Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä narsismia vai mitä?
01.07.2022 |
Erään ystävän käytös mietityttää. Usein kaikki on hänen mielestään muiden syy. Ei myönnä (helpolla) omia virheitään. Jos jostain asiasta ollaan eri mieltä, hän saattaa loukkaantua, ottaa itseensä ja uhriutuu. Ei pyydä anteeksi oma-alotteisesti, saattaa pitää mykkäkoulua niin pitkään että toinen osapuoli nöyrtyy pyytämään anteeksi, vaikkei todellisuudessa olisi se, jonka tulisi pyytää anteeksi. Saattaa sanoa toiselle todella pahastikin ja näkee, kuinka toiselle osapuolelle tulee silminnähden paha mieli. Ei reagoi tähän, joskus tuntuu että jopa nauttii toisen pahasta olosta. Tästä kaikesta on omakohtaista kokemusta, mutta samaa olen kuullut mm. puolisonsa, lapsensa ja muiden yhteisten tuttujen suusta. Tämä ihminen on rakas ja hänessä on paljon hyvää, mutta hän on myös raskas. Välejä en ole pistänyt poikki, mutta olen oppinut välttelemään tiettyjä tilanteita ja aiheita joista keskustella hänen kanssaan ihan vain välttääkseni tuollaiset tilanteet.
Ei sillä että se välttämättä mitään muuttaisi, mutta mietin vain, mikä on tuollaisen käytöksen taustalla. Onko tuo narsismia vai jotain mt-ongelmaa, kenties vajautta tunne-elämän puolella?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ole narsisti, monille on vaikeaa myöntää virheensä yms. ilman narsismiakin. Toki narsismin piirteitä hänellä on, mutta onhan niitä jonkin verran lähes kaikilla. Yksi epävakaaksi diagnisoitu tuttu kuulostaa lähes samalta kuin kuvailemasi.
Jollei ole narsistia ennen tunnistanut, niin onhan siinä miettimistä. Toisaalta ei sitä maallikon tarvitse tietää mikä jonkun hankalan käytöksen syy on. Pohtia sitä kumminkin sopii.
Mikä oli pointtisi?
Ettei sitä mahdollista luonnehäiriötä välttämättä tarvitse diagnostisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi ettei pyydä oma-aloitteisesti anteeksi.. mitä sen pitäisi pyytää anteeksi?
Ettei halua noudattaa sun neuvoja, joita tarjoat pyytämättä? Mulla on myös yksi kuvaamasi kaltainen ystävä, hän hermostuu jos häntä neuvoo. Lopulta olen tajunnut ettei hän halua neuvoja tai mielipiteitä.. Ehkä olen liian innokas niitä tuputtamaan, mutta toisaalta ei niitä valituksia ja ongelmia aina jaksa kuunnella, jos niihin ei mitään kantaa saa ottaa..
Ihmissuhteet on kinkkisiä. Mutta oon kuitenkin sitä mieltä että ystävistä kannattaa pitää kiinni. Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, mut voi yrittää hyväksyä ne sellaisina kuin ne on, ja laittaa ne rajat. että on tekemisissä sen verran kun haluaa.
Yleensä anteeksi pyydetään, kun sanotaan/tehdään jotain ikävää ja toista loukataan. Ja johan tuolla selvisi, että tyyppi itse avautuu asioista mutta sitten häntä ei saisi neuvoa/tarjota omaa näkökulmaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Läheisissä yhteyksissä mennään normaalisti herkille alueille, ja jos huomaa toisen loukkaantuvan niin on sopivaa pyytää anteeksi. Normaalit ihmiset tekevät niin automaattisesti, narsisti ei koskaan.
Tai jos pyytääkin anteeksi niin lisää siihen "mutta"
-eri
No tuo on kyllä hänelle tyypillistä. Hän pyytää anteeksi pitkin hampain jos häneltä ensin itse pyytää anteeksi tai yrittää hieroa sopua. Silloinkin anteeksipyyntö tuntuu kovin teennäiseltä ja kun hän on saanut sanottua anteeksi, alkaa tuo "mutta!" ja perään selittelyä ja toisen syyllistämistä. Ikään kuin pyytäisi anteeksi sitä, että toinen on loukkaantunut hänen sanomisistaan kuitenkaan myöntämättä, että vika on joskus ehkä hänessäkin. Ap
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli pointtisi?