Te kenen kenellä on tullut ero sen takia, että puoliso on lähtenyt toisen matkaan

Vierailija kirjoitti:

Hän sentään ilmoitti, eikä vain häipynyt. :D Ex häipyi minun työpäivän aikana vieden mukaan sekä lapset että tavarat ja muutti uuden miehen luo. Enkä pariin viikkoon tiennyt edes missä lapseni on. Pari kertaa on havitellut takaisin ja lapset on nyt vuoroviikoin.

No huhhuh, toi on jo ihan next level törkeetä. Lapsillekin varmaan hirveen kiva..."kuulkaas lapset tänään muutetaan ton yhen Pekan luokse, kassit kasaan!"

Voi ei miten kamala tilanne! Voimia sinulle. Koita tosiaan edistää asiaa, jos suinkin jaksat ja pystyt. Pääsisit prosessissa eteenpäin työstämään eroa kunnolla. Ihan hirveää varmasti nähdäkkin miestä siellä kotona, kun tietää hänellä olevan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, paoillani puolestasi. Minut jätettiin 40 vuoden jäleen pitkäperjantaina. Mies ilmoitti hänellä olevan toisen ja 5min. ilmoituksen jälkeen lähti uuden vosunsa luo. Olen edelleen shokissa, en aavistanut mitään ja en todellakaan olisi halunnut erota. Mitään kunnon selityksiä en saanut ja olin aivan toimintakyvytön. Aluksi mies oli ylimielinen, ravasi naikkosen luona, mutta lopulta alkoi auttaa asioiden hoidossa. Kai potien huonoa omaatuntoa tai ajatteli ettei tule mitään valmista koska olin aivan kädetön ja shokissa. Osti ulos omakotitalostamme ja ostin 2 läheltä vanhaa taloamme. Kaikki tämä 2,5 kuukaudessa. Elämä on täynnä ahdistusta, syvää surua ja epätoivoa. Ajatukset kiertää samaa kehää, kaikki tuntuu tarkoituksettomalta ja synkältä. Olen lisäksi yli 60v, pelottaa yksinäisyys ja miten jatkaa. Ainoa hyvä puoli, että poikamme ovat jo aikuisia, eikä siis ole pieniä lapsia. Lapset ovat olleet suurena tukena, mutta ei heihinkään koko aikaa voi tukeutua. Kaikki hyvää sinulle ja meille jätetyille ja petetyille. Vie varmaan vuosia ennekuin tästä toipuu.

Kauhea tilanne sinullakin. Tuollainen aivan yllättäen tuleva ero on vieläkin raskaampi. Itse olen tiennyt tästä toisesta jo puolisen vuotta. Asioita yritettiin korjata ensin, mutta mies sitten jatkoi touhujaan selkäni takana. Ja nyt tosiaan meno on muuttunut aivan järjettömäksi, tuntuu että on seonnut ihan täysin.

Lapset ei enää meilläkään mitään pieniä ja se helpottaa kun en häneltä mitään lastenhoitoapua tarvitse. Vaan harmittaa kuitenkin lastenpuolesta, että toinen vanhempi hylkää noin.

Ja juuri tuo pelko, että jää ihan yksin eikä koskaan löydä ketään. Mutta kyllä se taitaa olla niin, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Kannattaa etsiä vertaistukea vaikka netistä.

Ap

Meillä mies lähti 10 vuotta nuoremnan lapsettoman naisen matkaan. Meillä 2 lasta, joista toinen haastava erityislapsi. Mies vain lähti, mutta ei muuttanut osoitetta virallisesti. Tämän takia en voinut varata lastenvalvojalle aikaa elatusmaksusen ja tapaamisista sopimista varten.

3kk päästä vasta muutti kirjat, vuosi meni ennenkuin suostui, että lunastan talon itselle.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä niitä naisia, jotka osallistuvat tällaiseen pelleilyyn kolmantena pyöränä. Eikö heillä ole lainkaan empatiaa muita kuin sitä miestä kohtaan?

No, yleensä niidenkin kanssa edetään epärehellisesti, kuinka ollaan jo erottu, jne...

Laita tosiaan ne avioeropaperit miehen nenän eteen ja pyydä allekirjoitusta. Varaa aika pankkiin ja ilmoita miehelle, että x päivänä klo x tulet pankkiin hoitamaan laina-asiat. Ja ulos se mies heti. 

Älä vaan harkitse sen takaisin ottamista kun se puolen vuoden päästä alkaa sitä vinkumaan!

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Jos toinen lähtee toisen matkaan se on vain seuraus ja syy on suhteen muissa ongelmissa.

(en lukenut aloitusta)

Meillä se oli haastava arki kehitysvammaisen lapsen kanssa.

Mies on rakkaushuuman vallassa. Silloin aivot ei vaan toimi. Tulee vielä päivä, kun aivomyrsky laantuu, ja hän ymmärtää asian. Usein siinä kohtaa tulee myös jonkinlainen katumus. Tuollainen jätetyksi tuleminen on tosi rankkaa, varsinkin jos toinen vielä pyörii siellä nurkissa, mutta yritä kuitenkin olla sortumatta katkeruuteen. Kun tulee oikein paha olla, lähde vaikka lenkille metsään, ja itke kunnolla. Yritä olla puhumatta pahaa miehestäsi lapsillenne, hän on kuitenkin edelleen näiden isä. Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, niin aika parantaa haavat. Sinussa ei ole mitään vikaa, sinä et ole tehnyt mitään väärin, joskus näitä vaan tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä niitä naisia, jotka osallistuvat tällaiseen pelleilyyn kolmantena pyöränä. Eikö heillä ole lainkaan empatiaa muita kuin sitä miestä kohtaan?

