Lue keskustelun säännöt.
Masentuisitko jos sinulla diagnosoitaisiin terminaali aiheen syöpä?
30.06.2022 |
Tai sulle tapahtuisi jotain muuta joka on just sulle hirveää? Tai jos sulla jo valmiiksi on masennus, masentuisitko enemmän?
Tiedän joitain jotka ei vaikuta masentuneesta vaikka on jotain tollasta. Eivätkö kaikki oikeasti masentuisi vai piilottavatko mitä oikeasti tuntevat.
Kommentit (30)
En tietenkään. Kuolema on iloinen asia ja kun vain muutama ihminen on riippuvainen tekemisistäni niin sehän on vain hienoa jos saa heittää lusikan nurkkaan montatakymmentä vuotta etuajassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuisin entisestään. Luovuttaisin siihen paikkaan.
En, vaan olisin oikeastaan aika helpottunut. Toivottavasti jo pitkälle levinnyt ja vain vähän elinaikaa jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
No, minulla todettiin syöpä pari kuukautta sitten. Tällä viikolla alkaneet hoidot. 7 viikkoa kestää; joka arkipäivä sädehoito ja kerran viikossa sytostaatit. Jostain ihmeen syystä en ole masentunut enkä ahdistunut. Päivä kerrallaan menen. Syksyksi jo varailemassa syyskauden harrastuksia.
Jotenkin "ulkoistanut" tämän homman. On vaan yksi asia muiden joukossa, mikä pitää hoitaa pois. Vielä hyvässä kunnossa, mutta tiedossa on, että hoitojen jatkuessa tilanne huononee pahaksi. Tämä ei nyt voivottelusta sen kummemmaksi muutu. En ole asiasta kertonut kuin ihan parille hlölle.
Yksityisyrittäjä olen, joten siinä mielessä hyvään saumaan sattui hoidot, kun kesäloman aikaan...
Näinhän se juuri useimmilla alkaa. Kun hoidot saadaan päätökseen, voi palailla uuteen normaaliin, jolloin on "terve" (eli syöpävapaa), mutta käy tihennetyissä kontrolleissa. Ja jos se syöpä löytyy kontrollissa, niin siihenkin ajatukseen sopeutuu.
Joillakin syöpä on valmiiksi levinnyt laajalle, jolloin alkujärkytys on rajumpi. Mutta niissäkin tapauksissa tauti saadaan usein kuriin ja elinaikaa pidennettyä.
t. Se parantumatonta syöpää sairastava
Olisin onnellinen 🙂 Kunniallinen lähtö, saappaat jalassa, niin kuin jokaisen työikäisen pitäisi ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Kuolema on iloinen asia ja kun vain muutama ihminen on riippuvainen tekemisistäni niin sehän on vain hienoa jos saa heittää lusikan nurkkaan montatakymmentä vuotta etuajassa..
Voisi myös kysyä miten vakavasti masentunut henkilö reagoisi tällaiseen uutiseen kun hän muutenkin haluaisi ainoastaan kuolla pois, mitenhän tällainen henkilö reagoisi jos kuulisi että nyt se 'vihdoin' tapahtuu?
Minua ärsyttää joku kädetön tai jalaton puuhkaamassa never give up yms harrastamassa jotain jonka luulisi olevan mahdotonta hänelle sen takia, että jos ihminen on masentunut niin hän on tätäkin toimintakyvyttömämpi.
Ihminen on aivovammainen masentuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se kova isku ja huonoja päiviä varmasti, mutta keskittyisin elämään. Syöpä on jo kerran ollut ja uskon, että tulee vielä uusimaan.
No en todellakaan aio masentua kun päiviä on rajallinen määrä. Shit happens, mutta mitä aion nauttia päivistäni loppuun asti.
No, minulla todettiin syöpä pari kuukautta sitten. Tällä viikolla alkaneet hoidot. 7 viikkoa kestää; joka arkipäivä sädehoito ja kerran viikossa sytostaatit. Jostain ihmeen syystä en ole masentunut enkä ahdistunut. Päivä kerrallaan menen. Syksyksi jo varailemassa syyskauden harrastuksia.
Jotenkin "ulkoistanut" tämän homman. On vaan yksi asia muiden joukossa, mikä pitää hoitaa pois. Vielä hyvässä kunnossa, mutta tiedossa on, että hoitojen jatkuessa tilanne huononee pahaksi. Tämä ei nyt voivottelusta sen kummemmaksi muutu. En ole asiasta kertonut kuin ihan parille hlölle.
Yksityisyrittäjä olen, joten siinä mielessä hyvään saumaan sattui hoidot, kun kesäloman aikaan...