Kumpi teistä on tasokkaampi, mies vai sinä?
Koen huonoa itsetuntoa siitä, että miesystäväni on paljon paremman näköinen kuin minä. Hän tuntuu myös itse pitävän itseään ns luomakunnan lahjana maailman naisille. En tiedä, mitä hän näkee minussa, kun voisi saada paljon paremmankin. Lisäksi mietin, voiko sellainen mies olla uskollinen pitkässä juoksussa. Onko muita, joilla olisi tällainen tilanne?
Kommentit (51)
No miehelläni on korkeampi koulutus ja parempi palkka kuin minulla.
Joten hän on tasokkaampi.
Ollaan kuitenkin tavallinen perhe, ei se tasoero mitenkään näy eikä kuulu elämämässämme tunnepuolella.
Vierailija kirjoitti:
Millä se tasokkuus mitataan? Älyllä? Koulutuksella? Omaisuudella? Täh?
Parisuhteessa pitäisi olla rakkautta ja tahtoa, ei tasoja.
Tämän palstan tyhmille nippa nappa peruskoulun läppäiseille naisille, miehen tasokkuus tarkoittaa vain sitä, miten hyvänäköinen mies.
Millään muulla näille tyhmille mamuskoille ei ole väliä.
Mielenkiintoinen kysymys. Kun tapasin mieheni, ajattelin vastarakastuneena, että mies on tasokkaampi. Hän oli paremmasta perheestä, kunnianhimoisempi, energisempi, sosiaalisempi ja toki ilo silmälle, mitä itse en ole koskaan ollut.
Nyt on 15 yhteistä vuotta takana, enkä ole enää varma asiasta. Ulkoisesti olemme molemmat vanhentuneet ja plösööntyneet. Mutta tärkeimpänä, meillä on ollut elämässä monenlaista kriisiä ja vastoinkäymistä, ja minä kaikessa tylsyydessäni olen osoittautunut todella resilientiksi ihmiseksi ja hyväksi kumppaniksi juuri niinä pahoina päivinä. Mieheni ei ole onnistunut olemaan yhtä hyvin sujut kohtalon ja itsensä kanssa.
Eli sanotaanko, että mies on ulkoisesti tasokkaampi ja minä sisäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Millä se tasokkuus mitataan? Älyllä? Koulutuksella? Omaisuudella? Täh?
Parisuhteessa pitäisi olla rakkautta ja tahtoa, ei tasoja.
Lue tuo viesti #11, niin ymmärrät, mitä tasokas mies on naisille.
Vierailija kirjoitti:
Hankalia hommia nämä, jos on tasoeroa kumppanien välillä.
Itselläni on kokemusta molemmista rooleista. Kun seurustelin itseäni matalatasoisemman kanssa, jossain takaraivossa aina kummitteli ajatus siitä että voisin saada paremmankin. Ja toisaalta kun olin itseäni korkeatasoisemman kanssa, niin mietin aina pääni puhki sitä että mitä hän näkee minussa, kun oli kaikille sivustakatsojillekin selvää että hän on minua selkeästi tasokkaampi.
En itse aio enää koskaan lähteä tuollaiseen leikkiin mukaan, jossa tasoero minun ja kumppanini välillä on selkeä. Itsetuntoni on liian matala tuollaiseen. Kumpi tahansa osapuoli sitten olisinkin, niin pieleen menee...
Tuli vielä yksi juttu mieleen. Kun liikuttiin ihmisten ilmoilla näiden kumppanien kanssa, niin koin usein sellaisia häiritseviä pakonomaisia ajatuksia:
- Kun olin sen korkeatasoisen kanssa ulkona, kuvittelin aina että muut katsovat meitä ja ihmettelevät että miksi tuo mies on tuon naisen kanssa, eikö hän tajua että saisi paljon paremmankin
- kun olin sen matalatasoisen kanssa kaupungilla, mietin aina että muut katsovat minua säälivästi tai ivallisesti, kun olin lyhyen ja en niin kovin hyvännäköisen miehen kanssa liikkeellä. "Onko tuo nainen niin luuseri ettei kykene saamaan parempaa", kuvittelin heidän ajattelevan.
Meillä vaimo oli alle 30 vuotiaana merkittävästi minua paremman näköinen, jos oltaisiin silloin seurusteltu, niin kaikki olisi ihmetellyt miten olen niin hyvännäköisen naisen saanut. Iän myötä ulkonäköjen ero on tasaantunut, mutta vaimoni on yhä paremman näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen paremman näköinen kuin mieheni, en näy siinä mitään ongelmaa. Olemme yhdessä rakkauden takia, emme ulkoisten seikkojen.
Sama meillä. Miestä ja minua välillä naurattaa, kun ei meitä oikein mielletä pariskunnaksi. Joskus on jopa mulle tultu suoraan sanomaan, että miksi tuon kanssa olet, kun saisit paremmankin.
En vain tiedä, mitä se parempi tarkoittaa, komeampaa vissiin?
No näillä kyllä mennään. Jo 15 vuotta takana ja toivottavasti vastaavat ainakin edessä.
Ja vinkujille tiedoksi, mieheni ei ole rikas, vain rakas.
Palkan suuruus vaikuttaa tasoon yhtälailla kuin ulkonäkö. Koulutustaso ja työelämän titteli myös vaikuttaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalia hommia nämä, jos on tasoeroa kumppanien välillä.
