Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hermot ei meinaa kestää uhmaikäisen kanssa
01.07.2022 |
Joka minuutti lapsi testaa rajoja. Rajat on aina olleet selkeät, perustellut ja pitäneet. Silti lapsi testaa, testaa ja testaa niitä. Joka ikinen hetki yhtä vääntöä. Ja kun rajat pitää (kuten ne aina meillä tekee, niin seuraus on itku tai kirkuminen). Lapsen on mahdottoman vaikea uskoa, että hän ei päätä asioita (paitsi muutamat omat pienet asiat).
Mitenhän tätä jaksaisi? Meinaa omat hermot mennä, kun mikään asia, ei pieni eikä suuri mene ilman vääntöä ja sitä että joudun olemaan tosi tiukkana. Esim. lapsi sanoo vähän ennen lounasaikaa, että hänellä on nälkä. Vastaan, että kohta onkin ruoka-aika, niin saat syötävää ihan pian. Lapsi alkaa vänkäämään että ei ole nälkä eikä aio syödä. Tai pyydään keräämään lelut (ei isoa määrää vaan pari lelua) laatikkoon ennen nukkumaan menoa. Lapsi alkaa heitellä laatikosta lisää leluja lattialle. Jne.
Jos hermoni meinaavat pettää sanon lapselle että menen hetkeksi yksin viereeseen huoneeseen (aikalisä, etten hermostuisi) ja käsken lapsen jäämään siksi aikaa siihen mitä oli tekemässä. Lapsi tulee perässä ja yrittää vaikkapa hyppiä päälleni. Palautan lapsen takaisin ja joudun tekemään sen monta kertaa ennen kuin asia menee perille. Siinä meni samalla mahdollisuuteni rauhoittua pieni hetki yksin.
Millä te muut kestätte?
Ja p.s. lapsi on minulle hyvin rakas ja joka päivä sen hänelle teen selväksi. Tämä oli vain tällainen hermojen menetys avautuminen, mutta ei koko totuus meidän elämästä
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin rankkaa, että en voi edes harkita toista lasta, vaikka alunperin haaveilin kahdesta tai kolmesta. Miksei kukaan varoittanut etukäteen? Ap
Luulin myös, että olisi enemmän sellaista lattialle heittäytymistä tai kaupassa kiukuttelua, mistä aina puhutaan. En ajatellut, että niitä rajoja haetaan ja haetaan ihan koko ajan ja jatkuvasti.
Tulipa tässä juuri mieleen kun sanoit, että olet hyvin rauhallinen, että sellainen olen aina itsekin ollut. Joutuukohan tuo meidän jälkikasvu toimimaan tavallista rajummin, että saa aikuisen reagoimaan ja siksi menisi tuollaiseksi oven hakkaamiseksi pahimmillaan?
Nyt kun esikoinen täytti juuri neljä, on tilanne helpottunut huomattavasti ja on oikein ihana lapsi oikeastaan koko ajan. Menee nuo ajat siis ohikin. Murrosiästä en ajatellut huolehtia ennen kuin sinne asti päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää kerrata kirjasta uhmaiän vaiheista, se voisi helpottaa. Ja pieni lapsi ei muista mitään, joten ei voi totella aina. Pitää olla määrätietoinen, johdonmukainen, asiallinen ja usein kiva - koska jos aikuinen on koko ajan vihainen lapsi protestoi (hätääntyykin), aistii aikuisen mielialan koko ajan. Jos heittää leluja sano Ei ja kiinnitä lapsen huomio kohta johonkin kivaa asiaan, että katsos kun ulkona näkyy kuu nyt tms. Lelut aikuinen voi kerätä itse pois. Kerro mitä saa tehdä, että lapsi tietää. Lapsi on liikkuvaa sorttia vuosia, eli pitää olla tilaa liikkua leikkiä. On energiaa.
Olkaa armollisia itsellenne. Pyytäkää lapselta anteeksi, kertokaa että rakastatte ja halatkaa. Ei sitä vanhempi aina muuhun kykene eikä tarvikaan.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisiä on liikaa.