Lue keskustelun säännöt.
Rehellistä kommentointia miehet, kiitos!
05.07.2022 |
Kun täällä usein saa lukea mustasukkaisten naisten kommenteista ja epävarmojen naisten ongelmista niin haluaisin että miehet avaisivat oikeasti ajatuksiaan asiasta. Jos miehen esim. Ihanne naisella on isot rinnat tai peppu ja niitä katselee ja fantasioi muualta. Omalla naisella on pienet rinnat tai peppu niin miten miehet kuvittelevat naisen kokevan itsensä vielä haluttavana oman miehensä silmissä? Hänhän on jotain aivan muuta kuin se, mitä mies ihannoi ja haluaa. Ja kun mies kehuu tälläistä "viallista" naista, niin eihän sellaiseen voi uskoa, koska tietää ettei toinen puhu totta. Jos esim. Lempiruokaasi on ruisleipä ja vaaleasta et pidä lainkaan ja jos saat valita syöt aina ruisleipää. Kylässä kun ei ole muuta niin kehut että kyllä on hyvää ja kelpaa. Valetta siis! Joten jos joku osaisi avata tuota miesten ajatusmaailmaa. Oma muka kelpaa vaikka onkinaivan muuta kuin se, mistä mies haaveilee ja oikeasti pitää. Valehdellaanko sitä naiselle että jalat eivät menisi kiinni vai miksi?
Kommentit (135)
Tuskin kukaan nainen ajattelee olevansa kaunein nainen maailmassa. Mutta jos mies osaa näyttää naiselleen haluavansa tätä vaikka nais ihanne muuta olisikin niin nainen on tyytyväinen. Jos taas mies ei naistaan saa tuntemaan oloaan haluttavaksi, ollaan ongelman ytimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintosia argumentteja. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että yksikään nainen ei pysty olemaan miehelleen se haluttavin. Kaikki miehet tyytyvät loppujen lopuksi omaan naiseensa karkeasti ajateltuna. Toinen toistaan kauniimpia naisia näkee nykyään jokapuolella. Ja miehet viehättyvät kauneudesta. Sen kanssa ei kannata lähteä kilpilemaan. Häviää vain. Miehet katsovat ja haaveilevat kauniista naisista. Mutta oman naisen viereen iltaisin kömmitään ja nautitaan siitä vartalosta joka omalla naisella on. Sille annetaan nautintoa ja siltä saadaan sitä. Vaikka välillä ajatuksissa olisikin se kuuma iso tissinen kaunotar joltain random videolta jonka näki päivällä ja joka säväytti.
M
Itse ajattelen, että miehiäkin on erilaisia ja etenkin kauneusihanteita. Sinulle se kaikkein haluttavin nainen voi olla jossain muualla kuin omassa vieressäsi, mutta joku toinen mies voi olla ihan eri mieltä. Tässä ei myöskään ole kyse mistään kilpailusta. En ikinä kilpailisi siitä olenko jollekin haluttavin vai enkö, sen taisin jo pariinkin kertaan tuoda esille. N50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintosia argumentteja. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että yksikään nainen ei pysty olemaan miehelleen se haluttavin. Kaikki miehet tyytyvät loppujen lopuksi omaan naiseensa karkeasti ajateltuna. Toinen toistaan kauniimpia naisia näkee nykyään jokapuolella. Ja miehet viehättyvät kauneudesta. Sen kanssa ei kannata lähteä kilpilemaan. Häviää vain. Miehet katsovat ja haaveilevat kauniista naisista. Mutta oman naisen viereen iltaisin kömmitään ja nautitaan siitä vartalosta joka omalla naisella on. Sille annetaan nautintoa ja siltä saadaan sitä. Vaikka välillä ajatuksissa olisikin se kuuma iso tissinen kaunotar joltain random videolta jonka näki päivällä ja joka säväytti.
MTämä. Se oma nainen toimii useammalle miehelle purkualustana kun fantasioidaan muista.
Niin, täytyy myöntää, että tuo kuulosti pitkälti tyytymissuhteelta minunkin korvaani. Ja kyllä sen puoliso huomaa, vaikkei ääneen sanoisikaan. En kuitenkaan sano, että kommentin kirjoittaja tarkoitti sitä, en tiedä, mutta minun korvaani tuo kuulosti kyllä erittäin pahalta hänen kumppaninsa kannalta. N50+
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan nainen ajattelee olevansa kaunein nainen maailmassa. Mutta jos mies osaa näyttää naiselleen haluavansa tätä vaikka nais ihanne muuta olisikin niin nainen on tyytyväinen. Jos taas mies ei naistaan saa tuntemaan oloaan haluttavaksi, ollaan ongelman ytimessä.
Tämä on totta. Toisaalta eiväthän kaikki miehet edes halua, vaan suhde perustuu jonkinlaiseen sadomasokistiseen valtapeliin. Suurin osa miehistä, jotka eivät osaa tai halua saada naistaan tuntemaan oloaan halutuiksi ovat naisten keskuudessa epäsuosittuja. N50+
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei suurin osa ihmisistä edes tiedä miksi ovat toistensa kanssa, tai mitkä olivat valintakriteerit. Ihmisen tekemisistä ja valinnoista vain 20% on tietoista päättelyä ja 80% kropan fyysisiä, hormonaalisisia ja geneettisiä valintoja. Kun tapasin vaimoni niin kroppa kytki tuon 20% pois päältä. Olen ollut aina itsenäinen, yksin viihtyvä ja omantiekulkija. En tiedä tartuttiko vaimo viruksen etänä vai vasta suudellessa, mutta siitä lähtien sai kaapattua koneeni ja hallinnut enemmän tai vähemmän tekemisiä ollen kaiken ydin. Meni tosiaan se 10v ennenkuin kroppa palautti tuon 20% pikku hiljaa takaisin, millä pystyi edes jotenkin analysoimaan mitä oli tapahtunut. Jälkeen päin ajatellen kroppa oli viisaampi kuin tietoinen minä, parasta elämässä mitä on tapahtunut. Vähän ollut vaikea sulattaa, kun olen ollut analyyttinen ja laskelmoiva kaikessa muussa.
