Omaishoitajat, mikä teitä auttaa jaksamaan? Asiallisia vinkkejä kaipaisin.

Oma aika se että järjestää arkeensa niitä asioita joista pitää.

Lisään vielä, että itse ajattelisin vertaistukitoiminnasta olevan apua, mutta omaishoitaja ehdottomasti ei halua mitään sellaista. Olisiko jotain jolla hänet saisi harkitsemaan asiaa uudestaan? Eli että ei jäisi asian kanssa yksin (lukuunottamatta siis meidän sukulaisten apua). Kyseessä pieni paikkakunta, jota ilmeisesti tämä on yksi syy ehdottomalle kieltäytymiselle vertaistukitoiminnasta, eli että ei halua ihmisten tietävän asioitaan.

Olin muistisairaan isoäitini omaishoitaja ja olihan se raskasta olla toisesta vastuussa ja käydä joka päivä vähintään kerran tervehtimässä ja hoitamassa asiat. Ei siinä olisi mikään ulkopuolisen sanomana oikein mitenkään voinut taakkaa keventää. Konkreettinen apu olisi ollut tarpeen, ja se että olisin saanut enemmän vapaapäiviä. Nyt olin töissä 28 päivää kuukaudesta ja on se henkinen puristus kun tietää että todellista vapaata ei vaan ole.

Tietysti tuntui hyvälle kuulla miten tärkeää ja korvaamattoman arvokasta työtä teen. Sen nyt ainakin voi toiselle sanoa ja säännöllisesti siitä muistuttaa. Ja muutenkin ehkä jutella siitä miten kaunis asia loppujen lopuksi on saada olla rakkaan läheisensä apuna ja tukena silloin kun toinen sitä eniten tarvitsee (mutta pelisilmää kehiin, tämä keskustelu on käytävä silloin kun toinen ei ole luhistumassa taakan alle vaan vähän kevyempänä hetkenä ettei se tunnu kettuilulta). Minulle se oli korvaamattoman arvokas kokemus saada olla huolehtimassa isoäidistäni (ja samalla sotaveteraanista). Pidin sitä kunnia-asianani. Mutta tosiaan ei mikään kaunis puhe sitä raskasta vastuullista työtä keventänyt.

Voisitteko kerätä rahaa että saisitte enemmän kotihoidon käyntejä? Niistä olisi todellinen ja konkreettinen apu.

Jos omaishoitaja ei sitä vertaistukea halua niin älkää sitä tuputtako, vaan kunnioittakaa hänen mielipidettään. Ei se vaan ole kaikkien juttu ja se on ihan ok.

Miten ajattelet että vertaisitoiminta auttaisi kyseistä omaishoitajaa? Millaista apua hän kaipaa? Juttuseuraa, aikaa tehdä itselle mielekkäitä asioita, apua vaikka kotitöiden järjestelyissä, neuvoja johonkin ongelmiin, välillä jotain muuta tekemistä kuin hoitamista?

Intervallihoito. Oikea tauko siihen hoitamiseen, ei ole häpeä käyttää niitä hyväkseen ja saada vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että itse ajattelisin vertaistukitoiminnasta olevan apua, mutta omaishoitaja ehdottomasti ei halua mitään sellaista. Olisiko jotain jolla hänet saisi harkitsemaan asiaa uudestaan? Eli että ei jäisi asian kanssa yksin (lukuunottamatta siis meidän sukulaisten apua). Kyseessä pieni paikkakunta, jota ilmeisesti tämä on yksi syy ehdottomalle kieltäytymiselle vertaistukitoiminnasta, eli että ei halua ihmisten tietävän asioitaan.

Sitä vähäistä omaa aikaansa ei halua uhrata vastaavien asioiden vatvontaan toisten kanssa, vaan mieluiten virkistävään metsäkävelyyn, lukemiseen, yksinajeluun tai vaikka vaan ristisanojen ratkaisuun.

