Olen maailman hitain lukija! Jos yritän nopeasti, ei jää mitään mieleen

Se ei haittaa. Jos lukee liian nopeasti niin voi lukea ihan väärin ei pidä hätäillä. Itse luen myös aika hitaasti koska syvennyn lukemaani.

Tuntuu lähes tavaamiselta tuo tahti. Itse luen 5 minuutissa varmaan 3-4 s. Lue enemmän, taito kehittyy.

Ihmiset tykkää käytttää paljon adjektiiveja ja kauvaiilla asioita vähän liiankin tarkasti vaikka pointti tuliisikin jo lyhyemmin lausein selväksi.

Hidas lukeminen on vallan ok jos sitten ymmärtää ja muistaa lukemansa. Heti ajatuksista katoavaa pikaskimmaamista parempikin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tykkää käytttää paljon adjektiiveja ja kauvaiilla asioita vähän liiankin tarkasti vaikka pointti tuliisikin jo lyhyemmin lausein selväksi.

Ittse tykkäään mustastahuumorista ja ironiiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tykkää käytttää paljon adjektiiveja ja kauvaiilla asioita vähän liiankin tarkasti vaikka pointti tuliisikin jo lyhyemmin lausein selväksi.

Ittse tykkäään mustastahuumorista ja ironiiasta.

Juuret onkiin karjalasta.

Muistikohan Väykkä mitään yhtenä viikonloppuna lukaisemastaan Dostojevskin tuotannosta...?

Luen itse myös useimmiten sisäisellä äänellä joka sanan. Häiritsee tosi paljon se että jättäisin lukematta jonkun sanan, jonka esim kirjailija on tarkkaan valinnut. Haluan lukea joka sanan, en vain sinnepäin nopeasti. Jokainen kuvaileva adjektiivi on tärkeä, jokainen sanajärjestys, lauseen rakenne, verbi, kaikki.

Jotain tenttikirjoja toki yliopistossa luin vähän sieltä täältä ja silmäilemällä. Samoin uutiset ja lehdet, ja heti kun löydän jotain tärkeää, alan lukea keskittyneemmin joka sanana, tai suurinpiirtein lauseet kunnolla. Kai se on niin että erilaiset lukutavat sopii eri asioihin.

Mä oon myös hidas lukija. Romaaneissa eläydyn henkilöiden ääniin ja jos joku puhuu hitaasti niin luen hitaasti. Ja jos en ole tyytyväinen "roolisuoritukseeni" niin luen sen kohdan uudestaan "oikein" sisäisellä äänelläni.

Olen yrittänyt opetella lukemaan nopeammin, ja pystyn kyllä lukemaan niin että peitän rivin alun ja lopun jolloin saan teknisesti luettua nopeasti arvaamalla sanat, mutta en sivun jälkeen kyllä muista mitä siinä on käsitelty. Tässä on koko elämä luettu joten en varmaan koskaan opi lukemaan nopeasti. Joskus tein jonkun lukutestin niin lukemisnopeuteni oli ihan keskivertoa mutta luulisi että näillä lukumäärillä olisi parempi.

Tärkeintä ei ole lukunopeus vaan luetun ymmärtäminen. Itsekkin luen hitaasti, toiset kirjat ovat nopeampia lukea kuin toiset. Usein lukiessa voin pysähtyä miettimään kirjan tapahtumia, miljöötä jne. Voin myös palata taaksepäin jos en esim. muista jotain henkilöhahmoa. Haluan syventyä kirjan maailmaan. Pikalukemisella kirjasta ei olisi mitään iloa. Sehän on kuin lukisi nopeasti sanoja, mutta ei ymmärtäisi tai sisäistäisi lukemaansa. Tykkään lukea hitaasti.

Itse olen samanlainen! Aina kun koulussa piti lukea itsekseen joku tietty pätkä niin pääsin aina puoliväliin kun kaikki muut oli valmiina. 

Nopeasti kannattaa lukea, saa muutakin silloin päivän aikana enemmän aikaan ja ehtii lukea useampia kirjoja eläessään. Silmäillen sivut on hyvä taktiikka.

Tärkeintä on lukea tarkasti ja ymmärtää lukemansa. Lukunopeus kasvaa toimintojen automatisoituessa. Eli aluksi pitääkin lukea hitaasti ja tarkasti, jotta toiminnot automatisoituvat oikein. Kun lisää lukemisen määrää, niin nopeuskin kasvaa.

Minulla on juuri päinvastoin: mitä hitaammin luen, sitä vähemmän muistan lukemastani. Ajatukseni lähtevät harhailemaan ja unohdan ihan kokonaan, mitä oli kirjoitettu.

Luen todella nopeasti, mutta en todellakaan lue millään pikalukutekniikalla. Luen KAIKKI sanat, ja huomaan tekstin kirjoitusvirheetkin (no, omasta tekstistäni en löydä niitä edes oikolukuohjelmalla, omalle tekstilleni olen täysin sokea). Opin lukemaan itsekseni viisivuotiaana, ja lukemisen lisäksi pidän perusmatematiikasta. Eli käytännössä päässäni pyörii joko laskutehtäviä tai sitten luen jotain. Tavuttaminen on ollut minulle vaikeaa, koska tietenkin kun itse opettelin lukemaan, niin ei se ollut mitään koo aa ka än aa na kana- oppimista.

En pidä äänikirjoista, koska ne ovat niin hitaita! Luen itse sen saman tekstin paljon nopeammin. Ja kyse ei ole siitä, etteikö se teksti eläisi päässäni, ehkä aivoni on ylikellotettu ja ajatuksen etenee pikakelauksella, mutta vaikkapa joku Jane Austenin kirja: näen koko ajan mielessäni sen miljöön, puvut, puutarhat, ihmisten liikkeet, melkein haistan hevosten ja niittyjen tuoksunkin. Noita lukunopeustestejä olen muutaman joutunut tekemään, ja lukunopeuteni on sieltä yläpäästä. Niissähän myös testataan sitä, mitä on jäänyt mieleen - en muista vuosilukuja enkä ihmisten nimiä, mutta en muista niitä oikeassa elämässäkään. Kesti viisi vuotta, ennenkuin opin viikottain tapaamani työkaverin nimen oikein!

Mulla menee puolesta tunnista tuntiin sivuun tietokirjaa. Keskinkertaisella menee 1-2 tuntia. Ei mitään yksinkertaista tekstiä.

Keskittyminen voi olla kuin lihas; luki tai kuunteli, että täytyy pysyä menossa mukana, jos haluaa nopeammin oppia. Muisti ja keskittyminen, ja riittävä lepo.

ADHD heikentää, kuten lukihäiriöt ym.

Olen aina lukenut lähes joka päivä, mutta olen silti hidas lukija. Tykkään vaan paneutua kunnolla lukemaani. Jonkun hyvin kirjoitetun kohdan saatan lukea pari kertaa uudestaan. Mietin ja pohdiskelen sitä.