Sanoisin, että ihan turha asettaa puolisolleen mitään kriteerejä etukäteen, kun ei ole päätäntävaltaa itsellä tosipaikan tullessa eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei suurin osa ihmisistä edes tiedä miksi ovat toistensa kanssa, tai mitkä olivat valintakriteerit. Ihmisen tekemisistä ja valinnoista vain 20% on tietoista päättelyä ja 80% kropan fyysisiä, hormonaalisisia ja geneettisiä valintoja. Kun tapasin vaimoni niin kroppa kytki tuon 20% pois päältä. Olen ollut aina itsenäinen, yksin viihtyvä ja omantiekulkija. En tiedä tartuttiko vaimo viruksen etänä vai vasta suudellessa, mutta siitä lähtien sai kaapattua koneeni ja hallinnut enemmän tai vähemmän tekemisiä ollen kaiken ydin. Meni tosiaan se 10v ennenkuin kroppa palautti tuon 20% pikku hiljaa takaisin, millä pystyi edes jotenkin analysoimaan mitä oli tapahtunut. Jälkeen päin ajatellen kroppa oli viisaampi kuin tietoinen minä, parasta elämässä mitä on tapahtunut. Vähän ollut vaikea sulattaa, kun olen ollut analyyttinen ja laskelmoiva kaikessa muussa.
Sanoisin, että ihan turha asettaa puolisolleen mitään kriteerejä etukäteen, kun ei ole päätäntävaltaa itsellä tosipaikan tullessa eteen.
Olen kyllä tässä aika pitkälti samaa mieltä tämän itseäni hieman vanhemman sedän kanssa. Olen ollut naimisissa 25 vuotta naisen kanssa, johon rehellinen ollakseni en kuvitellutkaan voivani ihastua (tiesin hänet jo ennalta). Silti yksi yhteinen ilta vähän tanssien ja jutellen, automatka hän sylissäni istuen ja sohvalla täysissä pukeissa vierekkäin torkuttu aamuyö muutti kaiken aivan totaalisesti. Suudelmakin tuli vaihdettua vasta myöhemmin, mutta jo tuon yhden yhteisen illan jälkeen oli outo olo, että nyt tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Parin viikon kuluttua käytännössä jo asuimme yhdessä, ja asumme edelleen.
En tiedä oliko siinä pelissä geenit, hormonit vai jokin henkinen naksahdus, mutta mikään tietoinen prosessi se ei todellakaan ollut, se vain tapahtui. Ei se ulkonäöstä eikä kehon ihannemuodoista ollut kiinni, eikä oikeastaan mistään. Jossakin vaiheessa vain tajusin, että tässähän minä tunnen olevani ihan oma itseni, oikealla paikallaan. Koskaan aikaisemmin en edes ollut seurustellut, hyvä kun edes minkäänlaisia seksikokemuksia oli. Puhdasta magiaa, ja sen vuoksi mun ehkä onkin aina välillä vaikea käsittää kun täällä puhutaan oikean kokoisista tisseistä tai jostain muusta ihanteesta jonka vuoksi muka ollaan menty suhteeseen. Ei vaan henkilökohtaisesti saa minkäänlaista valoa vilkkumaan meikäläisen päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei suurin osa ihmisistä edes tiedä miksi ovat toistensa kanssa, tai mitkä olivat valintakriteerit. Ihmisen tekemisistä ja valinnoista vain 20% on tietoista päättelyä ja 80% kropan fyysisiä, hormonaalisisia ja geneettisiä valintoja. Kun tapasin vaimoni niin kroppa kytki tuon 20% pois päältä. Olen ollut aina itsenäinen, yksin viihtyvä ja omantiekulkija. En tiedä tartuttiko vaimo viruksen etänä vai vasta suudellessa, mutta siitä lähtien sai kaapattua koneeni ja hallinnut enemmän tai vähemmän tekemisiä ollen kaiken ydin. Meni tosiaan se 10v ennenkuin kroppa palautti tuon 20% pikku hiljaa takaisin, millä pystyi edes jotenkin analysoimaan mitä oli tapahtunut. Jälkeen päin ajatellen kroppa oli viisaampi kuin tietoinen minä, parasta elämässä mitä on tapahtunut. Vähän ollut vaikea sulattaa, kun olen ollut analyyttinen ja laskelmoiva kaikessa muussa.
Sanoisin, että ihan turha asettaa puolisolleen mitään kriteerejä etukäteen, kun ei ole päätäntävaltaa itsellä tosipaikan tullessa eteen.Olen kyllä tässä aika pitkälti samaa mieltä tämän itseäni hieman vanhemman sedän kanssa. Olen ollut naimisissa 25 vuotta naisen kanssa, johon rehellinen ollakseni en kuvitellutkaan voivani ihastua (tiesin hänet jo ennalta). Silti yksi yhteinen ilta vähän tanssien ja jutellen, automatka hän sylissäni istuen ja sohvalla täysissä pukeissa vierekkäin torkuttu aamuyö muutti kaiken aivan totaalisesti. Suudelmakin tuli vaihdettua vasta myöhemmin, mutta jo tuon yhden yhteisen illan jälkeen oli outo olo, että nyt tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Parin viikon kuluttua käytännössä jo asuimme yhdessä, ja asumme edelleen.
En tiedä oliko siinä pelissä geenit, hormonit vai jokin henkinen naksahdus, mutta mikään tietoinen prosessi se ei todellakaan ollut, se vain tapahtui. Ei se ulkonäöstä eikä kehon ihannemuodoista ollut kiinni, eikä oikeastaan mistään. Jossakin vaiheessa vain tajusin, että tässähän minä tunnen olevani ihan oma itseni, oikealla paikallaan. Koskaan aikaisemmin en edes ollut seurustellut, hyvä kun edes minkäänlaisia seksikokemuksia oli. Puhdasta magiaa, ja sen vuoksi mun ehkä onkin aina välillä vaikea käsittää kun täällä puhutaan oikean kokoisista tisseistä tai jostain muusta ihanteesta jonka vuoksi muka ollaan menty suhteeseen. Ei vaan henkilökohtaisesti saa minkäänlaista valoa vilkkumaan meikäläisen päässä.
Miksi? Oliko hänen ulkonäkönsä mielestäsi epäviehättävä? Ja sitten muuttuikin viehättäväksi silmissäsi? N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Kuka on pakottanut naisen naimisiin hintelän ja lyhyen miehen kanssa, jos pituus ja rotevuus on naiselle kertakaikkisen ratkaiseva asia parisuhteessa?
