Lue keskustelun säännöt.
Rehellistä kommentointia miehet, kiitos!
05.07.2022 |
Kun täällä usein saa lukea mustasukkaisten naisten kommenteista ja epävarmojen naisten ongelmista niin haluaisin että miehet avaisivat oikeasti ajatuksiaan asiasta. Jos miehen esim. Ihanne naisella on isot rinnat tai peppu ja niitä katselee ja fantasioi muualta. Omalla naisella on pienet rinnat tai peppu niin miten miehet kuvittelevat naisen kokevan itsensä vielä haluttavana oman miehensä silmissä? Hänhän on jotain aivan muuta kuin se, mitä mies ihannoi ja haluaa. Ja kun mies kehuu tälläistä "viallista" naista, niin eihän sellaiseen voi uskoa, koska tietää ettei toinen puhu totta. Jos esim. Lempiruokaasi on ruisleipä ja vaaleasta et pidä lainkaan ja jos saat valita syöt aina ruisleipää. Kylässä kun ei ole muuta niin kehut että kyllä on hyvää ja kelpaa. Valetta siis! Joten jos joku osaisi avata tuota miesten ajatusmaailmaa. Oma muka kelpaa vaikka onkinaivan muuta kuin se, mistä mies haaveilee ja oikeasti pitää. Valehdellaanko sitä naiselle että jalat eivät menisi kiinni vai miksi?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymmentä vuotta saman miehen lakanoissa ja viikkoa ennen kesäloman alkua mies ilmoitti, että tarvitsee tilaa itselleen. Kaikki kesälomasuunnitelmat meni ja tuntuu, että hukun epätoivoon.
Ikä meissä molemmissa jo alkaa näkymään, mutta perkules kun rakastan mieheni kasvoille tulleita lähilaseja, ei haittaa harventunut hiuskuontalo eikä se masukumpu.
50v täyttävänä naisena sanon, että kroppani huutaa mieheni kosketusta, seksielämämme oli todella vilkasta loppuun saakka.
Hitto vie, näitä kirjoituksia kun lukee niin vatsa kääntyy ympäri, tässä on nyt shokkivaihetta eletty 1,5 viikkoa ja pahemmalta vaan tuntuu.
Pakko vaan jaksaa 17 vuotiaan teinin takia, muuten vajoaisin johonkin syvälle.
Onko sulla läheisiä, joille voi puhua? Hae ihmeessä myös ulkopuolista apua, työterveydestä saa lähetteen psykologille, eroryhmiä kokoontuu ympäri Suomen eri paikkakunnilla, yksityisiä terapeuttejakin on, jos rahatilanne sallii. Älä jää yksin. Tuo on kuin koko entinen elämä sortuisi alta, kun olette olleet yhdessä koko aikuiselämänne. Iso, iso kriisi, mutta selviät kyllä.
Minulla on useampikin ystävä ja tuttava, joka on saanut 50v. lahjaksi avioeron. Se on tosi rankkaa, mutta siitä selviää ajan kanssa ja entistä parempaan elämään. Vaikka sitä on nyt vaikea uskoa. Kaikkea hyvää sinulle ja viisautta tehdä hyviä ratkaisuja jatkoon. Talous edellä, ei tunteet. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle valehtelu on kaiken a ja o. Rehellinen suhde ei toimi. Siksi olenkin nykyään mieluummin sinkkuna, kun en jaksa koko ajan kehua ja ylistää syyttä.
Ei vaan olet sinkkuna siksi kun et saa sellaista naista jota voisit ylistää syystä.
En usko että elämäänsä tyytymätön, kateellinen ja katkera ihminen ylistäisi yhtäkään naista tai miestä (kauneinta tai komeintakaan), koska kateellinen ja katkera näkee itsensä ja kaiken mitä hänellä on muita huonompana. Kyse on elämänasenteesta, ei faktoista. N50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ja paljon kertovatkin. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ei vaan palasin tuohon josta aloituksessa puhuttii myös. Kuten sanoit, oboen kuuntelu ja muista fantasiointi ovat eri asia. Ja mitä minuun tulee niin tiedostan vain faktat. Mies voi rakastaa vaimoaan valtavasti mutta saada kiihotusta enenmän naapurin tai netin kauniin naisen mudokkaasta pepusta. Kun mies pan*ee illalla rakasta vaimoaan hän muistelee niitä upeita muotoja joita haluaisi päästä kokemaan kun sillä omalla rakkaalla vaimolla ei ole samanlaista silmäniloa antaa miehelleen. Kun hetki on ohi, mies ottaa rakkaan vaimonsa kainaloon ja nukahtaa onnellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla lailla kuin naiset pitää itsevarmoista miehistä, miehet pitää itsevarmoista naisista. Tuollainen tissinkoko vatulointi on todella epäeroottista. "Tykkääkö se musta kun mulla on tällaiset jnejne". Aivan sama onko lihava vai laiha tai minkä kokoiset ulokkeet. Kunhan nainen on sinut itsensä kanssa.
