Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perhekerhon ohjaajat?
Kysyjä täällä
30.06.2022 |
Hei. En tässä anna moitetta, enkä pahuuttani kysele, mutta ihan vaan noin yleistä toimintakulttuuria. Ollaan käyty seurakunnan perhekerhoissa, joissa saattaa olla 2-3 ohjaajaa. Minulla on vilkkaat taaperot, joiden kanssa käydään eri paikoissa ja tykkäävät leikkiä ja ovat sosiaalisia. Ihmettelen vaan kovasti, kun nämä ohjaajat eivät osallistu toimintaan muuten, kun istumalla ja juomalla kahvia. Jotain kyselevät silloin tällöin
. Usein on tilanteita, joissa varmasti useamman lapsen kanssa mukaan tullut äiti nauttisi varmasti, jos saisi juoda vaikka kahvikupin rauhassa, jos joku ohjaajista vaikka kokoisi palapelin tms, sillä aikaa lapsen/lapsien kanssa. Että eikö ohjaajien toimen kuvaan kuulu leikkiä lasten kanssa tai esim. auttaa heitä leikin aloitukseen? Ja kyllä, kyllä minä lapsiani vahdin ja vapaaehtoisesti kerhoissa käyn, mutta tuollaisessa paikassa ehkä joskus olisi kiva, jos joku toinen aikuinen vähän antaisi lapselle huomiota, kun he kovasti tykkäävät ihmisistä ja minä voisin juoda kahvikupin istualtaan :)
Kommentit (17)
Olet käsittänyt väärin. He eivät ole lapsenvahteja. He tarjoavat vain puitteet tavata muita aikuisia ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä se syynä kirjoitti:
Ovat leipääntyneet lapsiin?
Tuosta ns työstä saa sen 9e/pvä työttömyysetuuden päälle.
Omista perhekerhon ohjaaja ajoistani on jo kohta 20 vuotta, mutta perhekerhot oli lähinnä tarkoitettu siihen, että siellä oli mahdollisuus perheiden kohdata toisia perheitä ja solmia tuttavuuksia. Jokaiseen perhekerhokertaan kuului myös yleensä pieni hetki, jossa oli esim. laulu, kertomus tms. Paras tilanne on, jos osallistujat löytävät toisistaan juttuseuraa ja ehkä kontakteja kerhon ulkopuolellekin. Mutta toki itse esim. pidin pienimpiä sylissä, jotta vanhempi sai esim. mahdollisuuden juoda kahvin rauhassa ja jos joku näytti yksinäiseltä, eikä niin tietysti keskustelin vanhemman kanssa.
Sitten taas lasten kerhoissa kyllä oli aina ohjattua toimitaa ja tekemistä lapsille.
Meillä ainakin perhekerhon idea on se että sinä itse puuhaat lapsesi kanssa heidän tarjoamissa puitteissa. Ensin he vetävät yhteisen aamupiirin missä joku Jeesus laulu, rukous ja ajankohtainen leikki. Tämän jälkeen he ohjaavat askartelun/leipomisen tai muun toiminnan jonka aikuinen tekee lapsensa kanssa jos haluaa. Muuten lapset leikkivät itse tai aikuisen kanssa. Ne työntekijät ovat siellä luomassa puitteet ohjatulla toiminnalle eivät lapsenvahteina. Meillä ainakin on ihanat ohjaajat jotka kahvittelevat kanssamme ja vahtivat lapsia jos pitää mennä vessaan ja ovat muutenkin sellaisena henkisenä tukena joille voi jutella mistä vaan. Perhekerhoissa on ideana tavata muita vanhempia ja tarjota ne puitteet erilaiselle tekemiselle mitä kaikilla ei ole kotona
Kerhoja on näköjään erilaisia. Kävin aikoinani Tikkurilan seurakunnan perhekerhossa, joka oli ihan mahtava! Lapset menivät lastenohjaajien kanssa leikkitilaan. Aikuiset menivät viereiseen huoneeseen, jossa heidän ohjaajansa alusti jostakin aiheesta, josta sitten porukalla keskusteltiin. Oli mahtavaa saada pohtia syntyjä syviä toisten aikuisten kanssa kerran viikossa siinä pikkulapsiarjen lomassa! Lopuksi ohjaajat toivat lapset aikuisten puolelle, laulettiin yhdessä loppulaulu ja lähdettiin kotiin. Kaiholla muistelen vieläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä perhekerhossa oli saarna, aiheena esim. pyhän Henrikin muumioitunut irronnut sormi. Sitten laitettiin mankkarista joku mölinälaulu, jonka tahdissa lapset sai yrittää syödä rytmimunan. Sitten kahviteltiin ja tarjottiin kermakakkua, mutta lapsi ei syönyt kiinteitä ja mulla on laktoosi-intoleranssi, joten söimme sosetta.