Sepä se, kuka on pakottanut naimisiin ihmisen kanssa, joka ei vastaa mies/naisihannetta. Suurin osa varmaan on mennyt naimisiin tietämättä, mutta osa on myös tietäen tyytynyt. Silloinhan seksielämä helposti laimenee ja tulee kaikennäköistä ongelmaa, kun taas jos puoliso on ihanne, häntä katselee vaaleanpunaisten lasien läpi - koska se on niin komea/kaunis. Ne kehut myös tulevat spontaanisti ja arjessa. N50+
"Mennyt naimisiin tietämättä" ???? Siis tietämättä mitä? "Tykkään isosta ja rotevasta miestyypistä. Tuo Pera on pikkuinen ja hintelä, mutta jospa hän siitä vielä kasvaa?" Vai tarkoitatko sitä että on menty naimisiin itse tietämättömänä että mistä oikein pitää ja mistä ei?
Tarkoitan, että on salattu puolisolta se, että viehättyy aivan toisenlaisesta mies- tai naistyypistä. N50+
...mutta kuitenkin on pitänyt väenvängällä naimisiin mennä, vaikka tietää jo mennessään että (tuleva) puoliso ei fyysisesti viehätä... Tämä on asia jota en ole milloinkaan ymmärtänyt.
En usko, että se on ihan harvinaistakin. Joku menee rakkaudesta naimisiin, toinen menee siksi kun muutkin samanikäiset menevät, kolmas menee naimisiin siksi, että toinen on turvallinen tai turvaa taloudellisesti. Paljon on niitäkin, jotka eivät oman taustansa vuoksi usko rakkausavioliittoja olevankaan, joten ottavat jonkun vain, joka sattuu siinä olemaan juuri silloin. N50+
Tässä on kyse tasapainovaaka-teoriasta. Toisella puolella vaakaa plussat, toisella miinukset. Kumppanin eri ominaisuuksien mukaan vaakaan laitetaan plussa- tai miinuspunnuksia, ja katsotaan minne puolelle vaaka kallistuu. Juju on vain siinä että eri ihmisillä punnukset ovat eri kokoisia, ja jonkun ihmisen pieni miinus-punnus voi jollekin toiselle ihmiselle olla iso plussa. Näin ollen jokaisen ihmisen tasapainovaaka-testi antaa erilaisen lopputuloksen. Tai kuten vanha kansa sanoi: "Yksi tykkää tyttärestä, toinen tyttären äidistä ja jollekin voi käydä kumpikin".
Siinä mielessä keskustelu täällä on antoisaa, kun huomaa, että asioista voi ajatella ihan eri tavalla. En nimittäin itse ole koskaan punninnut kenenkään kohdalla hänen ominaisuuksiaan tuohon tapaan. En ystävien tai kumppaniehdokkaidenkaan. Olen aina tiennyt onko tyypissä sitä jotain vai eikö enemmänkin intuitiivisesti ja kokemusten karttuessa. En ole koskaan ollut kahden vaiheilla lähteäkö vai jäädä tms.
Onko sinulla nettideittailutaustaa? Minulla ei ole (eikä tule). Siellähän tuollaista pohdintaa ehkä tulisi tehneeksi. Se on jollain tapaa vääristävää minun mielestäni, koska ihmisen kokonaisuus sisältää paljon asioita, joita ei oikeastaan pysty edes nimeämään - tuntemus siitä, että tällä ihmisellä on tarjota jotakin mitä minä tarvitsen. Nämä juontanevat juurensa kiintymyssuhdemalliin. N50+
Ei, minulla ei ole nettideittailutaustaa. Olen vanhan liiton kasvatti.
Arvelet, että et ole punninnut kenenkään ihmisen ominaisuuksia. Älähän nyt, kyllä olet. Tosin tietämättäsi. Ihmisen aivot ovat tässä suhteessa supertietokone vailla vertaa. Otetaanpa esimerkki:
Näet jossakin miehen. Sekunnissa aivosi on analysoinut hänen ulkonäkönsä, ikänsä, vartalorakenteensa, kasvojensa symmetrisyyden, käyttäytymisensä, liikkumisensa, kenties hänen tuoksunsa, olet vilkaissut hänen vasemman kätensä ja nähnyt/et nähnyt sormusta nimettömässä, muistuttaako hän jotakin ennalta tuntemaasi ihmistä, vaikuttaako hän olevan yksin liikkeellä, hänen pukeutumisensa, hänen yleisolemuksensa, jne jne jne...
Samalla kun aivosi ottavat sen sekunnin kestävän katseen aikana tietoa katseen kohteesta, ne samalla vertaavat näkemääsi sinun aikaisempaan muistihistoriaasi, kokemuspohjaasi, vertaavat näkemääsi siihen mitkä ominaisuudet ovat aiemmin viehättäneet sinua ja mihin olet kiintynyt jne jne.
Samalla tavoin kuin supertietokone sylkäisee sisuksistaan analysoitavan kohteen raportin, niin sinun aivosi antavat samanlaisen raportin. Sinulle on sekunnissa täysin selvää onko kohde inhottava/ yhdentekevä/ väärän ikäinen/ lievästi kiinnostava/ erittäin kiinnostava/ muuten ok mutta varattu/ hottis mutta naimisissa/ ei voisi vähempää kiinnostaa jne jne jne.
Tätä aivojen antamaa raporttia kutsutaan eri nimillä. Ensivaikutelma, kokonaisuus, rakastuminen ensi silmäyksellä, kolahdus, vahva tunne yhteenkuuluvuudesta, intuitio, joku käsittämätön tunne, mitä näitä nyt onkaan. Sinä nimitit tätä raporttia nimellä "onko tyypissä sitä jotakin vaiko ei". Et osaa selittää mistä tieto tulee, mutta kuitenkin tiedät. Juuri siitähän on kysymys.
On tutkittu että tämän ensivaikutelman antama tieto toisesta ihmisestä istuu todella tiukasti ihmisen muistissa. Ongelmaksihan tässä tulee se että kaikki sen sekunnin katseen aikana saatavasta tiedosta ei välttämättä ole totta, tai on totta vain osittain. Kuitenkin, kun ensivaikutelma on kerran tehty, on tutkittu että sen antaman mielipiteen muuttamiseen voi mennä erittäin paljon aikaa, ja usein se mielipide ei muutu sittenkään. "No joo, onhan se ihan ookoo tyyppi, mutta jokin siinä vain tökkii, en tiedä mikä".
