Viimeinen pisara ystävyydelle!

Aloittaja tässä: Mieleeni tuli eräs entinen ystäväni, jonka kanssa en enää ole pitänyt yhteyttä kun se tuntuu niin ikävältä.

Kaverini kutsui kylään kahville. Mikäs siinä, hauskahan se on jutella. Perillä hän painosti minut lapsenvahdiksi, sillä aikaa kun teki itse muita juttuja. Kaverini lapsi oli varsinainen kauhukakara ja meillä ei ollut kummallakaan kivaa. Lapsi mm. heitteli kovia puisia palikoita seinille ja lattioille. Kahvien jälkeen olimme menossa kävelylle. Lapsi oli vihainen ja pissasi protestiksi keskelle mattoa juuri ennen ulos menemistä.

Toisella kerralla käytiin uimassa saman ystävän kanssa. Meidän oli tarkoitus mennä kaveriporukalla, mutta muut kaverit eivät tulleetkaan paikalle. Taas kaverini jätti minut lastenaltaaseen lapsenvahdiksi kun itse meni uimaan. Oli kiusallista olla lähes tuntemattoman lapsen lapsenvahti uima-altaalla.

Laittoi syyttelyviestin asiasta, jota en ollut hänelle tehnyt. Tämä juttu liittyi tapahtumaan, joka oli ollut monta kuukautta aijemmin. Kyseessä mt-ongelmainen henkilö, joka jo vuosia avautunut minulle oloistaan yksipuolisesti, eli toisin sanoen olin pitkälti hänen sylkykuppinsa. Raskasta seuraa, mutta hyviäkin hetkiä oli. Kun sain nämä viimeiset turhanpäiväiset syytökset niskaani, totesin, että ei minun tarvitse tätä sietää.

Feidasi kaikki mun lasten juhlat (synttärit, yo) ja itse juoksin heidän vastaavat juhlat. Olemme lapsiemme kummit. Vikalla kerralla kyselin että ovatko tulossa juhliin, niin ei voinut suoraan sanoa mitään ja lopulta sanoi rumasti kun kyselin että pitäis tietää, kun ruuat pitää tilata etukäteen. Arvostan rehellisyyttä, jos ei halua/jaksa/pääse niin se on ok, mut siitä vois ilmottaa.

Eiköhän "ystävä" itse tiedä.

Kuuntelin ja kuuntelin valitusta ja sitten hän ilmoitti että ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Väärin kuunneltu, siis. 

Jatkuva lyttääminen ja mitätöiminen, tyyliin: "ethän sinä..., eihän sinulla..., et voi osata..., eihän sinusta, luuletkos muka...". Välillä oli hauskaa ja oikein naurettiin yhdessä, mutta me naurettiin itseasiassa minulle. Sitten juttu eteni avoimeksi halveksunnaksi myös muiden edessä. Pysäytin tyypin kysymällä miksi tekee noin ja mihin sillä oikein pyrkii. Sain vastaukseksi haistattelua ja monologin siitä kuinka pystyvä, ansioitunut ja kaikkeen kykenevä henkilö hän itse on minuun verrattuna, joka en ole mitään. No niin, tulihan se sieltä lopulta, lähti kivi kengästä. Se "ystävyys" oli sitten siinä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva lyttääminen ja mitätöiminen, tyyliin: "ethän sinä..., eihän sinulla..., et voi osata..., eihän sinusta, luuletkos muka...". Välillä oli hauskaa ja oikein naurettiin yhdessä, mutta me naurettiin itseasiassa minulle. Sitten juttu eteni avoimeksi halveksunnaksi myös muiden edessä. Pysäytin tyypin kysymällä miksi tekee noin ja mihin sillä oikein pyrkii. Sain vastaukseksi haistattelua ja monologin siitä kuinka pystyvä, ansioitunut ja kaikkeen kykenevä henkilö hän itse on minuun verrattuna, joka en ole mitään. No niin, tulihan se sieltä lopulta, lähti kivi kengästä. Se "ystävyys" oli sitten siinä.

Oho, kuulostaa tutulta! Lisäksi vielä myrkyllinen kateus ja kaiken kattava mitätöiti ja ilkeily.

Koko vuonna ainoa yhteydenotto oli että laittoi joulukortin.

Vierailija kirjoitti:

Koko vuonna ainoa yhteydenotto oli että laittoi joulukortin.

Mitä siitä? Ei ystäviä tarvitse joka vuosi nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko vuonna ainoa yhteydenotto oli että laittoi joulukortin.

Mitä siitä? Ei ystäviä tarvitse joka vuosi nähdä.

En näkemisestä mitään puhunutkaan vaan yhteydenotosta. Siis ei kuulunut mitään, ei somessa, ei puheluita, ei viestejä. Koko vuonna vain joulukortti.