Viereisen seurakunnan kerhossa oli taas joku askartelu aina, vaikka ne ei olleetkaan vauvoille, mutta ainakin pystyi katselemaan.
En viittinyt paljon käydä.
Vierailija kirjoitti:
Kerhoja on näköjään erilaisia. Kävin aikoinani Tikkurilan seurakunnan perhekerhossa, joka oli ihan mahtava! Lapset menivät lastenohjaajien kanssa leikkitilaan. Aikuiset menivät viereiseen huoneeseen, jossa heidän ohjaajansa alusti jostakin aiheesta, josta sitten porukalla keskusteltiin. Oli mahtavaa saada pohtia syntyjä syviä toisten aikuisten kanssa kerran viikossa siinä pikkulapsiarjen lomassa! Lopuksi ohjaajat toivat lapset aikuisten puolelle, laulettiin yhdessä loppulaulu ja lähdettiin kotiin. Kaiholla muistelen vieläkin!
Jopa pelkästään jo meidän seurakunta tarjoaa perheille erilaisia kerhoja. Esim kerran viikossa sen lapsen voi jättää kerhoon pariksi tunniksi ja mennä omilla asioille, sitten on tätä yhteistä tekemistä lapsille ja aikuisille ja sitten on tuo sinunkin kertoma malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka niitä hirviöitä aina jaksaa katella.
Juu, en tarkoittanutkaan, että pitäisi olla lapsenvahtina. Itsehän sinne vapaaehtoisesti menen. Mutta joskus selkeästi on esi.. tilanteita, että äiti vaikka syöttää vauvalle pilttiä ja taapero häärää ympäriinsä toimettomana. Ja lastenohjaajat 2-3kpl juttelevat keskenään tai istuvat toimettomana katsellen lapsen epämääräistä hääräämistä, kun äiti on sidottu vauvaan. Että tuossa olisi oiva tilaisuus tehdä lapsen kanssa vaikka piirrustus tai lukea 5minuuttia kirjaa :D Mutta tietenkin, jos tämä ei ohjaajien toimenkuvaan kuulu niin ei sitten :D Itse ainakin voisin kuvitella antavani lapselle tuossa kohtaa pienen ajan ja äidille syöttörauhan, ihan vain omaa pelisilmää käyttäen palkkatyötä tehdessäni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Toimintakulttuureita on erilaisia riippuen tapaamispaikasta (Onko vain yksi huone vai useampia), kerhon pituudesta ja siitä, miten esim. joku vanhempi on aiemmin käyttäytynyt. Lisäksi on eroa sillä onko perhekahvila, onko kerhossa ohjelmaa, onko aamiaista/ lounasta/kahvitarjoilua, onko vapaaehtoisia mukana järjestelyissä.
Omiin korviin kuulostaa jo se että kahvia juodaan samassa tilassa kuin lapset ovat, oudolta. Kuuma kahvi voi kaatua leikkivän lapsen päälle. Meillä on erikseen syöntiaika ja paikka, jossa syödään mitä srk tarjoaa.
Tiedän, että joissakin paikoissa on käynyt vanhempia jotka jättivät lapset työntekijöiden vastuulle. Tästä syystä heidän esimiehensä joutui kieltämään toivomasi asiat.
