Onko kumppanisi vihainen jos olet sairas?

Exäni suuttui aina kun sairastin, olipa kyse mistä tahansa. Pahaksi onneksi sairastuin yhdessäoloaikanamme myös krooniseen sairauteen, johon ei meinannut löytyä sopivaa hoitoa. Olin pari vuotta sängynpohjalla. Luin erityisluvallisesta lääkkeestä, joka oli auttanut monia, ja spesialistista, joka sitä määräsi. Miehen mielestä oli ihan mahdoton idea ryhtyä kokeilemaan jotain sellaista. Jätin miehen, menin sille spesialistille ja sain lääkkeen, ja kuukaudessa palauduin takaisin työkuntoiseksi. Paras päätös ikinä!

Älkää hyvät naiset tuhlatko elämäänne äksyjen miesten kanssa!

Minunkin ex oli täysin empatiakyvytön sairastamisen kanssa. Ja vähän välillä muutenkin... Ja minä olen hyvinkin perusterve, joskus lapsilta sain jonkun enterorokon tai oksennustaudin ja ihan itsekseen sai pärjäillä niiden kanssa. Ikävä kuulla, että vastaavaa on muillakin..

Vierailija kirjoitti:

Jouduin sairaalaan ja mies (ex-) lähti mökille mököttämään.

Mun ex-puolisolle jokainen mun sairaus oli henkilökohtainen hyökkäys häntä itseään kohtaan. Ei tuntenut minkäänlaista empatiaa. Moitti vaan kun "pikkukuumeessa maataan päivät pitkät". Todellisuudessa mulla oli tuolloin alkava keuhkokuume ja 39 astetta lämpöä. Myöhemmin jouduinkin lähtemään ensiapuun kun ei hengitys meinannu kulkea. Naapuri kyyditsi päivystykseen kun mies ei jaksanut lähteä kun piti katsoa raveja läppäriltä. Kun mulla tulehtui ja puhkesi umpisuoli ja jouduin leikkaukseen, olin 7 pv sairaalassa. Mies ei käynyt kertaakaan katsomassa. Syyt: ei voi tuoda noin pieniä lapsia sairaalaan (lapset tuolloin 9 ja 12 v), sairaalassa haisee pahalle ja sitten lopulta "säähän pääset ylihuomenna pois, ei enää kannata tulla".

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös tuo että kilpailee kuinka hän yhtäkkiä on myös sairas ja itse asiassa vielä kipeämpi kuin minä (tai kukaan muu ikinä).

Meillä oli exällä tuo myös. Vastuunottamisen pelkoako?