Tästä syystä en ole itsekään innostunut nettideittailusta. Toki siitä on apua ihmisten löytämisessä, mutta luotan kuitenkin vanhaan kunnon elävään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Kuka on pakottanut naisen naimisiin hintelän ja lyhyen miehen kanssa, jos pituus ja rotevuus on naiselle kertakaikkisen ratkaiseva asia parisuhteessa?
Sepä se, kuka on pakottanut naimisiin ihmisen kanssa, joka ei vastaa mies/naisihannetta. Suurin osa varmaan on mennyt naimisiin tietämättä, mutta osa on myös tietäen tyytynyt. Silloinhan seksielämä helposti laimenee ja tulee kaikennäköistä ongelmaa, kun taas jos puoliso on ihanne, häntä katselee vaaleanpunaisten lasien läpi - koska se on niin komea/kaunis. Ne kehut myös tulevat spontaanisti ja arjessa. N50+
"Mennyt naimisiin tietämättä" ???? Siis tietämättä mitä? "Tykkään isosta ja rotevasta miestyypistä. Tuo Pera on pikkuinen ja hintelä, mutta jospa hän siitä vielä kasvaa?" Vai tarkoitatko sitä että on menty naimisiin itse tietämättömänä että mistä oikein pitää ja mistä ei?
Tarkoitan, että on salattu puolisolta se, että viehättyy aivan toisenlaisesta mies- tai naistyypistä. N50+
...mutta kuitenkin on pitänyt väenvängällä naimisiin mennä, vaikka tietää jo mennessään että (tuleva) puoliso ei fyysisesti viehätä... Tämä on asia jota en ole milloinkaan ymmärtänyt.
En usko, että se on ihan harvinaistakin. Joku menee rakkaudesta naimisiin, toinen menee siksi kun muutkin samanikäiset menevät, kolmas menee naimisiin siksi, että toinen on turvallinen tai turvaa taloudellisesti. Paljon on niitäkin, jotka eivät oman taustansa vuoksi usko rakkausavioliittoja olevankaan, joten ottavat jonkun vain, joka sattuu siinä olemaan juuri silloin. N50+
Tässä on kyse tasapainovaaka-teoriasta. Toisella puolella vaakaa plussat, toisella miinukset. Kumppanin eri ominaisuuksien mukaan vaakaan laitetaan plussa- tai miinuspunnuksia, ja katsotaan minne puolelle vaaka kallistuu. Juju on vain siinä että eri ihmisillä punnukset ovat eri kokoisia, ja jonkun ihmisen pieni miinus-punnus voi jollekin toiselle ihmiselle olla iso plussa. Näin ollen jokaisen ihmisen tasapainovaaka-testi antaa erilaisen lopputuloksen. Tai kuten vanha kansa sanoi: "Yksi tykkää tyttärestä, toinen tyttären äidistä ja jollekin voi käydä kumpikin".
Siinä mielessä keskustelu täällä on antoisaa, kun huomaa, että asioista voi ajatella ihan eri tavalla. En nimittäin itse ole koskaan punninnut kenenkään kohdalla hänen ominaisuuksiaan tuohon tapaan. En ystävien tai kumppaniehdokkaidenkaan. Olen aina tiennyt onko tyypissä sitä jotain vai eikö enemmänkin intuitiivisesti ja kokemusten karttuessa. En ole koskaan ollut kahden vaiheilla lähteäkö vai jäädä tms.
Onko sinulla nettideittailutaustaa? Minulla ei ole (eikä tule). Siellähän tuollaista pohdintaa ehkä tulisi tehneeksi. Se on jollain tapaa vääristävää minun mielestäni, koska ihmisen kokonaisuus sisältää paljon asioita, joita ei oikeastaan pysty edes nimeämään - tuntemus siitä, että tällä ihmisellä on tarjota jotakin mitä minä tarvitsen. Nämä juontanevat juurensa kiintymyssuhdemalliin. N50+
Ei, minulla ei ole nettideittailutaustaa. Olen vanhan liiton kasvatti.
Arvelet, että et ole punninnut kenenkään ihmisen ominaisuuksia. Älähän nyt, kyllä olet. Tosin tietämättäsi. Ihmisen aivot ovat tässä suhteessa supertietokone vailla vertaa. Otetaanpa esimerkki:
Näet jossakin miehen. Sekunnissa aivosi on analysoinut hänen ulkonäkönsä, ikänsä, vartalorakenteensa, kasvojensa symmetrisyyden, käyttäytymisensä, liikkumisensa, kenties hänen tuoksunsa, olet vilkaissut hänen vasemman kätensä ja nähnyt/et nähnyt sormusta nimettömässä, muistuttaako hän jotakin ennalta tuntemaasi ihmistä, vaikuttaako hän olevan yksin liikkeellä, hänen pukeutumisensa, hänen yleisolemuksensa, jne jne jne...
Samalla kun aivosi ottavat sen sekunnin kestävän katseen aikana tietoa katseen kohteesta, ne samalla vertaavat näkemääsi sinun aikaisempaan muistihistoriaasi, kokemuspohjaasi, vertaavat näkemääsi siihen mitkä ominaisuudet ovat aiemmin viehättäneet sinua ja mihin olet kiintynyt jne jne.
Samalla tavoin kuin supertietokone sylkäisee sisuksistaan analysoitavan kohteen raportin, niin sinun aivosi antavat samanlaisen raportin. Sinulle on sekunnissa täysin selvää onko kohde inhottava/ yhdentekevä/ väärän ikäinen/ lievästi kiinnostava/ erittäin kiinnostava/ muuten ok mutta varattu/ hottis mutta naimisissa/ ei voisi vähempää kiinnostaa jne jne jne.
Tätä aivojen antamaa raporttia kutsutaan eri nimillä. Ensivaikutelma, kokonaisuus, rakastuminen ensi silmäyksellä, kolahdus, vahva tunne yhteenkuuluvuudesta, intuitio, joku käsittämätön tunne, mitä näitä nyt onkaan. Sinä nimitit tätä raporttia nimellä "onko tyypissä sitä jotakin vaiko ei". Et osaa selittää mistä tieto tulee, mutta kuitenkin tiedät. Juuri siitähän on kysymys.
