Hermot ei meinaa kestää uhmaikäisen kanssa

Ihan normaalia. Hyvin sä vedät.

Tollasta se vaan on. Eipä sitä arvaa ennen kuin lapsen saa, että miten rankkaa.

Jos hermot meinaa mennä niin pitää mennä hetkeksi jonnekin yksin.

Sun täytyy vähän jekuttaa lasta. Tähän tyyliin;

- lapsi sanoo, että on nälkä ennen ruoka-aika; anna lapselle tehtäväksi kattaa pöytä, valmistaa jälkkäri tms

- lapsi ei halua kerätä leluja > kysy, kerääkö lapsi duplot nopeammin ennen kuin kerkeät käymään pissalla

- jos haluat olla omasaa rauhassa, niin järjestä lapselle nopeasti kivaa tekemistä, esimerkiksi muovailuvahaa ja lähde vaivihkaa takavasemmalle.

Eli voimakastahtoisen lapsen kanssa ei kannata lähteä juupas eipäs vänkäilyyn. Huomion kiinnittäminen muualle, kiireisenä pitäminen sopivan tasoisia tehtäviä antamalla, haastaminen kilpailuun jne. ovat eväitä, joiden avulla ei tule niin paljon mahdollisuuksia vänkäämiselle.

Joskus ei mikään riitä ja silloin vaan hermot menee. Ja niin sen kuulukin mennä. Lapsen täytyy saada nähdä koko tunteiden kirjo malliesimerkkinä omilta vanhemmilta. Joskus kiukututtaa ja hermot menee, mutta sen jälkeen istutaan alas rauhoittumaan ja pahoitellaan.

Materiaalia tulostettavaksi:

https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/perhekeskus-uppis/arjen-…

Lapsuus oli kauheaa kun ei saanut itse päättää. Voi sitä tunnetta kun täytti 18v. Sitten iski vauvakuume tehdä uusi kärsijä toisen ihmisen vallan alle, mutta enpäs tehnytkään.

Meillä ikäväli 1-2 oli ihan kauheaa. Jatkuvasti tuota samaa: rajojen venyttämistä, pinna (lapsella) katkes tosi pienestä, muiden kans leikit ei sujuneet jne. Jotain kuitenkin tapahtui aikalailla heti kun täytti kaksi ja elämä yhtäkkiä muuttui (eli lapsi kasvoi ja alkoi saada enemmän sanoja käyttöönsä). Lapsi tottelee, jaksaa odottaa, on tosi empaattinen muita kohtaan jne. En olis uskonut, että näin voi edes käydä, mutta nyt vanhemmuus on taas tosi palkitsevaa, tuntuu, että vuoden ajan se ei ollut.

Minä käytän lapsen kanssa paljon tuota mitä edellä oleva ehdotti, keksin pieniä avustavia tehtäviä joiden avulla saadaan arki mieluisaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Materiaalia tulostettavaksi:

https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/perhekeskus-uppis/arjen-…

Tarvisin ohjeita varmaan itselleni hermojen hallintaan. Ennen lasta luulin olevani hyvähermoinen, en siis oikeasti juuri koskaan hermostunut mistään. Ja jos hermot meinasi pettää auttoi viisi minuuttia yksin nollaamaan tilanteen. Mutta nyt ei pääse koskaan yksin rauhoittumaan, kun lapsi seuraa perässä vuorenvarmasti vaikka mitä tekisi ja jatkaa testaamista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä ikäväli 1-2 oli ihan kauheaa. Jatkuvasti tuota samaa: rajojen venyttämistä, pinna (lapsella) katkes tosi pienestä, muiden kans leikit ei sujuneet jne. Jotain kuitenkin tapahtui aikalailla heti kun täytti kaksi ja elämä yhtäkkiä muuttui (eli lapsi kasvoi ja alkoi saada enemmän sanoja käyttöönsä). Lapsi tottelee, jaksaa odottaa, on tosi empaattinen muita kohtaan jne. En olis uskonut, että näin voi edes käydä, mutta nyt vanhemmuus on taas tosi palkitsevaa, tuntuu, että vuoden ajan se ei ollut.