Esimerkki: ollaan menossa johonkin, nainen on valinnut vaatteita ja meikannut 3 tuntia. Ovella alkaa vatkaus: "Onko nämä nyt hyvät, pitäiskö vaihtaa? Näytänkö lihavalta"
En halua, että multa kysytään tuollaisia. Haluan, että nainen lähtee ovesta ulos asenteella: "Vttu, mä olen hyvän näköinen". Ja sitten kantaa itsensä. Se on seksikästä.
Oma vaimo ei meikkaa, eikä kysele turhia, saati ajattele itsestään olevansa mitenkään hyvännäköinen. Hän vain on olemassa sellaisena kuin on. Tämä on mielestäni seksikästä, eikä se että kuvittelee olevansa jotain, ja haluaa muidenkin kuvittelevan samoin.
Tässä huomaa kuinka miehetkin on erilaisia. Minä tykkäisin jos naiseni valitsee vaatteita ja meikkaa ja miettii onko joku hyvännäköinen ja suoraan sanottuna vituttaa kun nykyinen avovaimo on sellainen luonnonlapsi tässä asiassa eikä viitsi yrittää. Tämä on vaikuttanut jo meidän seksielämään kun minä en vain kiihotu naisista jotka ei edes yritä ellei kyseessä ole joku aivan poikkeuksellinen yksi 10-tuhannesta luonnonkauneus.
Tietenkään kaikki miehet eivät ole samalla tavalla visuaalisia ja joidenkin mielestä esimerkiksi meikkaava nainen ei ole lainkaan haluttava. Tosin harva mies ymmärtää meikkauksesta mitään eli kuvittelevat nude-meikattua ilman meikkiä olevaksi. N50+
Tunnistan tuosta itseni. Olen mies, ja en todellakaan ymmärrä meikkauksesta mitään. Omaan silmääni miellyttävimmältä näyttää nainen, joka näyttää siltä ettei ole meikannut. Jos on hyvin voimakkaasti meikannut nainen, niin se efekti iskee jotenkin "yli". Niin ikään tiedän että kyseisenlainen, voimakkaasti meikannut nainen kiinnittää monien miesten huomion, ja siinä vertailussa en tule olemaan naisen silmissä se ykkösvaihtoehto, joten eipä kannata suuremmin panostaa. Osa naisista on erittäin kauniita, mutta tietävät itse sen asian vähintäänkin riittävän hyvin, ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Tiedän olla häiritsemättä heitä. Osa käyttäytyy "normaalisti" mikä tekee heistä kauniimpia kuin valokuvansa on.
Olen kai jotenkin outo, kun voimakkaan meikkauksen nähdessäni ajattelen "mitä hän mahtaa yrittää peittää tuolla maalauksella"? Se viestii minulle jonkun sortin epävarmuudesta. Niin ikään nuorten naisten kasvolävistykset, viissenttiset irtoripset ja voimakkaasti meikatut kasvot aiheuttavat vain "voi tyttöraukkaa" reaktion. No, tiedänhän minä että eivät he minua varten meikkaa, mutta kai se ajattelun vapaus on minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ja paljon kertovatkin. N50+
Jos kuvittelet yhden tekstini perusteella tietäväsi minusta jotain, olet aika sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
[
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Se on juuri näin. Pelkkä kaunis ulkonäkö ei kauas kanna parisuhteessa. Puhumattakaan nyt siitä, että sillä olisi mitään merkitystä seksin lähikontaktissa missä sielujen yhtyminen on kaikki kaikessa.
