaan myös sen vuoksi, että veli oli hankkinut ja ajattellut tosissaan ilahduttaa.
Hän vielä taputti olalle ja hymyili myötätuntoisesti kun huomasi minun liikkuttuneen.
Ei ole tainnut tulla toista kertaa vaikka oli vain peli kyseessä, ehkä tuo lahja ja antaja yhdessä oli niin erityinen. Meillä on edelleen lämpimät välit.
Teidän vuoronne.
Kommentit (6)
Mun autosta hajosi kampiakseli, oli hvetin kallis...
Sukulaiset hommasi sen mulle, töineen kaikkineen.
Paras lahja ikinä. Olin silloin 20v.
😍
Oltiin syksyllä tavattu ja alettu seurustella ja joulun lähestyessä sain naiseltani omatekoisen "joulukalenterin" jonka jokaiseen luukkuun hän oli kirjoittanut jonkun kauniin pienen tekstin minusta tai meistä tai meidän rakkaudesta. Se jotenkin pysäytti, ei kukaan ole tehnyt minulle sellaista ennen tai jälkeen.
En tiedä miksi, mutta paras ja liikuttavin lahja, jonka muistan, on isäni mulle ostama vihreä teekannu, kun täytin muistaakseni 20 wee 😄 Ajatus siitä, että hömppä isäni on harhaillut jossain kaupassa, ja jostain syystä päätynyt vihreään teekannuun on niin liikuttava 🤣
Pojallani on Aspergerin oirehtymä, hän ei anna koskaan lahjoja... Yhtenä jouluna hän oli meillä kotona ja jouluaterian pääteeksi heiti hänet autolla kotiinsa. Hän pyysi odottamaan, kävi asunnossaan sisällä ja palatessaan ojensi minulle avaamattoman paketin haudutettavaa teetä.
Olin hämmästynyt ja liikuttunut.
Mieheni ei yleensä muista eikä osaa ostaa lahjoja, mutta pari kertaa olen yllättynyt hänen antamastaan lahjasta. Opiskeluaikana hän osti minulle viron kielen sanankirjan ihan muuten vain, ei siis ollut syntymäpäivä eikä joulu tms. "lahjanantopäivä". Ihmettelin miksi, ja hän sanoi että olin vaikuttanut masentuneelta.
Toisen kerran olin sairas ja palelin koko ajan, joten mies tilasi minulle netistä sähkölämmitteisen peiton. Se lämmitti sekä sisäisesti että ulkoisesti.