Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuksen myötä tulevat paniikkikohtaukset?
Paniikkikohtauksia
01.07.2022 |
Olen huomannut viime aikoina, että olen jostain syystä tosi ahdistunut. Mielessä pyörii paljon ikäviä juttuja, ja nyt tämä on lähtenyt hieman käsistä tämä tilanne. Alan siis erityisesti kokea ahdistusta julkisilla paikoilla missä on paljon ihmisiä. Nyt kesäaikaan tämä on ollut erityisen haastavaa, koska lämpimät ilmat tietysti houkuttelee paljon ihmisiä liikkeelle ja joka puolella voi notkua kaveriporukoita. Ja sitten löytyy myös niitä terasseja, mitkä on aivan täpöten täynnä. On ollut vaikeaa kun huomaa, että jotkut vielä tuijottaa hiljaa kaljatuoppi kädessä ohikulkevia ihmisiä ja sitten koitat itsekin mennä ohi vaikka samaan aikaan on jo joku alkava paniikkikohtaus päällä. Jotenkin ihan sairasta kun huomaa jo itsekin että tää on mennyt sellaiseksi pälyilyksi.
Taustalla on erilaisia traumoja. Ahdistus/paniikkihäiriö oli poissa VUOSIA, mutta ilmeisesti nyt on tulosa takaisin.
Nyt myös oma avopuoliso haluaisi enemmän käydä jossain ulkona syömässä. :( Olen ihan oikeasti monesti jo mennytkin ravintoloihin syömään vaikka oikeasti ei olisi yhtään tehnyt mieli. Tuntuu vaan tällä hetkellä siltä, että tällainen jatkuva "altistus" ei myöskään tunnu ihan kovin hyvältä. En jotenkin voi tällä hetkellä hyvin ja jatkuva ravaaminen jossain ulkona kuluttaa voimia. Mitä ihmettä voin tehdä? Tuntuu siltä, että se sisälle jääminen ja syrjäytyminenkään ei ole vaihtoehto.
Kommentit (13)
Ei auta muu kuin terapia ja/tai lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman lääkitystä tai terapioita ei taida olla muita keinoja kuin ulkoilla luonnossa ja harrastaa liikuntaa. Syö hyvin. Älä juo tai polta. Yritä nukkua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä. Eli kysymys kuuluu: onko kellään teistä kokemusta, mitkä keinot voisivat rauhoittaa mieltä silloin kun alkaa mennä näin ylikierroksilla? Voitte muutenkin kertoa omat tarinanne ahdistuksesta/paniikkihäiriöstä. Mistä kaikki ehkä alkoi, miten olette selviytyneet kaikista sosiaalisista tilanteista sun muuta tämmöistä.
Kokeile pussiin hengittämistä, koska "kohtaus" saattaa olla ylihengittämisen aiheuttama. Jos se ei auta, käänny lääkärin puoleen. (Tuo ohjekin tuli lääkäriltä ja minua se auttoi.)
Paljon pitää olla pimeässä ikkunattomassa tilassa eli vessassa. Tarvitsen myös paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Usein julkisella paikalla on pakko käyttää kuulokkeita. Tiedän kyllä syyn tälle ja takana on vaikea elämä ja paljon ikäviä tapahtuneita asioita. Valitettavasti en ole saanut mitään apua, enkä ole pystynyt muuttamaan ahdistuksen aiheuttaneita tekijöitä, vaan joudun kohtaamaan ne joka päivä. Se ensimmäinen muistamani kohtaus oli ehkä pahin kun en tajunnut, mistä on kyse ja luulin, että joku sairaskohtaus, ehkä sydänkohtaus iskee. Kyllähän se tukehtumisen tunne yhä pahalta tuntuu. Mielelläni välttäisin pahimpia alistavia tekijöitä, mutta se ei ole mahdollista. Usein ruokakaupassa, apteekissa tai vastaavissa tämä iskee. Asiointi Kelassa, TE-toimistossa ja sossussa on varma laukaisija. Jo se, että pitää viedä paperi Kelan ulkopuolella olevaan postilaatikkoon toimii laukaisijana. Takana on traumoja ja huonoja kokemuksia. Toisaalta melkein sama on myös silloin kun täytyy asioida kännykkäoperaattorin kanssa. Onneksi noilla on chatkin, jossa olen asioita yrittänyt hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Paljon pitää olla pimeässä ikkunattomassa tilassa eli vessassa. Tarvitsen myös paljon omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Usein julkisella paikalla on pakko käyttää kuulokkeita. Tiedän kyllä syyn tälle ja takana on vaikea elämä ja paljon ikäviä tapahtuneita asioita. Valitettavasti en ole saanut mitään apua, enkä ole pystynyt muuttamaan ahdistuksen aiheuttaneita tekijöitä, vaan joudun kohtaamaan ne joka päivä. Se ensimmäinen muistamani kohtaus oli ehkä pahin kun en tajunnut, mistä on kyse ja luulin, että joku sairaskohtaus, ehkä sydänkohtaus iskee. Kyllähän se tukehtumisen tunne yhä pahalta tuntuu. Mielelläni välttäisin pahimpia alistavia tekijöitä, mutta se ei ole mahdollista. Usein ruokakaupassa, apteekissa tai vastaavissa tämä iskee. Asiointi Kelassa, TE-toimistossa ja sossussa on varma laukaisija. Jo se, että pitää viedä paperi Kelan ulkopuolella olevaan postilaatikkoon toimii laukaisijana. Takana on traumoja ja huonoja kokemuksia. Toisaalta melkein sama on myös silloin kun täytyy asioida kännykkäoperaattorin kanssa. Onneksi noilla on chatkin, jossa olen asioita yrittänyt hoitaa.