Olen ihaillut naiskauneutta aina yli kaiken ja katse kääntyy aina kauniisiin naisiin. Ei ole mitään yhtä naistyppiä vaan kauniita kokonaisuuksia ja varsinkin jos naisella on pilkettä silmässä. Mutta vaimolta hain jotain sellaista mitä muilla naisilla ei ollut. Hänen taikaansa ja otetta minusta ei ole yksikään seireeni pystynyt murtamaan. Ulkoisilla seikoilla tai pelkällä kauniilla kuorella kun ei pitkälle pötkitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ei vaan palasin tuohon josta aloituksessa puhuttii myös. Kuten sanoit, oboen kuuntelu ja muista fantasiointi ovat eri asia. Ja mitä minuun tulee niin tiedostan vain faktat. Mies voi rakastaa vaimoaan valtavasti mutta saada kiihotusta enenmän naapurin tai netin kauniin naisen mudokkaasta pepusta. Kun mies pan*ee illalla rakasta vaimoaan hän muistelee niitä upeita muotoja joita haluaisi päästä kokemaan kun sillä omalla rakkaalla vaimolla ei ole samanlaista silmäniloa antaa miehelleen. Kun hetki on ohi, mies ottaa rakkaan vaimonsa kainaloon ja nukahtaa onnellisena.
Minusta me vain todistamme tässä päänsisäistä keskusteluasi sinun ja kuvittelemiesi muiden ihmisten (miesten) kanssa. Vaikka sinusta kuinka tuntuu siltä, niin muut eivät välttämättä ajattele kuten kuvittelet heidän ajattelevan.
Olen 46v kokemus asiantuntija:
En ole ikinä fantasioinut toisesta naisesta seksiä harrastaessa. Se kuulostaa todella oudolta, sillä hyvään seksiin kuuluu hyvä yhteys vastapuoleen. Se ei oikein onnistu jos samalla ajattelisi jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ei vaan palasin tuohon josta aloituksessa puhuttii myös. Kuten sanoit, oboen kuuntelu ja muista fantasiointi ovat eri asia. Ja mitä minuun tulee niin tiedostan vain faktat. Mies voi rakastaa vaimoaan valtavasti mutta saada kiihotusta enenmän naapurin tai netin kauniin naisen mudokkaasta pepusta. Kun mies pan*ee illalla rakasta vaimoaan hän muistelee niitä upeita muotoja joita haluaisi päästä kokemaan kun sillä omalla rakkaalla vaimolla ei ole samanlaista silmäniloa antaa miehelleen. Kun hetki on ohi, mies ottaa rakkaan vaimonsa kainaloon ja nukahtaa onnellisena.
Minusta me vain todistamme tässä päänsisäistä keskusteluasi sinun ja kuvittelemiesi muiden ihmisten (miesten) kanssa. Vaikka sinusta kuinka tuntuu siltä, niin muut eivät välttämättä ajattele kuten kuvittelet heidän ajattelevan.
Juuri näin. Vaatii melkoisen suurta itsekeskeisyyttä, että kuvittelee tietävänsä kaikkien muiden miesten ajatukset. Yleistäminen on yksi yleisimmistä puolustusmekanismeista eli tuollainen on useimmiten täysin tiedostamatonta. N50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ja paljon kertovatkin. N50+
Jos kuvittelet yhden tekstini perusteella tietäväsi minusta jotain, olet aika sekaisin.
Hassua miten tuo mekanismi realisoituu kerta toisensa jälkeen myös täällä netissä eli projektiossa syytetään muita siitä mitä itse tekee. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla lailla kuin naiset pitää itsevarmoista miehistä, miehet pitää itsevarmoista naisista. Tuollainen tissinkoko vatulointi on todella epäeroottista. "Tykkääkö se musta kun mulla on tällaiset jnejne". Aivan sama onko lihava vai laiha tai minkä kokoiset ulokkeet. Kunhan nainen on sinut itsensä kanssa.
Esimerkki: ollaan menossa johonkin, nainen on valinnut vaatteita ja meikannut 3 tuntia. Ovella alkaa vatkaus: "Onko nämä nyt hyvät, pitäiskö vaihtaa? Näytänkö lihavalta"
En halua, että multa kysytään tuollaisia. Haluan, että nainen lähtee ovesta ulos asenteella: "Vttu, mä olen hyvän näköinen". Ja sitten kantaa itsensä. Se on seksikästä.
Oma vaimo ei meikkaa, eikä kysele turhia, saati ajattele itsestään olevansa mitenkään hyvännäköinen. Hän vain on olemassa sellaisena kuin on. Tämä on mielestäni seksikästä, eikä se että kuvittelee olevansa jotain, ja haluaa muidenkin kuvittelevan samoin.