Minä käytän lapsen kanssa paljon tuota mitä edellä oleva ehdotti, keksin pieniä avustavia tehtäviä joiden avulla saadaan arki mieluisaksi :)

Olen minä yrittänyt niitä avustavia tehtäviä keksiä, mutta nekin menee vain väännöksi. Lautasliinojen laitto tehtävä johtaa sekunnissa siihen, että lapsi repii lautasliinat silpuksi ja heittää silpun telkkarin taakse jne. Ap

Ota hermosauhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaalia tulostettavaksi:

https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/perhekeskus-uppis/arjen-…

Tarvisin ohjeita varmaan itselleni hermojen hallintaan. Ennen lasta luulin olevani hyvähermoinen, en siis oikeasti juuri koskaan hermostunut mistään. Ja jos hermot meinasi pettää auttoi viisi minuuttia yksin nollaamaan tilanteen. Mutta nyt ei pääse koskaan yksin rauhoittumaan, kun lapsi seuraa perässä vuorenvarmasti vaikka mitä tekisi ja jatkaa testaamista. Ap

Mä ymmärrän. Mulla kahden pienen kanssa jatkuvaa rajojen testaamista. Yritin mll:n sivuilta lukemani ohjeen mukaan mennä yksin rauhoittumaan, mutta tulevat perässä kirkumaan ja jopa hakkaamaan ovea kun yritinkin senkin joskus sulkea, etten räjähdä. No, räjähdin kyllä ja huusin niin, että varmaankin on joku lähipäivä sos.tt ovella kolkuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaalia tulostettavaksi:

https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/perhekeskus-uppis/arjen-…

Tarvisin ohjeita varmaan itselleni hermojen hallintaan. Ennen lasta luulin olevani hyvähermoinen, en siis oikeasti juuri koskaan hermostunut mistään. Ja jos hermot meinasi pettää auttoi viisi minuuttia yksin nollaamaan tilanteen. Mutta nyt ei pääse koskaan yksin rauhoittumaan, kun lapsi seuraa perässä vuorenvarmasti vaikka mitä tekisi ja jatkaa testaamista. Ap

Mä ymmärrän. Mulla kahden pienen kanssa jatkuvaa rajojen testaamista. Yritin mll:n sivuilta lukemani ohjeen mukaan mennä yksin rauhoittumaan, mutta tulevat perässä kirkumaan ja jopa hakkaamaan ovea kun yritinkin senkin joskus sulkea, etten räjähdä. No, räjähdin kyllä ja huusin niin, että varmaankin on joku lähipäivä sos.tt ovella kolkuttamassa.

Kiitos kun ymmärrät, se lämmittää mieltä. Mäkin oon joutunu joskus sulkemaan oven takanani, etten räjähtäisi lapselle, ja minunkin lapsi hakkasi ja potki ovea ja kirkui. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ikäväli 1-2 oli ihan kauheaa. Jatkuvasti tuota samaa: rajojen venyttämistä, pinna (lapsella) katkes tosi pienestä, muiden kans leikit ei sujuneet jne. Jotain kuitenkin tapahtui aikalailla heti kun täytti kaksi ja elämä yhtäkkiä muuttui (eli lapsi kasvoi ja alkoi saada enemmän sanoja käyttöönsä). Lapsi tottelee, jaksaa odottaa, on tosi empaattinen muita kohtaan jne. En olis uskonut, että näin voi edes käydä, mutta nyt vanhemmuus on taas tosi palkitsevaa, tuntuu, että vuoden ajan se ei ollut.

Minä käytän lapsen kanssa paljon tuota mitä edellä oleva ehdotti, keksin pieniä avustavia tehtäviä joiden avulla saadaan arki mieluisaksi :)

Olen minä yrittänyt niitä avustavia tehtäviä keksiä, mutta nekin menee vain väännöksi. Lautasliinojen laitto tehtävä johtaa sekunnissa siihen, että lapsi repii lautasliinat silpuksi ja heittää silpun telkkarin taakse jne. Ap

Meillä toimii myös vain silloin kun lapsi on muutenkin mukavalla tuulella. Jos on oma tahtohetki päällä, niin tosiaan kaikki lentää minne sattuu tai sitten vain lojutaan lattioilla makaroonina.