On tutkittu että tämän ensivaikutelman antama tieto toisesta ihmisestä istuu todella tiukasti ihmisen muistissa. Ongelmaksihan tässä tulee se että kaikki sen sekunnin katseen aikana saatavasta tiedosta ei välttämättä ole totta, tai on totta vain osittain. Kuitenkin, kun ensivaikutelma on kerran tehty, on tutkittu että sen antaman mielipiteen muuttamiseen voi mennä erittäin paljon aikaa, ja usein se mielipide ei muutu sittenkään. "No joo, onhan se ihan ookoo tyyppi, mutta jokin siinä vain tökkii, en tiedä mikä".
Tästä syystä en ole itsekään innostunut nettideittailusta. Toki siitä on apua ihmisten löytämisessä, mutta luotan kuitenkin vanhaan kunnon elävään elämään.
Niin, tarkoitin ja muistaakseni kirjoitinkin intuitiivisuudesta eli tarkoitin juuri sitä, ettei ole koskaan tarvinnut sen tietoisemmin asioita vertailla ja punnita plussia ja miinuksia.
Mutta se suinkaan ei tarkoita, että luottaisin tai olisin ennenkään luottanut ensivaikutelmaan, vaan kokemusperäinen tieto (jonka loppujen lopuksi saa melko nopeasti) joko vahvistaa tai heikentää myönteistä ensivaikutelmaa.
Olen onnekas, koska olen ollut rakastettu, hyvin ja oikeudenmukaisesti kohdeltu lapsi. Minun ei sen vuoksi ole koskaan tarvinnut kamppailla sen kanssa, että kiinnittyisin miehiin, jotka kohtelevat huonosti. Niin ei vain käy, vaan kiinnostukseni laantuu aivan luonnostaan, erikseen miettimättä ja tuskailematta, jos mies paljastuu jollain tapaa ilkeäksi tai jos mies on viestinyt, ettei ole minusta kiinnostunut.
Monille se on ongelma, että rakastutaan vääriin ihmisiin, jotka eivät vastaa tunteisiin tai kohtelevat toistuvasti huonosti. He joutuvat tekemään kovan työn päästäkseen irti siitä kuvasta, etten ole rakastamisen arvoinen. Jos ei ole kokemusperäistä tietoa siitä, että rakavastava suhde on mahdollinen, niin se voi tuntua utopialta. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei suurin osa ihmisistä edes tiedä miksi ovat toistensa kanssa, tai mitkä olivat valintakriteerit. Ihmisen tekemisistä ja valinnoista vain 20% on tietoista päättelyä ja 80% kropan fyysisiä, hormonaalisisia ja geneettisiä valintoja. Kun tapasin vaimoni niin kroppa kytki tuon 20% pois päältä. Olen ollut aina itsenäinen, yksin viihtyvä ja omantiekulkija. En tiedä tartuttiko vaimo viruksen etänä vai vasta suudellessa, mutta siitä lähtien sai kaapattua koneeni ja hallinnut enemmän tai vähemmän tekemisiä ollen kaiken ydin. Meni tosiaan se 10v ennenkuin kroppa palautti tuon 20% pikku hiljaa takaisin, millä pystyi edes jotenkin analysoimaan mitä oli tapahtunut. Jälkeen päin ajatellen kroppa oli viisaampi kuin tietoinen minä, parasta elämässä mitä on tapahtunut. Vähän ollut vaikea sulattaa, kun olen ollut analyyttinen ja laskelmoiva kaikessa muussa.
Sanoisin, että ihan turha asettaa puolisolleen mitään kriteerejä etukäteen, kun ei ole päätäntävaltaa itsellä tosipaikan tullessa eteen.Olen kyllä tässä aika pitkälti samaa mieltä tämän itseäni hieman vanhemman sedän kanssa. Olen ollut naimisissa 25 vuotta naisen kanssa, johon rehellinen ollakseni en kuvitellutkaan voivani ihastua (tiesin hänet jo ennalta). Silti yksi yhteinen ilta vähän tanssien ja jutellen, automatka hän sylissäni istuen ja sohvalla täysissä pukeissa vierekkäin torkuttu aamuyö muutti kaiken aivan totaalisesti. Suudelmakin tuli vaihdettua vasta myöhemmin, mutta jo tuon yhden yhteisen illan jälkeen oli outo olo, että nyt tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Parin viikon kuluttua käytännössä jo asuimme yhdessä, ja asumme edelleen.
En tiedä oliko siinä pelissä geenit, hormonit vai jokin henkinen naksahdus, mutta mikään tietoinen prosessi se ei todellakaan ollut, se vain tapahtui. Ei se ulkonäöstä eikä kehon ihannemuodoista ollut kiinni, eikä oikeastaan mistään. Jossakin vaiheessa vain tajusin, että tässähän minä tunnen olevani ihan oma itseni, oikealla paikallaan. Koskaan aikaisemmin en edes ollut seurustellut, hyvä kun edes minkäänlaisia seksikokemuksia oli. Puhdasta magiaa, ja sen vuoksi mun ehkä onkin aina välillä vaikea käsittää kun täällä puhutaan oikean kokoisista tisseistä tai jostain muusta ihanteesta jonka vuoksi muka ollaan menty suhteeseen. Ei vaan henkilökohtaisesti saa minkäänlaista valoa vilkkumaan meikäläisen päässä.
Miksi? Oliko hänen ulkonäkönsä mielestäsi epäviehättävä? Ja sitten muuttuikin viehättäväksi silmissäsi? N50+
Ei hän millään tavalla minusta epäviehättävä ollut ulkonäöltään, mutta ei nyt varmaan erityisesti vastannut mitään ihannettanikaan, jos sellaista olikaan. Aito hymy oli varmaan yksi tärkeä asia, siis sellainen hymy jota ei ole vain liimattu kasvoille vaan se tulee suoraan syvältä sielusta. En osaa sanoa muuta kuin että jollakin tavalla hänen ulkomuotoaan en edes pysty arvioimaan millään objektiivisilla kriteereillä. Vuosikymmenet ja kolmen (ison) lapsen synnytys ja imetys eivät minusta tunnu vähentäneen millään tavalla sitä puhtaan fyysistä kiihottavuutta, joka saa kullini aina vaan ponkaisemaan välittömästi pystyyn, kun tulen iho ihoa vasten yhteisen peiton alla.
