Mies kohtelee lapsiaan liian ankarasti. En kestä katsella sitä.
Ei vietä lastensa kanssa aikaa paitsi ehkä kerran puolessa vuodessa vie syömään.
Muuten lapset tulevat luokseen mutta ei tee mitään heidän kanssaan. Istuu ja katsoo tv:tä.
Ei vietä aikaa mutta suuttuu jos lapset eivät ole hänen luonaan.
Yrittää hallita mutta ei ymmärrä, että on myös hänen vastuullaan se, haluavatko lapset olla häntä kohtaan jalomielisiä sekä noudattaa kotiintuloaikoja koska käytöksellään ei kuitenkaan paranna välejä lapsiinsa.
Huutaa, kiroaa ja on negatiivinen kun lapset ovat luonaan, ja kun eivät ole niin sama jatkuu.
Haluaa hallita ja lapset ovat selvästi varautuneita eivätkä ymmärrä isänsä vaatimuksia kun ei kuitenkaan vietä heidän kanssaan aikaa. Minua sattuu katsoa tätä vierestä.
Ymmärrän, että rajoja lapsilla täytyy olla mutta ymmärrän myös heidän näkökulman kun eivät ymmärrä miksi rajoja vedetään kun ei se isä kuitenkaan oikeasti välitä.
On niin ristiriitaista. Yritän puhua mutta mies suuttuu helposti.
Tämä isä vain puuttuu rahaan. Kun maksaa kaikkea ja kaikenlaista. Siksi kokee oikeudekseen hallita.
On hyviä päiviä ja jaksaa yrittää huomioida lapsiaan myös emotionaalisesti mutta useimmiten kaikki on tyhjää ja ei tee mitään lastensa kanssa. Lähinnä vain viestittelee ja maksaa harrastuksia.
Tässä on vain jotain surullista. Isä yrittää ostaa lastensa hyväksyntää ja lapset yrittävät pitää jotenkin isän tyytyväisinä, olemalla hiljaa.
Samalla kun lapset pyytää lisää materiaa, isä suuttuu ja aiheuttaa ristiriitaa. Syvempää yhteyttä ei ole ja kaikki ovat onnettomia sekä "velkaa" olevinaan toisilleen.
AP