Vessaan lukon taakse. Niin ei pääse lapsi päälle pomppimaan. Tsemppiä. Tuotahan se on. Ja teininä sitten uudestaan. Sillon vaan lapsi on jo niin iso, ettei sitä enää napata kainaloon ja viedä jonnekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaalia tulostettavaksi:

https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/perhekeskus-uppis/arjen-…

Tarvisin ohjeita varmaan itselleni hermojen hallintaan. Ennen lasta luulin olevani hyvähermoinen, en siis oikeasti juuri koskaan hermostunut mistään. Ja jos hermot meinasi pettää auttoi viisi minuuttia yksin nollaamaan tilanteen. Mutta nyt ei pääse koskaan yksin rauhoittumaan, kun lapsi seuraa perässä vuorenvarmasti vaikka mitä tekisi ja jatkaa testaamista. Ap

Mä ymmärrän. Mulla kahden pienen kanssa jatkuvaa rajojen testaamista. Yritin mll:n sivuilta lukemani ohjeen mukaan mennä yksin rauhoittumaan, mutta tulevat perässä kirkumaan ja jopa hakkaamaan ovea kun yritinkin senkin joskus sulkea, etten räjähdä. No, räjähdin kyllä ja huusin niin, että varmaankin on joku lähipäivä sos.tt ovella kolkuttamassa.

Mll:n ohjeet on ihan kauniita ajatuksia, mutta käytännössä ihan turhia. Eikä niitä ole mihinkään vaikeisiin tilanteisiin edes tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vessaan lukon taakse. Niin ei pääse lapsi päälle pomppimaan. Tsemppiä. Tuotahan se on. Ja teininä sitten uudestaan. Sillon vaan lapsi on jo niin iso, ettei sitä enää napata kainaloon ja viedä jonnekkin.

Lapsi hakkaa ja potkii ovea ja kirkuu, jos suljen oven. Rauhotu siinä sitten, kun vielä joutuu pelkäänään että se satuttaa itsensä siinä vahingossa ovea potkiessaan. Ap

AP, tuo on vasta kevyttä harjoittelua siihen mitä murrosikä tuo mukanaan. Kannattaa myös unohtaa lupaukset siitä, että uhmaikä menisi ohi, ei mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaalia tulostettavaksi:

https://www.hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/perhekeskus-uppis/arjen-…

Tarvisin ohjeita varmaan itselleni hermojen hallintaan. Ennen lasta luulin olevani hyvähermoinen, en siis oikeasti juuri koskaan hermostunut mistään. Ja jos hermot meinasi pettää auttoi viisi minuuttia yksin nollaamaan tilanteen. Mutta nyt ei pääse koskaan yksin rauhoittumaan, kun lapsi seuraa perässä vuorenvarmasti vaikka mitä tekisi ja jatkaa testaamista. Ap

Mä ymmärrän. Mulla kahden pienen kanssa jatkuvaa rajojen testaamista. Yritin mll:n sivuilta lukemani ohjeen mukaan mennä yksin rauhoittumaan, mutta tulevat perässä kirkumaan ja jopa hakkaamaan ovea kun yritinkin senkin joskus sulkea, etten räjähdä. No, räjähdin kyllä ja huusin niin, että varmaankin on joku lähipäivä sos.tt ovella kolkuttamassa.

Mll:n ohjeet on ihan kauniita ajatuksia, mutta käytännössä ihan turhia. Eikä niitä ole mihinkään vaikeisiin tilanteisiin edes tarjolla.

Tää on just näin. Heidän ohjeet on yleensä sellaisiin ongelmatilanteisiin, mitkä pienellä järjen käytöllä itsekin oivaltaa.

Olen muuten itse ottanut käyttöön musiikin kuuntelun kuulokkeista, jos lapsilla alkaa olla villi meno. Pysyn itse pidempään rauhallisena, mikä rauhoittaa myös lapsia. Pääsen niin "omaan tilaan", jonne en näköjään muuten pääse, kun hajottavat vaikka oven.

Tää on niin rankkaa, että en voi edes harkita toista lasta, vaikka alunperin haaveilin kahdesta tai kolmesta. Miksei kukaan varoittanut etukäteen? Ap

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin rankkaa, että en voi edes harkita toista lasta, vaikka alunperin haaveilin kahdesta tai kolmesta. Miksei kukaan varoittanut etukäteen? Ap

Toisella voi olla erilainen temperamentti tai sitten ei