Tässä huomaa kuinka miehetkin on erilaisia. Minä tykkäisin jos naiseni valitsee vaatteita ja meikkaa ja miettii onko joku hyvännäköinen ja suoraan sanottuna vituttaa kun nykyinen avovaimo on sellainen luonnonlapsi tässä asiassa eikä viitsi yrittää. Tämä on vaikuttanut jo meidän seksielämään kun minä en vain kiihotu naisista jotka ei edes yritä ellei kyseessä ole joku aivan poikkeuksellinen yksi 10-tuhannesta luonnonkauneus.
Tietenkään kaikki miehet eivät ole samalla tavalla visuaalisia ja joidenkin mielestä esimerkiksi meikkaava nainen ei ole lainkaan haluttava. Tosin harva mies ymmärtää meikkauksesta mitään eli kuvittelevat nude-meikattua ilman meikkiä olevaksi. N50+
Tunnistan tuosta itseni. Olen mies, ja en todellakaan ymmärrä meikkauksesta mitään. Omaan silmääni miellyttävimmältä näyttää nainen, joka näyttää siltä ettei ole meikannut. Jos on hyvin voimakkaasti meikannut nainen, niin se efekti iskee jotenkin "yli". Niin ikään tiedän että kyseisenlainen, voimakkaasti meikannut nainen kiinnittää monien miesten huomion, ja siinä vertailussa en tule olemaan naisen silmissä se ykkösvaihtoehto, joten eipä kannata suuremmin panostaa. Osa naisista on erittäin kauniita, mutta tietävät itse sen asian vähintäänkin riittävän hyvin, ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Tiedän olla häiritsemättä heitä. Osa käyttäytyy "normaalisti" mikä tekee heistä kauniimpia kuin valokuvansa on.
Olen kai jotenkin outo, kun voimakkaan meikkauksen nähdessäni ajattelen "mitä hän mahtaa yrittää peittää tuolla maalauksella"? Se viestii minulle jonkun sortin epävarmuudesta. Niin ikään nuorten naisten kasvolävistykset, viissenttiset irtoripset ja voimakkaasti meikatut kasvot aiheuttavat vain "voi tyttöraukkaa" reaktion. No, tiedänhän minä että eivät he minua varten meikkaa, mutta kai se ajattelun vapaus on minullakin.
Et ole outo, vaan tekstisi osoittaa, miten ulkonäköön kiinnittyy koko joukko erilaisia projektioita ja stereotypioita, jotka ovat siis peräisin katsojan/kokijan omasta mielen maisemasta. Näitä liitetään kaikkiin ihmisiin, jotka jollakin tavoin eroavat massasta eli kauniisiin, komeisiin, rumiin tai menestyneisiin ihmisiin.
Tuota tekevät kaikki, mutta jollain tasolla ajattelen, että on aika raakaa peliä, jos ihan aidosti ajattelee tietävänsä jotakin muiden ajatusmaailmasta ja persoonasta pelkän ulkonäön perusteella. Jotain voi tietysti päätellä, mutta monet ulkonäköön liittyvät asiat ovat pelkästään muotia, varsinkin nuorten ihmisten kohdalla. Myös ihmisen tausta vaikuttaa siihen miten hän pukeutuu ja käyttäytyy eli muuta siitä ei oikein voi päätellä kuin sen mistä sosiaalisista piireistä on kotoisin. N50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ei vaan palasin tuohon josta aloituksessa puhuttii myös. Kuten sanoit, oboen kuuntelu ja muista fantasiointi ovat eri asia. Ja mitä minuun tulee niin tiedostan vain faktat. Mies voi rakastaa vaimoaan valtavasti mutta saada kiihotusta enenmän naapurin tai netin kauniin naisen mudokkaasta pepusta. Kun mies pan*ee illalla rakasta vaimoaan hän muistelee niitä upeita muotoja joita haluaisi päästä kokemaan kun sillä omalla rakkaalla vaimolla ei ole samanlaista silmäniloa antaa miehelleen. Kun hetki on ohi, mies ottaa rakkaan vaimonsa kainaloon ja nukahtaa onnellisena.
Minusta me vain todistamme tässä päänsisäistä keskusteluasi sinun ja kuvittelemiesi muiden ihmisten (miesten) kanssa. Vaikka sinusta kuinka tuntuu siltä, niin muut eivät välttämättä ajattele kuten kuvittelet heidän ajattelevan.