En minä oikein osaa selittää tätä. Luulen, että ihastun ja rakastun ihmiseen kokonaisuutena, jossa osana pakettia tulee se kroppa ja ulkomuoto mikä on tullakseen, eikä sillä ole paljoa painoarvoa. Nyt kun mietin, minkälaisiin tyttöihin ja naisiin olin häntä ennen ihastunut tavalla tai toisella, niin ei siellä kyllä mikään ulkonäköteema mitenkään korostu. Se on aina ollut jokin ihan muu siellä kuoren alla, mikä on klikannut.
Eikä tämä tarkoita, etteikö olisi jotakin tietyntyyppistä naisvartaloa, joka silmääni eniten miellyttäisi. On, mutta se on vain silmien preferenssi, ihmisen kiinnostavuudesta se ei kerro minulle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei suurin osa ihmisistä edes tiedä miksi ovat toistensa kanssa, tai mitkä olivat valintakriteerit. Ihmisen tekemisistä ja valinnoista vain 20% on tietoista päättelyä ja 80% kropan fyysisiä, hormonaalisisia ja geneettisiä valintoja. Kun tapasin vaimoni niin kroppa kytki tuon 20% pois päältä. Olen ollut aina itsenäinen, yksin viihtyvä ja omantiekulkija. En tiedä tartuttiko vaimo viruksen etänä vai vasta suudellessa, mutta siitä lähtien sai kaapattua koneeni ja hallinnut enemmän tai vähemmän tekemisiä ollen kaiken ydin. Meni tosiaan se 10v ennenkuin kroppa palautti tuon 20% pikku hiljaa takaisin, millä pystyi edes jotenkin analysoimaan mitä oli tapahtunut. Jälkeen päin ajatellen kroppa oli viisaampi kuin tietoinen minä, parasta elämässä mitä on tapahtunut. Vähän ollut vaikea sulattaa, kun olen ollut analyyttinen ja laskelmoiva kaikessa muussa.
Sanoisin, että ihan turha asettaa puolisolleen mitään kriteerejä etukäteen, kun ei ole päätäntävaltaa itsellä tosipaikan tullessa eteen.Olen kyllä tässä aika pitkälti samaa mieltä tämän itseäni hieman vanhemman sedän kanssa. Olen ollut naimisissa 25 vuotta naisen kanssa, johon rehellinen ollakseni en kuvitellutkaan voivani ihastua (tiesin hänet jo ennalta). Silti yksi yhteinen ilta vähän tanssien ja jutellen, automatka hän sylissäni istuen ja sohvalla täysissä pukeissa vierekkäin torkuttu aamuyö muutti kaiken aivan totaalisesti. Suudelmakin tuli vaihdettua vasta myöhemmin, mutta jo tuon yhden yhteisen illan jälkeen oli outo olo, että nyt tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Parin viikon kuluttua käytännössä jo asuimme yhdessä, ja asumme edelleen.
En tiedä oliko siinä pelissä geenit, hormonit vai jokin henkinen naksahdus, mutta mikään tietoinen prosessi se ei todellakaan ollut, se vain tapahtui. Ei se ulkonäöstä eikä kehon ihannemuodoista ollut kiinni, eikä oikeastaan mistään. Jossakin vaiheessa vain tajusin, että tässähän minä tunnen olevani ihan oma itseni, oikealla paikallaan. Koskaan aikaisemmin en edes ollut seurustellut, hyvä kun edes minkäänlaisia seksikokemuksia oli. Puhdasta magiaa, ja sen vuoksi mun ehkä onkin aina välillä vaikea käsittää kun täällä puhutaan oikean kokoisista tisseistä tai jostain muusta ihanteesta jonka vuoksi muka ollaan menty suhteeseen. Ei vaan henkilökohtaisesti saa minkäänlaista valoa vilkkumaan meikäläisen päässä.
Miksi? Oliko hänen ulkonäkönsä mielestäsi epäviehättävä? Ja sitten muuttuikin viehättäväksi silmissäsi? N50+
Ei hän millään tavalla minusta epäviehättävä ollut ulkonäöltään, mutta ei nyt varmaan erityisesti vastannut mitään ihannettanikaan, jos sellaista olikaan. Aito hymy oli varmaan yksi tärkeä asia, siis sellainen hymy jota ei ole vain liimattu kasvoille vaan se tulee suoraan syvältä sielusta. En osaa sanoa muuta kuin että jollakin tavalla hänen ulkomuotoaan en edes pysty arvioimaan millään objektiivisilla kriteereillä. Vuosikymmenet ja kolmen (ison) lapsen synnytys ja imetys eivät minusta tunnu vähentäneen millään tavalla sitä puhtaan fyysistä kiihottavuutta, joka saa kullini aina vaan ponkaisemaan välittömästi pystyyn, kun tulen iho ihoa vasten yhteisen peiton alla.
En minä oikein osaa selittää tätä. Luulen, että ihastun ja rakastun ihmiseen kokonaisuutena, jossa osana pakettia tulee se kroppa ja ulkomuoto mikä on tullakseen, eikä sillä ole paljoa painoarvoa. Nyt kun mietin, minkälaisiin tyttöihin ja naisiin olin häntä ennen ihastunut tavalla tai toisella, niin ei siellä kyllä mikään ulkonäköteema mitenkään korostu. Se on aina ollut jokin ihan muu siellä kuoren alla, mikä on klikannut.
Eikä tämä tarkoita, etteikö olisi jotakin tietyntyyppistä naisvartaloa, joka silmääni eniten miellyttäisi. On, mutta se on vain silmien preferenssi, ihmisen kiinnostavuudesta se ei kerro minulle mitään.