Itselläni on kokemusta molemmista rooleista. Kun seurustelin itseäni matalatasoisemman kanssa, jossain takaraivossa aina kummitteli ajatus siitä että voisin saada paremmankin. Ja toisaalta kun olin itseäni korkeatasoisemman kanssa, niin mietin aina pääni puhki sitä että mitä hän näkee minussa, kun oli kaikille sivustakatsojillekin selvää että hän on minua selkeästi tasokkaampi.
En itse aio enää koskaan lähteä tuollaiseen leikkiin mukaan, jossa tasoero minun ja kumppanini välillä on selkeä. Itsetuntoni on liian matala tuollaiseen. Kumpi tahansa osapuoli sitten olisinkin, niin pieleen menee...
Tuli vielä yksi juttu mieleen. Kun liikuttiin ihmisten ilmoilla näiden kumppanien kanssa, niin koin usein sellaisia häiritseviä pakonomaisia ajatuksia:
- Kun olin sen korkeatasoisen kanssa ulkona, kuvittelin aina että muut katsovat meitä ja ihmettelevät että miksi tuo mies on tuon naisen kanssa, eikö hän tajua että saisi paljon paremmankin
- kun olin sen matalatasoisen kanssa kaupungilla, mietin aina että muut katsovat minua säälivästi tai ivallisesti, kun olin lyhyen ja en niin kovin hyvännäköisen miehen kanssa liikkeellä. "Onko tuo nainen niin luuseri ettei kykene saamaan parempaa", kuvittelin heidän ajattelevan.
Hanki vaikka itsetunto ennen parisuhdetta.
Eipä tohon oikein muuta voi sanoa.
En tiedä tasokkuudesta, mutta mies on selvästi älykkäämpi, koulutetumpi, paremmin tienaava ja sivistyneempi kuin minä. Lisäksi paljon harkitsevaisempi. En tiedä miksi halusi minut, olisi saanut paremmankin.
Vierailija kirjoitti:
Millä se tasokkuus mitataan? Älyllä? Koulutuksella? Omaisuudella? Täh?
Parisuhteessa pitäisi olla rakkautta ja tahtoa, ei tasoja.
Mielestäni tasokkuus mitataan sillä, että kummalla olisi enemmän ottajia ja menekkiä, jos tulisi ero.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys. Kun tapasin mieheni, ajattelin vastarakastuneena, että mies on tasokkaampi. Hän oli paremmasta perheestä, kunnianhimoisempi, energisempi, sosiaalisempi ja toki ilo silmälle, mitä itse en ole koskaan ollut.
Nyt on 15 yhteistä vuotta takana, enkä ole enää varma asiasta. Ulkoisesti olemme molemmat vanhentuneet ja plösööntyneet. Mutta tärkeimpänä, meillä on ollut elämässä monenlaista kriisiä ja vastoinkäymistä, ja minä kaikessa tylsyydessäni olen osoittautunut todella resilientiksi ihmiseksi ja hyväksi kumppaniksi juuri niinä pahoina päivinä. Mieheni ei ole onnistunut olemaan yhtä hyvin sujut kohtalon ja itsensä kanssa.
Eli sanotaanko, että mies on ulkoisesti tasokkaampi ja minä sisäisesti.
Jotain tämän suuntaista ehkä meilläkin. Se minkä häviön ulkonäössä niin se korvautuu ehkä sitten jollain muulla. Sillä resilienssillä, periksiantamatomuudella ja ehkä yleisellä armollisuudellä elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Mun mielestä elämä on kaikessa karmeudessaankin aina kaunis ja onnistun löytämään mustinpinakin päivinä toivon. Kai sillä on ollut puolisolle kun jotain arvoa tän 30 vuoden aikana.
Numero 4
Minä olen tasokkaampi. Mies on alttiimpi myös pettämään huonomman itsetuntonsa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tasokkaampi. Mies on alttiimpi myös pettämään huonomman itsetuntonsa vuoksi.
En ikinä sanoisi omasta puolisostani edes täällä, että: "minä olen tasokkaampi". Hyi hitto, mitä puhetta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tasokkuudesta, mutta mies on selvästi älykkäämpi, koulutetumpi, paremmin tienaava ja sivistyneempi kuin minä. Lisäksi paljon harkitsevaisempi. En tiedä miksi halusi minut, olisi saanut paremmankin.
Monesti naiset kuvittelevat omasta miehestään, että saisi paremman. Siinä voisi mennä vuosia pahimmillaan, ennen kuin pääsisi edes kosketuksiin naisen kanssa.
Mies. Tosin on hyvin introvertti, ei mikään naisten naurattaja .
Mies on paremman näköinen kuin minä, tosi hyvässä kunnossa ja treenaa paljon. Molemmat maistereita, mutta minulla korkeampi palkka ja paremmat uranäkymät. Ollaan siis varmaan aika tasoissa.
No jos nyt on pakko vääntää jostain tasoasioista, niin:
Minä:
Paremman näköinen
Hoikempi
Älykkäämpi
Hauskempi
Positiivisempi
Eläinrakkaampi
Paremmat sosiaaliset taidot
Mies:
Tienaa enemmän
Paremmat tekniset taidot
Lapsirakkaampi
Fyysisesti terveempi.
Eli kai minä sitten olen jollain tapaa tasokkaampi, kun on enemmän arvostettavia puolia.
Millä se tasokkuus mitataan? Älyllä? Koulutuksella? Omaisuudella? Täh?
Parisuhteessa pitäisi olla rakkautta ja tahtoa, ei tasoja.