suomenkielen yllapidosta
Hei, haluaisn iha rehellisa vastuksia mielatni askaruttvaan kysymykseen .
Te jotka olette asuneet ulkomailla jo muutaman vuoden ja teilla on kouluikaisa lapsia ,kuinka olette onnistuneet pitamaan suomen keilen ylla ja hyvana? Oletteko luovuttaneet jossain vaiheessa ja jos ette mika saa teidat pitamaan motivaatiota ylla ? Vai onko kenties heti alusta sati ollut selvaa etta puhutte maan kielta?
Itsestani sen verran etta vanhemman lapsen suomen kielen olen pystynyt pitamaan hyvana ja parikertaa vuodessa suomessa vierailut ovat antaneet motivaatiota ,mutta nuorempien, kakosten ovat taalla syntyneet ( 7v ) ,suomen kieli jai sinne 3-4 vuotiaan tasolle eli puhuvat suomea samlla tavalla kuin neljan vuoden ikaisena! Onko kellaan kokemuksia? itse olen jo luovuttanut nuorimmaisten kanssa ,eli puhun englantia ,suomalaisella korostuksella tietty mutta haluan kommunikoida heidan kanssaan.
Kommentit (5)
joten lasten suomi sujuu toistaiseksi hyvin. Itse en voisi kuvitella puhuvani saksaa lapsille, koska en tunne olevani lainkaan luonteva saksaksi. Mieheni on ruotsalainen joten me kyllä tehdään ihan tietoisestikin töitä kielten eteen.
Kotikielemme on ruotsi, suomea puhun kuitenkin siis lapsille (paitsi suuttuessa tulee joskus puhuttua ruotsia, jos mies läsnä). Toki lasten kieli poikkeaa esim yksikielisen suomalaisen lapsen puheesta, mutta minä olen iloinen että kuitenkin aina haluavat puhua meille meidän kieliä. Koskaan eivät ole meille puhuneet saksaa.
Meitä auttaa, että meillä näkyy suomalainen ja ruotsalainen televisio ja kaapit on täynnä kotikielisiä lastenleffoja. Katsomme siis melkeen pelkästään suomalaisia ja ruotsalaisia tv-ohjelmia. Olemme sitä mieltä, että kotikieliä ei pysty liikaa tässä tilanteessa tarjoamaan, saksa on kuitenkin niin hallitseva kieli ympäristössä. Lapset (isommat) käyvät myös suomi- ja ruotsikouluissa kerran viikossa.
Meillä on kaksi lasta 11 ja 14 vuotiaat eli jonkinlaista kokemusta tästä asiasta on. Muutimme kaksi vuotta sitten Suomeen mutta siihen asti asuimme Englannissa. Lasten isä on englantilainen. Molempien lasten kanssa olen aina puhunut vain suomea. Vanhemman ollessa pieni käänsin jopa englantilaiset kirjat suomeksi. Isän työn takia olimme paljon kahdestaan ja ensimmäinen kieli olikin suomi vaikka asuimme Englannissa. Hän puhuikin välillä oikein kaunista kirjakieltä. Englanti vahvistui kun leikkikoulu alkoi. Nuoremmallekin puhuin aina suomea mutta hän puhui aina minullekin englantia. Lapset puhuivat keskenään englantia.
Neljä vuotta sitten kun päätimme muuttaa Suomeen nuorempikin päätti käyttää enemmän Suomea. Hänestä kuulee vieläkin ettei ole koko ikäänsä Suomessa asunut vaikka hyvin puhuukin.
Koulussa sain välillä puolustella suomen käyttöä kun silloinen pojan eskari ope yritti sanoa etten saisi suomea ollenkaan käyttää. Muutto tänne olisi ollut vieläkin vaikeempi jos en olisi omaa päätäni pitänyt.
Meillä on 9 ja 7 vuotiaat lapset, nyt kohta 4 vuotta ulkomailla oloa ja valitettavasti suomenkieli jää heillä vähäiseksi siis kielen käyttö.
Minä puhun kyllä aina heille suomea , mutta vastaukset tulee saksankielellä useimmiten. Vanhempi puhuu enemmän suomea kuin nuorempi. Huomasin kyllä suomenlomalla, että heti alkoivat enemmän käyttämään suomenkieltä jopa keskenäänkin,mitä eivät ole aikoihin tehneet. Minä uskon että se suomenkieli pysyy siellä aivojensopukoissa vaikka eivät sitä käytäkkään jatkuvasti. Meille tulee myös lapsille suomenkielisest lehdet joita lukevat ja videoita katsovat myös.
Molemmat puhuvat suomea niinkuin ulkomaalaiset, sanoivat ystäväni Suomessa :) Siis erilaisella korostuksella, mutta eiköhän sekin kestetä. pääasia on minusta se että ymmärtävät kuitenkin suomenkieltä ihan hyvin.
Meidan lapset 10 ja 8 vee ovat asuneet koko pienen ikansa taalla Turkissa. Puhun ainoastaan suomea heille, missa sitten olemmekaan. Esikoisen suomen kieli on parempi kuin kuopuksen, ja kylla yleensa ihan suomeksi molemmat vastaavat takaisin. Ongelmia tuottaa vain se, etta jonkun sanan suomalaista vastinetta eivat ehka tieda...no sen sitten kerron/ korjaan.
Syyna ehka tuohon suomen kielen hyvana pysymiseen sekin, etta turkki/ suomi kieliopillisesti ja muutenkin muistuttavat paljon toisiaan??
Suomessa kesaisin kieli petraantuu kovin, ja silloin myös keskinainen kieli muuttuu suomeksi.
En aio antaa periksi, vaikka paikallista sujuvasti puhunkin. Jos kuopus joskus vastaa turkiksi, niin heitan takaisin suomeksi. Aiti kotona ei osaa turkkia ollenkaan:)
Eli kohdallamme ei ole niinkään kielitaidon ylläpitämisestä vaan kielen oppimisesta, mutta kuitenkin ....
Esikoinen 6 v puhuu ranskaa kuin paikallinen (paikallinenhan hän onkin), suomea puhuu kuten ulkomaalainen suomea puhuu eli aksentilla ja sijamuotovirheitä vilisee koko ajan. Kakkonen 2 v aloitti suomella puhumisensa, mutta on sittemmin kääntynyt enemmän ranska puhujaksi hänkin.
Minä puhun edelleen sitkeästi suomea lapsille ja esikoista korjaan jonkin verran, mutta ei tunnu menevän perille. Ensin tämä harmitti minua kovasti mutta sittemmin olen hyväksynyt asian. Tärkeintä on että lapset ymmärtävät suomea hyvin ja puhuvat niin että saavat itsensä ymmärretyksi.
Perheemme on kolmikielinen. En esko meidän muuttavan Suomeen. Pidemmät lomamatkat ovat selvästi aktivoineet lasten kielitaitoa. Odotan innolla koska he ovat niin isoja että lähtisivät kesäksi mummille ja vaarille. Uskon että se toisi oikeaa edistymistä suomenkieleen. Ei ketään jolle puhua ranskaa ....