Miksi lähes kaikilla elämä pyörii pariutumisen ympärillä

Koska lähes kaikki ovat pariutumiskelpoisia... lähes ;)

Niin, sinuakaan ei olisi ellei joku olisi ajatellut kukkia ja mehiläisiä...

En tiedä tätä olen ihmetellyt itsekin. Lapsiakin voi nykyisin hankkia yksin, miksi siis (pa)riutua?

Mitä ihmeellistä siinä on? Jotkut haluavat puolison ja jotkut eivät halua puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Koska lähes kaikki ovat pariutumiskelpoisia... lähes ;)

On aika paljon niitä, joita kukaan ei huoli parikseen mutta vinkuvat silti parisuhdetta ja seksiä 24/7

Aika luonnollinen perustarve, saada rakkautta ja saada rakastaa.

Nykyään ei enää ole normaalia ettei ajatukset pyöri seksin ja naisten/miesten ympärillä koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Aika luonnollinen perustarve, saada rakkautta ja saada rakastaa.

Saattehan te rakkautta myös edes vanhemmiltanne? No eipä kaikki saa joten sitten se rakkaus pitää saada makkarissa

Ei pyöri. Minulla pyörii läheisen syövän, yliopisto-opiskelujen ja työn ympärillä. En ehdi miettimään koko parisuhdeasiaa.

Elämän sietämätön helppous on jättänyt ihmisen olemassaolon tärkeimmän tehtävän jäljelle.

Ei mulla enää. Olen 45v mies ja sinkku nykyään. Erosin 4v sitten ja pari kertaa yrittänyt jonkinlaista seurustelua. Ei vaan nappaa enää. Ei mulla ole ongelmaa saada naista ja pidän itteni kondiksessa, mutta ei vaan jaksa. Lopetin pelkän seksinkin vuosi sitten. On mua pyydetty deiteille ihan, kun olen ollut kaupassa ostamassa safkaa. Kiitos, mutta ei kiitos. Vaikka välillä kaipaankin toista ihmistä, niin silti yksin parempi, koska ei tarvi säätää ja miettiä mitään ylimäärästä. Nyt alkanut tajuamaan, että voin todella tehdä mitä huvittaa. Just varasin eilen matkan Toscanaan. Enkä ole kertonut siitä kellekkään enkä kerro. Lähden ja tuun kotiin. En nyt sano etten ikinä seurustelisi, mutta nyt on asia näin ettei kiinnosta yhtään mikään mikä liittyy naiseen ja sänkyyn. Minä olin ihminen, joka aina on seurustellut tai ollu jokin säätö. Ehkä se on kun vanhenee, niin ajattelee erilailla mitä todella haluaa. Ei ole stressiä ja huolia.

Onhan parisuhde aikaa vievä harrastus. Sillä täyttää hyvin elämänsä jos niin haluaa.

Aivopesu alkaa jo lapsesta, varsinkin tytöillä. Disney, Barbie ja Ken, nukkeleikit ja niin edelleen. Tärkeintä olla viehättävä ja saada seurustelukumppani/puoliso itselleen. Onneksi tämä on tainnut jo vähän muuttua omasta lapsuudesta, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Aivopesu alkaa jo lapsesta, varsinkin tytöillä. Disney, Barbie ja Ken, nukkeleikit ja niin edelleen. Tärkeintä olla viehättävä ja saada seurustelukumppani/puoliso itselleen. Onneksi tämä on tainnut jo vähän muuttua omasta lapsuudesta, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi vieläkään.

Suurimmassa osassa satuja on pariutumisteema ja sitten näitä kerrotaan lapsille joiden pitäisi saada olla autuaan tietämättömiä näistä asioista. Olisi vaikka kaveriteema niissä tai jotain muuta, mutta aina sinne ujutetaan joukkoon joku seksuaalisuusjuttu. Tytöt odottaa pelastajaa ja pojat on reippaita ja ällöjä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla enää. Olen 45v mies ja sinkku nykyään. Erosin 4v sitten ja pari kertaa yrittänyt jonkinlaista seurustelua. Ei vaan nappaa enää. Ei mulla ole ongelmaa saada naista ja pidän itteni kondiksessa, mutta ei vaan jaksa. Lopetin pelkän seksinkin vuosi sitten. On mua pyydetty deiteille ihan, kun olen ollut kaupassa ostamassa safkaa. Kiitos, mutta ei kiitos. Vaikka välillä kaipaankin toista ihmistä, niin silti yksin parempi, koska ei tarvi säätää ja miettiä mitään ylimäärästä. Nyt alkanut tajuamaan, että voin todella tehdä mitä huvittaa. Just varasin eilen matkan Toscanaan. Enkä ole kertonut siitä kellekkään enkä kerro. Lähden ja tuun kotiin. En nyt sano etten ikinä seurustelisi, mutta nyt on asia näin ettei kiinnosta yhtään mikään mikä liittyy naiseen ja sänkyyn. Minä olin ihminen, joka aina on seurustellut tai ollu jokin säätö. Ehkä se on kun vanhenee, niin ajattelee erilailla mitä todella haluaa. Ei ole stressiä ja huolia.