Otin itse aina yhteyttä, jos pitäs tavata tai kysyä kuulumiset. Kun ystävä erosi, niin piti olla tukena jne jne ja taas, kun löysi uuden, niin olin ilmaa. Ei koskaan kysynyt mitä minulle kuuluu jne jne. Juhannuksena kuuntelin taas hänen ongelmat ns uuden miehen kanssa ja annoin tukeni. Oma mieheni kysyi, että ei pahalla. mutta miksi siedät tota kohtelua?. Et saa tosta ns ystävästä mitään itse. Eihän se edes kysy sun juttujas mitä olen ymmärtänyt. Oma mieheni lopulta avasi silmäni ja estin suoraan tämän ns ystävän. Enkä aio tuhlata aikaani häneen. Jos vastaan kävelee ja ihmettelee, niin sanon sitten miksi tein niin. En koe, että pitäs sanoa viestillä miksi estin, koska eipä hänkään ole kiinnostunut minusta aidosti.

Onko ystävyys yksipuoleista yhteydenottoa, kuuntelua, kyttäämistä ja kyräilyä somessa(facebook, instagram), utelua, nälvimistä, kateutta, ilkeämielisyyttä ja kaksinaamaisuutta?

Minusta ei ole. Ystävyys on läsnäoloa, luottamusta, suorapuheisuutta loukkaamatta ja molemminpuoleista vuorovaikutusta ilman, että itse yrittää hyötyä ystävästä.

Vierailija kirjoitti:

Onko ystävyys yksipuoleista yhteydenottoa, kuuntelua, kyttäämistä ja kyräilyä somessa(facebook, instagram), utelua, nälvimistä, kateutta, ilkeämielisyyttä ja kaksinaamaisuutta?

Minusta ei ole. Ystävyys on läsnäoloa, luottamusta, suorapuheisuutta loukkaamatta ja molemminpuoleista vuorovaikutusta ilman, että itse yrittää hyötyä ystävästä.

Lisään tähän vielä, että ystävyys ei ole ystävästä juoruamista.

Kaveri oli jo pidemmän aikaa ollut jotenkin nuivan oloinen minua kohtaan. Sitten kun kysyin kuulumisia ja hän ei edes kysynyt takaisin annoin olla viimein. Ajattelin että hän saa seuraavaksi ottaa yhteyttä jos haluaa. Ounastelinkin ettei yhteydenottoa taida enää tulla, ja nyt siitä on jo tosi kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli jo pidemmän aikaa ollut jotenkin nuivan oloinen minua kohtaan. Sitten kun kysyin kuulumisia ja hän ei edes kysynyt takaisin annoin olla viimein. Ajattelin että hän saa seuraavaksi ottaa yhteyttä jos haluaa. Ounastelinkin ettei yhteydenottoa taida enää tulla, ja nyt siitä on jo tosi kauan.

Viettää varmasti aikaansa muiden ystävien kanssa somessa kuvia jakaen;)

Mitä tarkoitat tällä?

Kaverilta alkoi tulla loputonta feministisiä miesviha tarinoita. Facessa julkaisut samaa luokkaa.  Poikaystävä totesi että haluatko olla samanlainen vai lopetatko noiden kavereittes seuraamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli jo pidemmän aikaa ollut jotenkin nuivan oloinen minua kohtaan. Sitten kun kysyin kuulumisia ja hän ei edes kysynyt takaisin annoin olla viimein. Ajattelin että hän saa seuraavaksi ottaa yhteyttä jos haluaa. Ounastelinkin ettei yhteydenottoa taida enää tulla, ja nyt siitä on jo tosi kauan.

Viettää varmasti aikaansa muiden ystävien kanssa somessa kuvia jakaen;)

Mitä tarkoitat tällä?

Sitä, että ystävä ei ole se, jolla on aina aikaa ja läsnäoloa muille, mutta sulle ehkä tykkäys kuvasta somessa tai tapaaminen kerran vuoteen, kun itse otat "ystävään" yhteyttä. Sellainen ei ole ystävä. Se on jotain muuta roikottamista, mutta ystävyyttä ei.

Huonosti otsikoitu ketju

Vuosikausien ilkeilyä ja kettuilua minulle, miehelleni ja jopa lapsellemme.

Meni pitkään ennenkuin tajusin tämän kuvion.

Purki oman vaihdevuosiangstinsa tmv minuun.

Olin helppo kohde, kun en puolustautunut tai sanonut vastaan.

Sitten ylittyi raja, puolustauduin ja siihen päättyi se pitkä ystävyys.

Lapsi usein kaipaa häntä ja olen selittänyt, että joskus toinen ihminen voi olla niin ilkeä ettei yhdessäoloa ole järkevää jatkaa.

Nuoruuden paras ystävä feidasi (ghostasi), valehteli, juoksutti ja käytti valtaa minuun. En tajunnut sitä. Vasta kun kuulin monelta eri taholta hänen toistuvasti puhuneen pahaa minusta selkäni takana, tajusin panna välit poikki.

Hänellä ei ilmeiseti ole kaikki hyvin. Sai lapsen, joka otettiin huostaan. Pari vuotta sitten näin hänet metrossa narkkijengissä ihan sekaisin.