Olen joskus käynyt vertaistukitapaamisissa, siellä jokaista pyydettiin puhumaan omasta tilanteesta, muut eivät saaneet edes kommentoida. Ei syntynyt keskustelua, jäi käymiset vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että itse ajattelisin vertaistukitoiminnasta olevan apua, mutta omaishoitaja ehdottomasti ei halua mitään sellaista. Olisiko jotain jolla hänet saisi harkitsemaan asiaa uudestaan? Eli että ei jäisi asian kanssa yksin (lukuunottamatta siis meidän sukulaisten apua). Kyseessä pieni paikkakunta, jota ilmeisesti tämä on yksi syy ehdottomalle kieltäytymiselle vertaistukitoiminnasta, eli että ei halua ihmisten tietävän asioitaan.

Mitä tapahtuisi jos muut saisivat tietää hänen toimivan omaishoitajana?

Eipä tuossa oikeen mitään muuta ole tehtävissä kuin auttaa konkreettisesti. Omaishoitajalle omaa aikaa, meillä on siihen oikeus vain kahtena päivänä kuukaudessa. (kuvittele itse tekeväsi 24/7 duunia ja kuukaudessa vain kaksi päivää vapaata.)

Jos käy liian raskaaksi niin kannattaa harkita onko omaishoitajuus kaikille paras ratkaisu.

Olen itse vaihtanut omaishoitajavapaani palveluseteliin, jolla tilaan siivouksen kotiin, niin on yksi iso työ vähemmän. Siivoojan tultua lähdemme huviajelulle ja käymme kahvilla. On kiva tulla puhtaaseen kotiin.

Minua auttoi jaksamaan, kun omaiseni oli kerran viikossa päivätoiminnassa. Siellä hänet muun muassa saunotettiin, tehtiin jotain hoitoja, kuten jalkahoidot, kampaaja, verenpaineen mittaus jne.

Lisäksi päästiin kela-taksilla lääkäriin, apteekki laittoi annosjakelulääkkeet ja kotisairaanhoito oli aina yhden puhelinsoiton päässä. Ja myös ensihoito.

Olisimme päässeet myös johonkin tuettuun lomasysteemiin yhdessä, mutta omaiseni halusi mieluummin olla kotona.

Itse pidin itsestäni hyvää huolta, lopetin alkoholin käytön ja kuntoilin säännöllisesti kävellen, pyöräillen ja kesällä soutaen. Koetin pitää myös päivärytmin hyvin samanlaisena itselle ja omaiselleni.

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelet että vertaisitoiminta auttaisi kyseistä omaishoitajaa? Millaista apua hän kaipaa? Juttuseuraa, aikaa tehdä itselle mielekkäitä asioita, apua vaikka kotitöiden järjestelyissä, neuvoja johonkin ongelmiin, välillä jotain muuta tekemistä kuin hoitamista?

Näistä kysymistäsi asioista käsittääkseni keskeisesti seuraavia: aikaa tehdä itselle mielekkäitä asioita, välillä jotain muuta tekemistä kuin hoitamista?

Eli olen käsittänyt, että hän eniten kaipaisi tosiaan konkreettista apua, jotta pääsisi itse hengähtämään irrottautumalla jatkuvasta arjen ja toisen henkilön hoitamisen taakasta. Tässä yritämme siis auttaa mahdollisuuksien mukaan käymällä itse siellä jotta hän pääsee irrottautumaan välillä hoitamisesta. Iäkäs sukulainen on siis sen verran huonossa kunnossa, että häntä ei uskalla jättää yksin ollenkaan vaan jonkun täytyy olla jatkuvasti paikalla. Mutta me kaikki sukulaiset tosiaan asumme eri paikkakunnalla, joten emme pysty esimerkiksi päivittäin olemaan läsnä arjessa, eikä heidän paikkakunnallaan heillä ole sellaisia läheisiä jotka olisivat valmiita auttamaan.

Joten olin ymmärtänyt, että joidenkin omaishoitajatukea antavien organisaatioiden kautta olisi mahdollista saada myös tällaista konkreettista tukea arkeen sekä esimerkiksi aktivoivaa ryhmätoimintaa sairastuneelle itselleen. Kysymyksessä siis nopeasti edennyt muistisairaus. Ehkä käytin sanaa vertaistuki väärässä merkityksessä. 

