Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka tekevät kaiken yhdessä. Siis ihan kaiken.
05.07.2022 |
Siis ihan kaiken. Miksi? Minua ahdistaisi, jos mies olisi joka paikassa mukana ja siksi en ymmärräkään näitä toisiinsa liimaantuneita pariskuntia. Kertokaa siis minulle, miksi se puoliso pitää ottaa mukaan joka paikkaan? Jopa lääkäriin?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat myös aina kaikissa menoissa yhdessä. Epäilin joskus, että käyvät yhdessä veskissäkin. Veljeni ja vaimonsa myös tekevät kaikki yhdessä, kummallakaan ei ole omia ystäviä tai harrastuksia. Menevätkö nämä yhteen liimautuneet myös jääkiekkomatsiin, teatteriin, oopperaan yhdessä? Itsellä oli sellainen aviomies (olen leski), jolla oli omat menonsa ja minulla omani, yhteisiä toki myös oli, mutta "osasimme" myös yksin tavata omia ystäviämme ja käydä jopa kaupassa yksin. Avioliitossa tarvitaan mielestäni myös omaa aikaa, enkä ikinä olisi pakottanut miestäni esim. oopperaan eikä hän minua futismatseihin. Meillä oli jo 80-luvulla eri huoneissa televisiot, jokainen sai katsella omia ohjelmiaan, joskus katseltiin yhdessä tietenkin. Mutta urheilut ja formulat sai katsoa rauhassa yksin tai kavereidensa kanssa.
Ei käydä teatterissa, oopperassa eikä jääkiekkomatseissa. Meidän yhteinen juttu on retkeily, ja kun asutaan kuukausia autossa tekemässä perusasioita hitaasti ja hankalasti, yhteenliimautuneilta homma sujuu. Omat jutut ovat arkena, omaa aikaa on arkena, juhla on yhteistä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdään kaikki yhdessä. Tai tehtiin. Nyt kolmen lapsen vanhempina ei enää onnistu samalla tavalla. Mutta halua olisi ja varmasti jatketaan symbioosia kun lapset lentävät pesästä.
Ja meillä on hyvä olla näin. Olemme toistemme parhaat ystävät ja osaamme antaa toisillemme tilaa. Pystymme rentoutumaan toisen länsäollessakin, joten tarvetta omalle ajalle ei ole vielä 15v aikana tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat myös aina kaikissa menoissa yhdessä. Epäilin joskus, että käyvät yhdessä veskissäkin. Veljeni ja vaimonsa myös tekevät kaikki yhdessä, kummallakaan ei ole omia ystäviä tai harrastuksia. Menevätkö nämä yhteen liimautuneet myös jääkiekkomatsiin, teatteriin, oopperaan yhdessä? Itsellä oli sellainen aviomies (olen leski), jolla oli omat menonsa ja minulla omani, yhteisiä toki myös oli, mutta "osasimme" myös yksin tavata omia ystäviämme ja käydä jopa kaupassa yksin. Avioliitossa tarvitaan mielestäni myös omaa aikaa, enkä ikinä olisi pakottanut miestäni esim. oopperaan eikä hän minua futismatseihin. Meillä oli jo 80-luvulla eri huoneissa televisiot, jokainen sai katsella omia ohjelmiaan, joskus katseltiin yhdessä tietenkin. Mutta urheilut ja formulat sai katsoa rauhassa yksin tai kavereidensa kanssa.
Meillä sama. Paljon teemme yhdessä, mutta ei minua saisi Imatran ajoihin tai jalkapallon MM-kisoihin, en edes viihdy puolison kavereiden kanssa heidän mökillään. Puoliso taas ei pidä kaikista niistä matkakohteista, jotka minua kiinnostavat, joten miksi hän lähtisi mukaan? Hänellä on myös omat liikuntaharrastuksensa, minun kiinnostuksen kohteeni ovat enemmän vaikuttamis/luottamustehtävissä. Ja vaikka työskentelen etänä ja hän toimii yrittäjänä kotoa käsin, niin emme me päivän aikana toisiamme näe kuin vilaukselta ja ensimmäisen kerran usein istutaan yhdessä juttelemaan vasta illalla kun syödään päivällistä.
Meillä se oli mies, joka piti ihanteena, että oltaisiin kokoajan yhdessä, tosin niin että minä luopuisin kaikesta omasta ja seuraisin häntä. Piti upeana kun työtutun vaimo oli työmatkoilla mukana, minun kyllä piti käydä miehenkin mielestä käydä töissä, mutta koska en pystynyt itseäni monistamaan hankki 40v toisen vaimon.