Kiitos vastauksesta. Jossain vaiheessa oli paljon juttua siitä miten jotkut ihmiset ovat visuaalisia, toiset kinesteettisiä, sitten oli vielä auditiivisia ja pari muuta tyyppiä. Uskon, että noissa tyypeissä on paljon perääkin eli kaikille ulkonäkö ei esimerkiksi ole niin tärkeä, vaan enemmän merkkaa yleinen fiilis, joka ihmisestä tulee. Toki siinä on pieni varauma eli kun riittävän kaunis tai komea ja muutenkin mukava ihminen tulee eteen, niin fiilikset ovat kinesteettiselläkin katossa. Eli hekään eivät ole immuuneja ulkonäölle. N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei suurin osa ihmisistä edes tiedä miksi ovat toistensa kanssa, tai mitkä olivat valintakriteerit. Ihmisen tekemisistä ja valinnoista vain 20% on tietoista päättelyä ja 80% kropan fyysisiä, hormonaalisisia ja geneettisiä valintoja. Kun tapasin vaimoni niin kroppa kytki tuon 20% pois päältä. Olen ollut aina itsenäinen, yksin viihtyvä ja omantiekulkija. En tiedä tartuttiko vaimo viruksen etänä vai vasta suudellessa, mutta siitä lähtien sai kaapattua koneeni ja hallinnut enemmän tai vähemmän tekemisiä ollen kaiken ydin. Meni tosiaan se 10v ennenkuin kroppa palautti tuon 20% pikku hiljaa takaisin, millä pystyi edes jotenkin analysoimaan mitä oli tapahtunut. Jälkeen päin ajatellen kroppa oli viisaampi kuin tietoinen minä, parasta elämässä mitä on tapahtunut. Vähän ollut vaikea sulattaa, kun olen ollut analyyttinen ja laskelmoiva kaikessa muussa.
Sanoisin, että ihan turha asettaa puolisolleen mitään kriteerejä etukäteen, kun ei ole päätäntävaltaa itsellä tosipaikan tullessa eteen.Olen kyllä tässä aika pitkälti samaa mieltä tämän itseäni hieman vanhemman sedän kanssa. Olen ollut naimisissa 25 vuotta naisen kanssa, johon rehellinen ollakseni en kuvitellutkaan voivani ihastua (tiesin hänet jo ennalta). Silti yksi yhteinen ilta vähän tanssien ja jutellen, automatka hän sylissäni istuen ja sohvalla täysissä pukeissa vierekkäin torkuttu aamuyö muutti kaiken aivan totaalisesti. Suudelmakin tuli vaihdettua vasta myöhemmin, mutta jo tuon yhden yhteisen illan jälkeen oli outo olo, että nyt tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Parin viikon kuluttua käytännössä jo asuimme yhdessä, ja asumme edelleen.
En tiedä oliko siinä pelissä geenit, hormonit vai jokin henkinen naksahdus, mutta mikään tietoinen prosessi se ei todellakaan ollut, se vain tapahtui. Ei se ulkonäöstä eikä kehon ihannemuodoista ollut kiinni, eikä oikeastaan mistään. Jossakin vaiheessa vain tajusin, että tässähän minä tunnen olevani ihan oma itseni, oikealla paikallaan. Koskaan aikaisemmin en edes ollut seurustellut, hyvä kun edes minkäänlaisia seksikokemuksia oli. Puhdasta magiaa, ja sen vuoksi mun ehkä onkin aina välillä vaikea käsittää kun täällä puhutaan oikean kokoisista tisseistä tai jostain muusta ihanteesta jonka vuoksi muka ollaan menty suhteeseen. Ei vaan henkilökohtaisesti saa minkäänlaista valoa vilkkumaan meikäläisen päässä.
Miksi? Oliko hänen ulkonäkönsä mielestäsi epäviehättävä? Ja sitten muuttuikin viehättäväksi silmissäsi? N50+
Ei hän millään tavalla minusta epäviehättävä ollut ulkonäöltään, mutta ei nyt varmaan erityisesti vastannut mitään ihannettanikaan, jos sellaista olikaan. Aito hymy oli varmaan yksi tärkeä asia, siis sellainen hymy jota ei ole vain liimattu kasvoille vaan se tulee suoraan syvältä sielusta. En osaa sanoa muuta kuin että jollakin tavalla hänen ulkomuotoaan en edes pysty arvioimaan millään objektiivisilla kriteereillä. Vuosikymmenet ja kolmen (ison) lapsen synnytys ja imetys eivät minusta tunnu vähentäneen millään tavalla sitä puhtaan fyysistä kiihottavuutta, joka saa kullini aina vaan ponkaisemaan välittömästi pystyyn, kun tulen iho ihoa vasten yhteisen peiton alla.
En minä oikein osaa selittää tätä. Luulen, että ihastun ja rakastun ihmiseen kokonaisuutena, jossa osana pakettia tulee se kroppa ja ulkomuoto mikä on tullakseen, eikä sillä ole paljoa painoarvoa. Nyt kun mietin, minkälaisiin tyttöihin ja naisiin olin häntä ennen ihastunut tavalla tai toisella, niin ei siellä kyllä mikään ulkonäköteema mitenkään korostu. Se on aina ollut jokin ihan muu siellä kuoren alla, mikä on klikannut.
Eikä tämä tarkoita, etteikö olisi jotakin tietyntyyppistä naisvartaloa, joka silmääni eniten miellyttäisi. On, mutta se on vain silmien preferenssi, ihmisen kiinnostavuudesta se ei kerro minulle mitään.
Kiitos vastauksesta. Jossain vaiheessa oli paljon juttua siitä miten jotkut ihmiset ovat visuaalisia, toiset kinesteettisiä, sitten oli vielä auditiivisia ja pari muuta tyyppiä. Uskon, että noissa tyypeissä on paljon perääkin eli kaikille ulkonäkö ei esimerkiksi ole niin tärkeä, vaan enemmän merkkaa yleinen fiilis, joka ihmisestä tulee. Toki siinä on pieni varauma eli kun riittävän kaunis tai komea ja muutenkin mukava ihminen tulee eteen, niin fiilikset ovat kinesteettiselläkin katossa. Eli hekään eivät ole immuuneja ulkonäölle. N50+
Voi hyvin olla jotain tuontapaista. Lisäisin vielä, että kiinnostusta on myös pinnallisempaa ja syvällisempää astetta. Ulkonäkö voi herättää minunkin pinnallisen kiinnostuksen ja miksei kiihottumisenkin, mutta ei se sitä syvällisempää kiinnostusta saa aikaan (tyyliin että tämän naisen kanssa haluan jakaa elämäni, koska hänellä on kivan muotoiset tissit ja pystyt nännit).