Meillä katsotaan lasten perään, saatetaan tehdä sitä palapeliä, katsotaan perään, että vanhempi saa käydä vessassa yksin jne. Olemme kuitenkin kaikkia varten ja siksi nämä huomioimishetket eivät voi olla pitkiä. Toki myös silloin, jos tietää, että perheessä on surua, väsymystä, vaikea raskaus yms. niin tehdään sellaisiakin asioita jotka eivät kuulu toimenkuvaan, mutta voivat helpottaa edes siinä hetkessä. Esimerkiksi selkäsairaan vanhemman lapset puetaan talvivaatteisiin, vaikka lasten pukeminen ei meille "kuulu".
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Toimintakulttuureita on erilaisia riippuen tapaamispaikasta (Onko vain yksi huone vai useampia), kerhon pituudesta ja siitä, miten esim. joku vanhempi on aiemmin käyttäytynyt. Lisäksi on eroa sillä onko perhekahvila, onko kerhossa ohjelmaa, onko aamiaista/ lounasta/kahvitarjoilua, onko vapaaehtoisia mukana järjestelyissä.
Omiin korviin kuulostaa jo se että kahvia juodaan samassa tilassa kuin lapset ovat, oudolta. Kuuma kahvi voi kaatua leikkivän lapsen päälle. Meillä on erikseen syöntiaika ja paikka, jossa syödään mitä srk tarjoaa.
Tiedän, että joissakin paikoissa on käynyt vanhempia jotka jättivät lapset työntekijöiden vastuulle. Tästä syystä heidän esimiehensä joutui kieltämään toivomasi asiat.
Meillä katsotaan lasten perään, saatetaan tehdä sitä palapeliä, katsotaan perään, että vanhempi saa käydä vessassa yksin jne. Olemme kuitenkin kaikkia varten ja siksi nämä huomioimishetket eivät voi olla pitkiä. Toki myös silloin, jos tietää, että perheessä on surua, väsymystä, vaikea raskaus yms. niin tehdään sellaisiakin asioita jotka eivät kuulu toimenkuvaan, mutta voivat helpottaa edes siinä hetkessä. Esimerkiksi selkäsairaan vanhemman lapset puetaan talvivaatteisiin, vaikka lasten pukeminen ei meille "kuulu".
Kuulostaa kivalta. Minusta MLL kahvilassa toimii hyvin huomiointi, vanhemmat on läsnä mutta ohjaajat katsoo jos äiti käy vaikka vessassa. Siellä on myös hyvät askartelut, mutta en pitänyt keskusteluista tyyliin "voi voi, miten teillä menee, onkos ongelmia, nukuttekos hyvin, joko hän syö itse?"
En ole kuullut, että joku olisi kaatanut kahvit päälleen. Pöydän ääressä yleensä kumminkin juodaan. Kotonakin juodaan kahvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis, onko näin, että pääsääntöisesti ohjaajat eivät touhua lasten kanssa? Tai siis, että eikö ole siihen sellaista innostusta? Eli tällainen yhdenmukainen linjaus?
Kysyjä kysyy kirjoitti:
Mutta siis, onko näin, että pääsääntöisesti ohjaajat eivät touhua lasten kanssa? Tai siis, että eikö ole siihen sellaista innostusta? Eli tällainen yhdenmukainen linjaus?
Tottakai on innostusta, mutta ne jutut ovat sitten pääsääntöisesti siellä lastenkerhojen puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meidän kerhossa jätän toisen lapsen valvontaan lähinnä jos käyn toisen kanssa esim. vessassa.
Paljon on kiinni siitä henkilöstä, joka on töissä. Aiemmin oli mukava ohjaaja, joka olisi varmaan niitä palapelejä tehnyt jos olisi ehtinyt muilta ihmisiltä. Tilalle vaihtui pälyilevä ja juoruileva työntekijä, joka vilkuili etten varasta kahvikassasta kolikoita kun kävi viereisessä huoneessa. Ei olla enää käyty. Harmi.
Ei niitä lapsia ole joskus ollut kuin viisi yhteensä ja kaksi äitiä. Ja kolme ohjaajaa. Ja kolme ohjaajaa istui rivissä koko ajan. Kahvitermarin nousi täyttämään yksi yhden kerran.
Alue: Aihe vapaa
Ovat leipääntyneet lapsiin?