Miksi minä kuvittelisin mitään? Nämä ovat ihan faktoja joita oma mies on kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ei vaan palasin tuohon josta aloituksessa puhuttii myös. Kuten sanoit, oboen kuuntelu ja muista fantasiointi ovat eri asia. Ja mitä minuun tulee niin tiedostan vain faktat. Mies voi rakastaa vaimoaan valtavasti mutta saada kiihotusta enenmän naapurin tai netin kauniin naisen mudokkaasta pepusta. Kun mies pan*ee illalla rakasta vaimoaan hän muistelee niitä upeita muotoja joita haluaisi päästä kokemaan kun sillä omalla rakkaalla vaimolla ei ole samanlaista silmäniloa antaa miehelleen. Kun hetki on ohi, mies ottaa rakkaan vaimonsa kainaloon ja nukahtaa onnellisena.
Minusta me vain todistamme tässä päänsisäistä keskusteluasi sinun ja kuvittelemiesi muiden ihmisten (miesten) kanssa. Vaikka sinusta kuinka tuntuu siltä, niin muut eivät välttämättä ajattele kuten kuvittelet heidän ajattelevan.
Miksi minä kuvittelisin mitään? Nämä ovat ihan faktoja joita oma mies on kertonut.
Luulisi, että jokainen ymmärtää, ettei yhden miehen ajatukset tarkoita, että kaikki muut miehet ajattelevat samoin. N50+
Täällä oli kerran keskustelu lempi porno naisesta. Jokaisella miehellä tuntui olevan niitä yksi tai useampi. Kyllä ne lempi pornonaiset siellä on juurikin siksi että se ulkoinen olemus on miehen mielestä paras. Kun haluaa läheisyyttä otetaan vaimo käyttöön
Kun halutaan silmäniloa otetaan netti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ei vaan palasin tuohon josta aloituksessa puhuttii myös. Kuten sanoit, oboen kuuntelu ja muista fantasiointi ovat eri asia. Ja mitä minuun tulee niin tiedostan vain faktat. Mies voi rakastaa vaimoaan valtavasti mutta saada kiihotusta enenmän naapurin tai netin kauniin naisen mudokkaasta pepusta. Kun mies pan*ee illalla rakasta vaimoaan hän muistelee niitä upeita muotoja joita haluaisi päästä kokemaan kun sillä omalla rakkaalla vaimolla ei ole samanlaista silmäniloa antaa miehelleen. Kun hetki on ohi, mies ottaa rakkaan vaimonsa kainaloon ja nukahtaa onnellisena.
Minusta me vain todistamme tässä päänsisäistä keskusteluasi sinun ja kuvittelemiesi muiden ihmisten (miesten) kanssa. Vaikka sinusta kuinka tuntuu siltä, niin muut eivät välttämättä ajattele kuten kuvittelet heidän ajattelevan.
Miksi minä kuvittelisin mitään? Nämä ovat ihan faktoja joita oma mies on kertonut.
Luulisi, että jokainen ymmärtää, ettei yhden miehen ajatukset tarkoita, että kaikki muut miehet ajattelevat samoin. N50+
Ja luulisi että sinäkin sen ymmärrät ettei vain yksi ihminen maailmassa ajattele näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että vaimo olisi tasaisen tyytymätön olemukseeni ja ilmaisisi sen jatkuvasti, silloin saisi lähteä etsimään onneaan muualta. Mutta kun oikea, toimiva parisuhde on niin paljon kaikkea muuta kuin toisen ulkonäkö. Minä olen keski-ikäinen iskävartaloinen, likinäköinen, koskaan salilla käymätön, yltä päältä karvainen ja silti pälvikaljuinen, toinen käteni on lapsuuden vammasta hieman klenkka ja selässäni on kämmenen kokoinen alienilta näyttävä karvainen luomi, jota joku kutsui joskus nuoruudessani hellästi perversioksi. Veikkaan, että siinä olisi monta asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa ennen kuin vaimon ihannemallissa oltaisiin.
Mutta tiedätkö mitä? Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä, ja vaimo saa aivan vapaasti tykätä niistä palomiehen vatsalihaksista. Jos se saa hänet hyvälle tuulelle niin parempi vain, minä kyllä osaan kantaa kroppani sitä häpeämättä, tietäen mitä sillä pystyn hänelle antamaan. Ei ole tarvinnut 26 vuoteen epäillä, että suhde olisi jotenkin kiikunkaakun ulkoisten avujen puutteiden vuoksi, hänen tai minun.