No, yleensä niidenkin kanssa edetään epärehellisesti, kuinka ollaan jo erottu, jne...

Mun miehen "ystävä " on kaiken aikaa tiennyt avioliitostamme. Hän ei vain välitä, vaan harrastaa ja diggaa miestäni.

Kun miehellä meni vuosi sitten hermot stressin ja keski-iän kriisin myötä, nainen alkoi etänä hoitaa häntä.

Nyt he asuvat väliaikaisesti yhdessä, ja mies pitää häntä hyväntekijänään. Me suku ja ex-perhe olemme pettyneitä ja huolissamme.

Olen jo vuosia puhunut tietyistä asioista, mitkä pitäisi hoitaa, mutta tuloksetta. Muuten elämä on ollut ok.

Olen käynyt läpi omat juttuni, joista en ole kertonut tarpeeksi. En kuitenkaan mitään näin rankkaa.

Asia ei olisi yhtään näin vaikea, jos mies olisi avannut suunsa tai tämä olisi tapahtunut joskus toiste kuin tämän hetken tilanteessa.

Kannattaa keskittyä asioiden hoitamiseen. Siihen asti kun ero tulee virallisesti voimaan, miestä ei voi häätää eikä lukkoja vaihtaa. Mutta pakkaamisessa voi auttaa. Itse en juuri vaivaa nähnyt, kaikki vaan sikin sokin kasoiksi, säkkiin ja piharakennukseen. Itse hän vaan kieriskeli jossain omituisessa itsesäälin ja surkeuden tunnossa eikä saanut mitään aikaan. Tosin kun teillä on yhteiset lapset ja talo, kannattaa olla se fiksumpi ja asiallisempi osapuoli.

Tunnepuoli myllertää omia aikojaan. Lopulta sitä huomaa selviytyneensä. Jos jää sinkuksi, niin on oma elämä, omat unelmat, omat ratkaisut. Nautin :)

"Muuttuiko teidän puoliso täysin eri ihmiseksi? Saitteko asioita sovittua yhdessä? Onko puoliso pyrkinyt myöhemmin takaisin tai halunnut myöhemmin selvittää asioita?"

Muuttui aluksi ihan eri ihmiseksi. Oli vaikea tajuta, että itselle kaikkein läheisemmästä oli tullut tuntematon "monsteri". Nyt vuosia myöhemmin on kuitenkin normalisoitunut melkein sellaiseksi kuin oli, mutta ei kokonaan. 

Asioiden sopimisesta: joo ja ei. Onneksi kuitenkin molemmilla kaikesta shokista, vihasta ja riitelystä huolimatta etusijalla lasten hyvinvointi. 

Ei pyrkinyt takaisin. Olisi ekoina vuosina halunnut selvittää asioita, mutta minä en siihen silloin pystynyt. Myöhemmin ei olla kumpikaan yritetty. On kovasti halunnut olla "frendi", mutta minua  ei kiinnostanut. Nyt kuitenkin ihan ok, neutraalit välit. Hoidetaan yhdessä lasten asioita, mutta pidän muuten etäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, paoillani puolestasi. Minut jätettiin 40 vuoden jäleen pitkäperjantaina. Mies ilmoitti hänellä olevan toisen ja 5min. ilmoituksen jälkeen lähti uuden vosunsa luo. Olen edelleen shokissa, en aavistanut mitään ja en todellakaan olisi halunnut erota. Mitään kunnon selityksiä en saanut ja olin aivan toimintakyvytön. Aluksi mies oli ylimielinen, ravasi naikkosen luona, mutta lopulta alkoi auttaa asioiden hoidossa. Kai potien huonoa omaatuntoa tai ajatteli ettei tule mitään valmista koska olin aivan kädetön ja shokissa. Osti ulos omakotitalostamme ja ostin 2 läheltä vanhaa taloamme. Kaikki tämä 2,5 kuukaudessa. Elämä on täynnä ahdistusta, syvää surua ja epätoivoa. Ajatukset kiertää samaa kehää, kaikki tuntuu tarkoituksettomalta ja synkältä. Olen lisäksi yli 60v, pelottaa yksinäisyys ja miten jatkaa. Ainoa hyvä puoli, että poikamme ovat jo aikuisia, eikä siis ole pieniä lapsia. Lapset ovat olleet suurena tukena, mutta ei heihinkään koko aikaa voi tukeutua. Kaikki hyvää sinulle ja meille jätetyille ja petetyille. Vie varmaan vuosia ennekuin tästä toipuu.

*pitkä lämmin halaus sinulle*

Aavistin asian etukäteen ennen kuin jäi kiinni. Oli yks mulkvisti jo pitkään. Sittemmin on kyllä pyydellyt anteeksi ja takaisin mutta nyt erosta jo 4v ja kumpikin mennyt elämässä eteenpäin ja välit ihan ok.