Olen itse ilmeisesti myös autismikirjon häiriöllä, joka on varmasti myös vaikuttanut pahan ahdistuksesi syntymiseen. Jokunen vuosi sitten oli kuitenkin pahat traumat aiheuttanut tapahtuma, joka pahensi ahdistuksen todella suureksi ja ilmeisesti laukaisi ihan traumaperäisen ahdistuksen ja pelkotiloja. Tuo tapahtuma myös muutti tai oikeastaan pakotti muuttamaan elämäni ilman mitään apua ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ykkös juttu on se, ettet voi poistaa paniikkikohtausta. Mitä enemmän pyristelet vastaan sitä voimakkaammin se iskee. Sen ei voi muuta kuin antaa vaan tulla ja odottaa, että se menee ohi. Rauhoittavat toki auttavat niihin.
Itselläni oli nuorena paniikkikohtauksia, luultavasti päihteillä oli niihin myös oma osuutensa, mutta juurensa ne silti juonsivat yleisestä ahdistuneisuudesta, jota en oikeastaan silloin ollut vielä edes itsessäni hyväksynyt tai ymmärtänyt.
Yritin sopeutua joukkoon ja esittää normaalia. Ahdistuin, jos jollain tapaa vähänkin koin ulkopuolisuuden tunteita tai jos minulle naurettiin ilman, että tiesin syytä.
Yksinkertaisesti en voinut myöntää itselleni olevani huono jossakin asiassa, koska se tuntui siltä, että olen välittömästi hylkiö ja friikki, jonka kimppuun muut hyökkäävät.
Lopettaessani päihteiden käytön paniikkikohtaukset pikku hiljaa katosivat, mutta vielä näin reilun 10 vuoden jälkeen ei ole mitenkään pois suljettu ettenkö voisi sellaisen saada. Ei niitä kuitenkaan ole vuosiin minulla ollut vaikka ahdistusta onkin ollut silloin tällöin, vaikeissa tilanteissa.
Vaikea sanoa mitään ohjeita paniikin poistamiseen, on vain löydettävä joku punainen lanka itsestään minkä vuoksi niitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ykkös juttu on se, ettet voi poistaa paniikkikohtausta. Mitä enemmän pyristelet vastaan sitä voimakkaammin se iskee. Sen ei voi muuta kuin antaa vaan tulla ja odottaa, että se menee ohi. Rauhoittavat toki auttavat niihin.
Itselläni oli nuorena paniikkikohtauksia, luultavasti päihteillä oli niihin myös oma osuutensa, mutta juurensa ne silti juonsivat yleisestä ahdistuneisuudesta, jota en oikeastaan silloin ollut vielä edes itsessäni hyväksynyt tai ymmärtänyt.
Yritin sopeutua joukkoon ja esittää normaalia. Ahdistuin, jos jollain tapaa vähänkin koin ulkopuolisuuden tunteita tai jos minulle naurettiin ilman, että tiesin syytä.
Yksinkertaisesti en voinut myöntää itselleni olevani huono jossakin asiassa, koska se tuntui siltä, että olen välittömästi hylkiö ja friikki, jonka kimppuun muut hyökkäävät.Lopettaessani päihteiden käytön paniikkikohtaukset pikku hiljaa katosivat, mutta vielä näin reilun 10 vuoden jälkeen ei ole mitenkään pois suljettu ettenkö voisi sellaisen saada. Ei niitä kuitenkaan ole vuosiin minulla ollut vaikka ahdistusta onkin ollut silloin tällöin, vaikeissa tilanteissa.