Täällä naispuolinen versio. Tosin olen ollut yksin jo pitempään, ja voin kertoa että mitä enemmän aikaa menee, sitä korkeammaksi kynnys kasvaa harkitakaan parisuhdetta.  En minäkään saa sano ei koskaan mutta hyvin hyvin pieni ja minimaalinen todennäköisyys kyllä on.

On se vaan niin hyvä olla näin.

Onhan se ihan luonnollista, että haluaa jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika luonnollinen perustarve, saada rakkautta ja saada rakastaa.

Saattehan te rakkautta myös edes vanhemmiltanne? No eipä kaikki saa joten sitten se rakkaus pitää saada makkarissa

Toki on erilaisia rakastavia ihmissuhteita, jokainen omanlaisensa. Ja jos esim. vanhemmat eivät ole pystyneet rakastamaan, ei sitä mikään toinen suhde korvaa. Eikä rakkaus parisuhteessa rajoitu pelkästään makuuhuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla enää. Olen 45v mies ja sinkku nykyään. Erosin 4v sitten ja pari kertaa yrittänyt jonkinlaista seurustelua. Ei vaan nappaa enää. Ei mulla ole ongelmaa saada naista ja pidän itteni kondiksessa, mutta ei vaan jaksa. Lopetin pelkän seksinkin vuosi sitten. On mua pyydetty deiteille ihan, kun olen ollut kaupassa ostamassa safkaa. Kiitos, mutta ei kiitos. Vaikka välillä kaipaankin toista ihmistä, niin silti yksin parempi, koska ei tarvi säätää ja miettiä mitään ylimäärästä. Nyt alkanut tajuamaan, että voin todella tehdä mitä huvittaa. Just varasin eilen matkan Toscanaan. Enkä ole kertonut siitä kellekkään enkä kerro. Lähden ja tuun kotiin. En nyt sano etten ikinä seurustelisi, mutta nyt on asia näin ettei kiinnosta yhtään mikään mikä liittyy naiseen ja sänkyyn. Minä olin ihminen, joka aina on seurustellut tai ollu jokin säätö. Ehkä se on kun vanhenee, niin ajattelee erilailla mitä todella haluaa. Ei ole stressiä ja huolia.

Ehkä siellä Toscanan auringon alla löytyy joku toinen vapaa sielu.

Ei se kaikilla pyöri siinä. Mutta varmaan monella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla enää. Olen 45v mies ja sinkku nykyään. Erosin 4v sitten ja pari kertaa yrittänyt jonkinlaista seurustelua. Ei vaan nappaa enää. Ei mulla ole ongelmaa saada naista ja pidän itteni kondiksessa, mutta ei vaan jaksa. Lopetin pelkän seksinkin vuosi sitten. On mua pyydetty deiteille ihan, kun olen ollut kaupassa ostamassa safkaa. Kiitos, mutta ei kiitos. Vaikka välillä kaipaankin toista ihmistä, niin silti yksin parempi, koska ei tarvi säätää ja miettiä mitään ylimäärästä. Nyt alkanut tajuamaan, että voin todella tehdä mitä huvittaa. Just varasin eilen matkan Toscanaan. Enkä ole kertonut siitä kellekkään enkä kerro. Lähden ja tuun kotiin. En nyt sano etten ikinä seurustelisi, mutta nyt on asia näin ettei kiinnosta yhtään mikään mikä liittyy naiseen ja sänkyyn. Minä olin ihminen, joka aina on seurustellut tai ollu jokin säätö. Ehkä se on kun vanhenee, niin ajattelee erilailla mitä todella haluaa. Ei ole stressiä ja huolia.

Ehkä siellä Toscanan auringon alla löytyy joku toinen vapaa sielu.

Olen kyseisen miehen kaltainen nainen ja tosiaankaan en kaipaa rinnalleni edes toista vapaata sielua. Olen ehtinyt suhteilla miltei 30 vuotta, kiitti mulle riitti. Vapaus on hauskempaa.