Lähinnä siis yritin miettiä, miten omaishoitaja saisi enemmän helpotusta arkeen kuin mitä me sukulaiset. kykenemme tarjoamaan. Mutta toki kunnioitan sitä, että mitään ei pidä tuputtaa.

Omaishoidon tukea on siis kuitenkin haettu ja saatu? Siinä on oikeutettu rahallisen korvauksen lisäksi mm. 3 päivän vapaaseen kuukaudessa. Ja sote-palveluista saa omaishoitajan palveluhenkilön ts. tukihenkilön käytännön asioiden hoitamiseen. Riippuen paikkakunnasta on myös "päivähoitopaikkoja" hoidettavalle ja myös tuota mainittua intervallihoitoa (jaksoja jolloin hoidettava on hoitolaitoksessa)

Terveydenhuoltoalan ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus,

Sehän kestää vain hetken elämässä. Itse olin 10 vuotta omaishoitaja. Viimeisenä vuotena sain kotiin kylvetysapua ja välillä pariksi päiväksi hoidettavan osastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelet että vertaisitoiminta auttaisi kyseistä omaishoitajaa? Millaista apua hän kaipaa? Juttuseuraa, aikaa tehdä itselle mielekkäitä asioita, apua vaikka kotitöiden järjestelyissä, neuvoja johonkin ongelmiin, välillä jotain muuta tekemistä kuin hoitamista?

Näistä kysymistäsi asioista käsittääkseni keskeisesti seuraavia: aikaa tehdä itselle mielekkäitä asioita, välillä jotain muuta tekemistä kuin hoitamista?

Eli olen käsittänyt, että hän eniten kaipaisi tosiaan konkreettista apua, jotta pääsisi itse hengähtämään irrottautumalla jatkuvasta arjen ja toisen henkilön hoitamisen taakasta. Tässä yritämme siis auttaa mahdollisuuksien mukaan käymällä itse siellä jotta hän pääsee irrottautumaan välillä hoitamisesta. Iäkäs sukulainen on siis sen verran huonossa kunnossa, että häntä ei uskalla jättää yksin ollenkaan vaan jonkun täytyy olla jatkuvasti paikalla. Mutta me kaikki sukulaiset tosiaan asumme eri paikkakunnalla, joten emme pysty esimerkiksi päivittäin olemaan läsnä arjessa, eikä heidän paikkakunnallaan heillä ole sellaisia läheisiä jotka olisivat valmiita auttamaan.

Joten olin ymmärtänyt, että joidenkin omaishoitajatukea antavien organisaatioiden kautta olisi mahdollista saada myös tällaista konkreettista tukea arkeen sekä esimerkiksi aktivoivaa ryhmätoimintaa sairastuneelle itselleen. Kysymyksessä siis nopeasti edennyt muistisairaus. Ehkä käytin sanaa vertaistuki väärässä merkityksessä. 

Lähinnä siis yritin miettiä, miten omaishoitaja saisi enemmän helpotusta arkeen kuin mitä me sukulaiset. kykenemme tarjoamaan. Mutta toki kunnioitan sitä, että mitään ei pidä tuputtaa.

Onko olemassa keinoja joilla se yksin jättäminen olisi mahdollista? Jos ei ole, kannustaisin kyllä.siihen että on aika luovuttaa vastuu muille eli haettava ympärivuorokautista hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Omaishoidon tukea on siis kuitenkin haettu ja saatu? Siinä on oikeutettu rahallisen korvauksen lisäksi mm. 3 päivän vapaaseen kuukaudessa. Ja sote-palveluista saa omaishoitajan palveluhenkilön ts. tukihenkilön käytännön asioiden hoitamiseen. Riippuen paikkakunnasta on myös "päivähoitopaikkoja" hoidettavalle ja myös tuota mainittua intervallihoitoa (jaksoja jolloin hoidettava on hoitolaitoksessa)

Terveydenhuoltoalan ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus,

Kyllä, on ainakin haettu, en tiedä onko vielä saatu. En tiennytkään, että siinä saa noin paljon tukea, sehän on hyvä uutinen. Tällä hetkellä kyseinen omaishoitaja ei vielä noita saa. Tilanne on siis hyvin uusi ja käänne pahempaan tapahtui nopeasti joten tilannetta vasta järjestellään. 