Vaikea sanoa mitään ohjeita paniikin poistamiseen, on vain löydettävä joku punainen lanka itsestään minkä vuoksi niitä tulee.
Piti se sanoa, että kun itsellä oli niitä paniikkikohtauksia niin pyrin menemään nukkumaan tai peiton alle sänkyyn makaamaan vähän niinkuin kipeänä ollessakin. Ja mielessäni hoin mantraa "tähän ei kuole, tämä menee ohi, pitää vain odottaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä. Kiitos kommenteista ja vinkeistä. En käytä päihteitä ja elän muutenkin melko terveellisesti. Nukun yöt mielestäni ihan hyvin (yleensä vähintään sen 7 tuntia per yö). Näillä ei vaan tunnu olevan vaikutusta asiaan. Fyysisesti toki tuntuu ihan hyvältä kun on harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti, mutta tätä henkistä puolta se ei vaan auta. Pystyin samaistumaan tuohon johonkin kommenttiin, että tulee niitä voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita ja jotenkin miettii sitä, että tuleeko halveksituksi. Oli ihanaa kun täällä oli näin ymmärtäväisiä kommentteja. Ette uskokaan miten hyvältä se tuntui. Olen jotenkin niin väsynyt tällä hetkellä.
Lääkitys auttaa. Terapia myös, jos sen avulla opit että lopultakin kyse on sinun pääsi sisäisistä ajatuksista. Kun opit niitä ajatuksia hallitsemaan, huomaat että muokkamalla niitä voit vaikuttaa siihen mitä tunnet. Ahdistus kumpuaa usein epävarmuudesta, ja pelosta että antaa jotenkin huonon/ hölmön kuvan muille itsestään. On hyvä oivaltaa että kukaan ei sen kummemmin ole kiinnostunut, tai edes kiinnitä huomiota muihin. Jokaiselle se oma itse on se jota eniten arvioidaan. Mieti minkä verran itse kiinnität huomiota kanssaihmisiin, ja herättävätkö he olemuksellaan tai käytöksellään sinussa sen kummempia ajatuksia? Niinpä! Et sinäkään kiinnosta heitä yhtään sen enempää kuin he sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Kiitos kommenteista ja vinkeistä. En käytä päihteitä ja elän muutenkin melko terveellisesti. Nukun yöt mielestäni ihan hyvin (yleensä vähintään sen 7 tuntia per yö). Näillä ei vaan tunnu olevan vaikutusta asiaan. Fyysisesti toki tuntuu ihan hyvältä kun on harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti, mutta tätä henkistä puolta se ei vaan auta. Pystyin samaistumaan tuohon johonkin kommenttiin, että tulee niitä voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita ja jotenkin miettii sitä, että tuleeko halveksituksi. Oli ihanaa kun täällä oli näin ymmärtäväisiä kommentteja. Ette uskokaan miten hyvältä se tuntui. Olen jotenkin niin väsynyt tällä hetkellä.
Paljon Tsemppiä sulle! Hiljaa hyvä tulee ja älä luovuta vaikka tulee huonoja jaksoja ja tuntuu että päätyisi alkuun kaikessa prosessoinnissa mitä on tehnyt, mutta eteenpäin liikkuu silti vaikka tekeekin sellaista seilaavaa liikettä.
Kokeile kuulokkeita, jotka tarjoaa tavallaan sulle oman "tilan". Voit kuunnella mielimusiikkiasi, tai pitää kuulokkeet vain rekvisiittana. Joillekin lisää turvan tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile gluteenitonta ruokavaliota. Mulla helpotti kun todettiin keliakia ja aloin gluteenittomalle. Suolisto parantui ja ahdistus helpotti ainakin jonkin verran. Suolisto on toiset aivot.
AP tässä vielä. Eli kysymys kuuluu: onko kellään teistä kokemusta, mitkä keinot voisivat rauhoittaa mieltä silloin kun alkaa mennä näin ylikierroksilla? Voitte muutenkin kertoa omat tarinanne ahdistuksesta/paniikkihäiriöstä. Mistä kaikki ehkä alkoi, miten olette selviytyneet kaikista sosiaalisista tilanteista sun muuta tämmöistä.