Mun mielestä tuo on vähän eri asia, kun te molemmat tiedätte että olette toistenne kanssa koska hyväksyitte tosiasian ettei omalla naamalla muuta saa. Silloin kun itse haaveilee sängyssä että vaimon paikalla on tv.näyttelijä, on helpompi suoda sama myös vaimolle.
Moni luulee olevansa hyvännäköinen kun seurustelukumppani niin sanoo(elikkä valehtelee), ja totuus tulee esiin vasta muutaman aviovuoden jälkeen kun ei jakseta enää pitää kulissia yllä, vaan aletaan ihan suoraan vaan kuolailemaan muita.
Mun mielestä taas et ole ollenkaan ymmärtänyt mitä olen tässä yrittänyt sanoa. Kyse ei ole millään tavalla siitä mitä tällä naamalla saan tai en saa, tai mitä hän saisi. Onko se jotenkin täysin mahdotonta ymmärtää, että en ole yrittänyt pariutua omalle pärställeni parhaan mahdollisen ulkonäön kanssa, vaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa aidosti haluan jakaa elämäni?
Ja kun sanon että siitä huolimatta kauniit kasvot tai upea kroppa näyttää minun, kuten kenen tahansa, silmissä miellyttävältä, niin silloinko menee pata täysin jumiin? Miten tämän osaisin sanoa? Kaunis on kaunista ja ihan kiva niin, mutta onnellisen parisuhteen takaajana se on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 26. Voin ihailla kaunista ulkonäköä samalla tavalla kuin taidokasta oboen soittoa, ja se tekee ihailun kohteesta täsmälleen yhtä kiinnostavan parisuhdemielessä.
Oboen kuuntelu ja jostain paljon paremman näköisen naisen pane*misesta fantasiointi on mielestäni aivan täysin eri asioita.
Minusta taas kauneuden ihailu ja kauniin naisen panemisesta fantasiointi ovat aivan täysin eri asioita. Nuo panofantasiat ovat ihan sinun omaa tekstiäsi ja kertovat ehkä enemmän sinusta kuin minusta.
Ei vaan palasin tuohon josta aloituksessa puhuttii myös. Kuten sanoit, oboen kuuntelu ja muista fantasiointi ovat eri asia. Ja mitä minuun tulee niin tiedostan vain faktat. Mies voi rakastaa vaimoaan valtavasti mutta saada kiihotusta enenmän naapurin tai netin kauniin naisen mudokkaasta pepusta. Kun mies pan*ee illalla rakasta vaimoaan hän muistelee niitä upeita muotoja joita haluaisi päästä kokemaan kun sillä omalla rakkaalla vaimolla ei ole samanlaista silmäniloa antaa miehelleen. Kun hetki on ohi, mies ottaa rakkaan vaimonsa kainaloon ja nukahtaa onnellisena.
Minusta me vain todistamme tässä päänsisäistä keskusteluasi sinun ja kuvittelemiesi muiden ihmisten (miesten) kanssa. Vaikka sinusta kuinka tuntuu siltä, niin muut eivät välttämättä ajattele kuten kuvittelet heidän ajattelevan.
Miksi minä kuvittelisin mitään? Nämä ovat ihan faktoja joita oma mies on kertonut.
Luulisi, että jokainen ymmärtää, ettei yhden miehen ajatukset tarkoita, että kaikki muut miehet ajattelevat samoin. N50+
Ja luulisi että sinäkin sen ymmärrät ettei vain yksi ihminen maailmassa ajattele näin
Se on minulle itsestäänselvyys ja sitä paitsi kiinnostavaa, että erilaisia ihmisiä, elämänkatsomuksia ja ajatusmalleja on olemassa vaikka kuinka. Mutta siinä vaiheessa kun omaa mallia tungetaan muiden kurkusta alas se alkaa vaikuttaa todella eksentriltä. N50+
Kuvittelet siis aidosti, että kaikki miehet pitävät vaimojaan rumina. Erikoinen maailmankuva.
Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka eivät ikinä ole tyytyväisiä omaan elämäänsä, vaan kaikki hyvä on aina jossain muualla kuin siinä omassa arjessa. Tunnenkin tällaisen kateellisen ja katkeran ihmisen (naispuolinen) tai en enää tunne, en jaksanut enää pitää yhteyttä. N50+