Eihän jaksamiseen mikään auta. Pakko on vain jaksaa, kun vaihtoehtoja ei ole.

Itse hoidin kuusi vuotta omaa isääni, kunnes hän viimein pääsi pois. Virallista omaishoitaja statusta en saanut, koska isäni ei päästänyt sosiaalitoimea arvioimaan hoidon tarvettaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana se olisi varmaan onnistunut, kun oli jo niin huonossa kunnossa. Itse en enää jaksanut siinä kohdassa asiasta välittää, kun olin jo sopeutunut, että tämä on minun ristini kannettavaksi.

Olen ollut omaishoitja ja se vertaistukitoiminta on ihan hirveätä p@skaa. Siellä vatvotaan niitä samoja ongelmia ja sitä, miten kaikilla menee joka suhteessa huonosti ja miten vaikeeta on, ja siitä sitten olisi muka tarkoitus saada voimia. En ymmärrä, miten. Lisää epätoivoa siitä vaan tulee. Ja mihin se hoidettavan siksi aikaa laittaa?

Konkreettisella avulla (siivouksella, kaupassakäynnillä, RAHALLA (koska omaishoitajan korvaus on pikkuruinen ja laskut pitäisi silti maksaa, vapaapäivillä) on enemmän merkitystä. Myös sillä, että joku käy juttelemassa iloisista asioista ja tekemässä kivoja juttuja meidän kanssa, sellaisia mitä voi tehdä sairaudesta huolimatta. Että elämässä olisi vieläkin luvassa edes jotain hyvää. Koska muutenhan näissä tapauksissa koko loppuelämä on sitä ankeaa sairastamista ja sitä pitäisi jaksaa ilman mitää toivoa paremmasta.

Vierailija kirjoitti:

Omaishoidon tukea on siis kuitenkin haettu ja saatu? Siinä on oikeutettu rahallisen korvauksen lisäksi mm. 3 päivän vapaaseen kuukaudessa. Ja sote-palveluista saa omaishoitajan palveluhenkilön ts. tukihenkilön käytännön asioiden hoitamiseen. Riippuen paikkakunnasta on myös "päivähoitopaikkoja" hoidettavalle ja myös tuota mainittua intervallihoitoa (jaksoja jolloin hoidettava on hoitolaitoksessa)

Terveydenhuoltoalan ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus,

Mitä auttaa ammattilaisten vaitiolovelvollisuus jos siellä pienellä paikkakunnalla hoitopaikassa on kuitenkin myös se naapurin pappa jota mummo käy katsomassa tai tuomassa/hakemassa pois. Ihmiset kyllä huomaavat ai sinäkin käyt tuot puolisosi/omaisesi tänne.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut omaishoitja ja se vertaistukitoiminta on ihan hirveätä p@skaa. Siellä vatvotaan niitä samoja ongelmia ja sitä, miten kaikilla menee joka suhteessa huonosti ja miten vaikeeta on, ja siitä sitten olisi muka tarkoitus saada voimia. En ymmärrä, miten. Lisää epätoivoa siitä vaan tulee. Ja mihin se hoidettavan siksi aikaa laittaa?

Konkreettisella avulla (siivouksella, kaupassakäynnillä, RAHALLA (koska omaishoitajan korvaus on pikkuruinen ja laskut pitäisi silti maksaa, vapaapäivillä) on enemmän merkitystä. Myös sillä, että joku käy juttelemassa iloisista asioista ja tekemässä kivoja juttuja meidän kanssa, sellaisia mitä voi tehdä sairaudesta huolimatta. Että elämässä olisi vieläkin luvassa edes jotain hyvää. Koska muutenhan näissä tapauksissa koko loppuelämä on sitä ankeaa sairastamista ja sitä pitäisi jaksaa ilman mitää toivoa paremmasta.

Kiitos, tämä oli hyvä viesti, samoin kuin muut viestit joissa selitettiin, miksi vertaistuki ei ole toivottavaa. Nyt ymmärrän paremmin ja täysin järkevältä tuo kuulostaa.