Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (13347)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäistä kertaa tämä ketju ei ollut heti ehdotuksissa, vaan vasta toisella sivulla. Kauan tämä olikin voimissaan. Ja parhaimmillaan todella hyvä, vertaistuellinen ketju!!
Kiitos siitä ap:lle, siis tämän aloittamisesta. Kiitos myös muille ihanille täällä vuosia keskustelleille. Toivon teille kaikkea hyvää.
Tämä on ensimmäinen ketju, mihin Vauvalla osallistuin. Siksikin niin tärkeä minulle. Nykyisin vilkaisen harvoin enää.
Terkut kaikille, tuplaterkut Ap:lle ja 28:lle
t. Tuumis
Samoin itse seurasin ketjua alusta lähtien, muutaman viestinkin kirjoitin. Toivon, että kaikki voivat hyvin ja kesäkin on tulossa. Minä laitan tuplaterkut MPlle ja Liekille, teidän keskustelunne oli antoisaa seurattavaa.
Ja terkut menee myös uskolliselle alapeukuttajallle, kiva huomata, että hänkin jaksaa ketjua seurata!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on outo paradoksi. Ihminen haluaa eroon manipuloivasta puolisosta mutta kuitenkin pelkää suhteen päättymistä. Olen itse tätä todistanut omin silmin: henkilö on halunnut pitkän aikaa erota suhteestaan, mutta ei ole pystynyt luopumaan puolisosta. Ei tunne rakastavansa, on tietoinen tulevansa manipuloiduksi, ei tarvitse puolisoa kodin, talouden, tai vaikka perheen edun puolesta, mutta ei saa erottuakaan. Suree itse haluamaansa eroa. En ymmärrä.
Se on kuin mikä hyvänsä addiktio. Ei juoppokaan lopulta halua viinasta eroon, vaan ainoastaan niistä todella haitallisista sivuvaikutuksista, joita viinalla on. Ja uskottelee itselleen, että ei alkoholi ole lopulta häneltä pahaksi, hän voi olla kohtuukäyttäjä ja taas mennään.
Samalla tavalla sitä toivoo, että puolisosta tulisi taas se ihana henkilö, jota hän aina välillä näytteleekin. Se pitää suhteessa.
Toivo. Sitähän se on. Toivo, että suhde muuttuu hyväksi. Tähän liittyy sanontojakin. Esim. Italiassa sanotaan, että "toivo kuolee viimeisenä".
Kyllä, siihen se perustuu, toivoon, että se henkilö olisikn totta johon on rakastunut ja välillä vain joku häiriötilanne. Näinhän normaalit ihmiset ajattelevat, uskovat parempaan. Myös, koska välillä on normaaleja ja hyviä kausia, ei narsisti ole koko ajan hankala. Hän saattaa olla hyvinkin normaali ja sopeutuvainen, varsinkin jos ne ovat itselle mieluisia juttuja. Näinä hyvinä kausina tulee taas tunne, että kyllä tämän takia kannattaa yrittää vielä. Usein nämä ovat vielä niin ihania, että tulee tunne, että jos eroan niin näitäkään hyviä hetkiä ei silloin enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin itse seurasin ketjua alusta lähtien, muutaman viestinkin kirjoitin. Toivon, että kaikki voivat hyvin ja kesäkin on tulossa. Minä laitan tuplaterkut MPlle ja Liekille, teidän keskustelunne oli antoisaa seurattavaa.
Ja terkut menee myös uskolliselle alapeukuttajallle, kiva huomata, että hänkin jaksaa ketjua seurata!
"Uskollinen alapeukuttaja" :( ahkera on, ja poistoissaan myös uurastaa
Toivottavasti kaikki on hyvin, ap.
Vierailija kirjoitti:
Samoin itse seurasin ketjua alusta lähtien, muutaman viestinkin kirjoitin. Toivon, että kaikki voivat hyvin ja kesäkin on tulossa. Minä laitan tuplaterkut MPlle ja Liekille, teidän keskustelunne oli antoisaa seurattavaa.
Ja terkut menee myös uskolliselle alapeukuttajallle, kiva huomata, että hänkin jaksaa ketjua seurata!
:) tämä huvittaa, ahkera on!
Kirjoitelkaahan kuulumisia, vakkarit ja uudetkin tulokkaat
Ensimmäistä kertaa tämä ketju ei ollut heti ehdotuksissa, vaan vasta toisella sivulla. Kauan tämä olikin voimissaan. Ja parhaimmillaan todella hyvä, vertaistuellinen ketju!!
Kiitos siitä ap:lle, siis tämän aloittamisesta. Kiitos myös muille ihanille täällä vuosia keskustelleille. Toivon teille kaikkea hyvää.