Toisin päin se jossain määrin voi ehkä mennäkin: tämän naisen vartalo saa minut kuumaksi, koska se on rakastamani naisen, ja tiedän miten saan hänet nauttimaan kanssani, siksi kosketuskin tuolla iholla saa kullini aina reagoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras nainen saattaa olla miehelle pelkät tissit ja perse, koska eipä vaikka kadulla ohi kävellessä juuri muuhunkaan pysty huomiota kiinnittämään, kasvojen lisäksi. Oman naisen kanssa on kaikki se mikä on ollut yhteistä vuosien ajan, ilot, surut, eletty elämä ja kaikki ne seksikerrat joina on oltu iho iholla. SE tekee omasta naisesta ja jokaisesta hänen neliösentistään erityisen ja ainutlaatuisen, eikä tissin malli tai perseen pyöreys.
Joo, kyllä muunkinlainen vartalo voi silmää miellyttää, mutta se on vain silmän iloja. Useimmiten riittää että kuulee tällaisen silmänilon vain avaavan suunsa, niin illuusio särkyy ja tietää, että mitään yhteistä ei hänen kanssaan koskaan voisi olla. Enkä tarkoita tällä sitä, että kaunis nainen olisi bimbo, vaan että ainakin pitkässä ja lujassa parisuhteessa, jollaisessa itse elän, yhä suurempi osa muista ihmisistä alkaa vain tuntua siltä, että ei. Ei olisi ollut minun tyyppiäni.
Miten itse? Miellyttävätkö silmääsi palomiehen öljytyt vatsalihakset ja tiukka takapuoli, vaikka oman kullan karvainen maha ja perse ei ihan samassa sarjassa painisikaan?
Muunkinlainen vartalo voi miellyttää, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin se, jos pitää aivan toisentyyppisistä naisista kuin oma vaimo. Olisi varmaan kova paikka miehellekin, jos vaimo pitäisi pitkistä ja rotevista, vaikka oma mies on hintelä ja lyhyt.
Vaimo pitää pitkistä ja rotevista miehistä, itse en sellainen ole. Ei haittaa, kas kun hän pitää myös minunlaisista miehistä eli minusta. Itse pidän ulkoisesti todella erilaisista naistyypeistä, kirjo on laaja, vaimo kuuluu niihin. Elää haluan vain vaimoni luonteisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse painin omien epävarmuuksieni kanssa joten on oikeasti ihana lukea tälläisiä vastauksia! Kiitos kaikki te ihanat vastaajat.
Tiimalasi. Isot rinnat ja hyvä pylly. Hauska ja fiksu. Kuvasin puolison tässä. Ulkonäölläkin on väliä.
Pelkän ihannevartalon takia en menisi naimisiin. Parisuhde vaatii paljon enemmän kuin ulkonäköä tai sänkytaitoja.
Vaikka omalla vaimolla ei ole ihannevartaloa, niin hänen pelkkä läheisyys saa edelleen 20 vuoden jälkeen munan kovaksi.
Sängyssä häntä kiinnostaa vain perus vanilija seksi: Sängyssä lähärissä tai suihkussa takaapäin. Hän saa helposti yhdyntäorgasmeja eikä kaipaa lainkaan huomiota klitorikselle, sillä se saa ilmeisesti huomiota tarpeeksi panemisessa.
Vaikka se on pidemmän päälle vähän tylsää, niin sellaista ei voi sanoa ääneen. On kuitenkin minun mielekseni suostunut kokeilla leluja sängyssä mutta vain minun mieliksi sillä omasta mielestään ei saa niistä mitään irti. Hän on myös omasta mielestään umpihetero eikä haaveille koskaan muista miehistä. Eli niin vanilijatavis kuin vain voi olla.
Kärjistettynä ja typistettynä: sinä olet miehellesi ihminen ja ne toiset objekteja. Et tietenkään voi näyttää aina ja joka tilanteessa kaikista kuumimmalta, ei se sillä hetkellä kuuminkaan nainen voi! Toisena päivänä joku on todella seksikästä ja toisena se ei kiinnosta, vai ovatko sinun kaikki mieltymykset täysin stabiileja? Parisuhteeseen valitaan se paras peketti ja ennen kaikkea ihminen. Itsetunto on seksikästä ja vielä seksikkäämpää on sellaisen naisen avoin himo.
Ei ole tarvetta olla kenenkään ihanne, mutta kyllä se kirpaisee jos mies on "täysin sokea" naisen ulkonäölle ja ylistää vaikkapa vain luonnetta sen sijaan. Jos ei näe toisessa fyysisesti mitään viehättävää. Myöskään teennäiset valheet ei ole kivoja, jos valehdellaan että tykätään kehosta mutta oikeasti se tehdään vaan siksi että olisi seksiä. Kultainen keskitie on paras, näkee siinä toisen ulkonäössäkin hyvää ja seksikästä vaikkei täydellinen olisikaan. Lieneekö tuollaista miestä edes olemassakaan, joka tykkäisi myös naisensa ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarvetta olla kenenkään ihanne, mutta kyllä se kirpaisee jos mies on "täysin sokea" naisen ulkonäölle ja ylistää vaikkapa vain luonnetta sen sijaan. Jos ei näe toisessa fyysisesti mitään viehättävää. Myöskään teennäiset valheet ei ole kivoja, jos valehdellaan että tykätään kehosta mutta oikeasti se tehdään vaan siksi että olisi seksiä. Kultainen keskitie on paras, näkee siinä toisen ulkonäössäkin hyvää ja seksikästä vaikkei täydellinen olisikaan. Lieneekö tuollaista miestä edes olemassakaan, joka tykkäisi myös naisensa ulkonäöstä.
Mahtaa olla naisella huono itsetunto, jos se kirpaisee, että mies arvostaa ja rakastaa naista henkilönä ja naisen sielua. Mitään parempaa arvostusta ei voi olla olemassakaan. Kauneus on katoavaista noi muut eivät katoa.
Vaimollani oli tavatessamme huono itsetunti, liian iso pylly jne ja piti itseään harmaavarpusena. Itsellä taas tunnetusti iso ego. Meni jokusia vuosia, että ymmärsi minun todella rakastavan hänen lantiotaan ( herkkupyllyä) ja hänen pilluaan. Meni jokunen vuosi, että sain siirrettyä häneen itseluottamusta. Sen jälkeen kantanut itseään ja olemustaan sellaisena kuin on, eikä ole murehtinut turhasta.
Tämä. Se oma nainen toimii useammalle miehelle purkualustana kun fantasioidaan muista.