Kertokaa miten synnytysta voi ajatella ihanana, kauniina kokemuksena, jonka haluaa jakaa miehensa kanssa ja valokuvata viela muistoksi.

Tuska on tietysti aina kipeää, veri on verta, lika ja paska likaa ja paskaa, mutta silti, ah, niin luonnollista. Veri todellakaan ei ole kuolema, vaan elämän alku ja sitä ylläpitävä voima. Ilman verta on vain pelkkää kuolemaa!

Ehkei kannata aktiivisesti luoda kaikkia epämiellyttäviä mielikuvia, koska et voi tietää, näetkö esim verta juurikaan. Kipua voidaan lieventää lähes olemattomaksi. Ja minusta synnytystä ei tarvitse romantisoida, ellei halua nähdä sitä kaikessa hienossa laajuudessaan. Minusta on ihan ok sanoa ja tuntea, että se oli " vain" synnytys, lapsen syntymä. Ei välttämättä mikään elämän ainoa ja hienoin tähtihetki.

Vierailija:

Minulle koko tapahtuma on verinen, limainen, likainen ja sotkunen eläimellinen kaaos, jossa mistään ei voi tietää mitään. Mitään luonnollista siinä ei ole.

Tunnen ahditusta en vain synnyttämisestä vaan myös näistä epänaisellisista ja epäluonnollisista ajatuksistani. Minulle tuska ei ole kaunista ja veren vuotaminen liittyy mielikuvissani joko kuolemaan tai ainakin vakavaan vaaraan hengen lähdöstä.

Auttakaa.

ainakin mulla vuoto oli tosi vähäistä. Mielestäni synnytys oli aika siisti

eikä se muutenkaan niin kauheeta ollu. ihan mukava kokemus! :)

Ja vuosin sentään pari litraa verta ekalla kerralla. Silti muistelen synnytyksiä elämäni ihanimpina kokemuksina. Se tunne, kun saa oman vauvan ensimmäisen kerran rinnan päälle killistelemään, on vaan jotain niin unohtumatonta.

Mitä enemmän ja useammin sattuu, sitä enemmän tapahtuu ja synnytys etenee. Ja kohta sinulla on sylissäsi se maailman ihanin aarre!

Juu ei jäänyt ainakaan tuosta ensisynnytyksestä mitään kammoa..mielumminkin sitä ajatellessa nousee hymy korviin. Se pahin eli ponnistusvaihe kestää vain hetken ja sitten saat syliisi uskomattoman ihanan pienokaisen joka on omasi-sinun sisälläsi 9kk kasvanut oikea ihmislapsi. Ota perhehuone, siellä ainakin meillä kului aika rattoisasti ja ei tehnyt mieli lähteä pois koskaan.

Kuten edelliset jo sanoivatkin, verta et tule juurikaan näkemään, paitsi kun koko tilanne on jo ohi tulet vuotamaan muutaman viikon runsaahkosti mutta olethan tottunut siihen menstruaatiosi aikana jo aiemminkin.



-tyytyväinen äiti-

Ja kaksi " hyvää" synnytystä kokeneenakin toki tiedän siihen touhuun sisältyvän kivun, veren jne. Silti, synnyttävänä äitinä ei todellakaan ehdi tarkkailla veren määrää jne. juttuja, vaan pitää vain antaa synnytyksen edetä ja ottaa hetki kerrallaan. Tämä onkin monelle vaikeaa, koska synnytystä ei voi mitenkään täysin hallita.



Siitä ei pääse mihinkään, että minulle synnytykset ovat olleet ehdottomia elämään huippukokemuksia, kaikki tuo ikävä niihin liittyvä on kuitenkin niin pientä syntymän ihmeen rinnalla. Haluaisin vieläkin synnyttää, mutta epäilen jaksanko enää vastuuta kolmannesta lapsesta (mikä onkin jo ihan toinen juttu..)

Mikään ei ole luonnollisempaa kuin synnytys. Kovin olisi hiljaista maapallolla jos eivät ihmiset ja eläimet synnyttäisi. Me olemme niin kaukana luonnosta, että luonnollinen muuttuu luonnottomaksi.

En minäkään ole halunnut muille esitellä esim. kuvia, joissa näkyy verta.

tuska on sanoinkuvaamatonta, siinä ei ole mitään kaunista tai hienoa.

Se tapahtuma on aivan uskomattoman taianomainen. Synnytyssalissa odottaa se pieni sänky, johon sinun lapsesi kohta laitetaan! Kätilö on paikalla ainoana tehtävänään olla sinun ja lapsesi käytettävissä, tehdä kaikkensa teidän eteenne. Hän auttaa sinua kun käyt läpi maailman ihmeellisintä tapahtumaa. Mahdollinen kipu lakkaa kuin seinään kun lapsi on ulkona. Jo se on huumaava tunne. Ja se, kun saat tuon lämpimän ja yllättävän painavan punaisen arteen rintojesi väliin, se on sanoinkuvaamattoman ihanaa. Vaikka vauva on itkenyt, hän rauhoittuu heti päästessään ihokosketukseen kanssai. Oi autuutta! Ja siitä kivusta, sellaisen tarkoituksenmukaisen kivun ottaa ihan eri tavalla, kuin jonkin luonnottoman kivun. Ja kivunlievitystä on nykyään tarjolla kaikille. Mitään kauhutarinoita ei kannata etukäteen kuunnella. Synnyttäminen voi olla ihanaa, ja vaikka ei olisikaan, lopputulos on sinulle täydellinen.

Kuuntele synnytyksessä mielimusiikkiasi ja kuuntele itseäsi. Ajattele asiaa lapsesi kannalta ja ajattele häntä rakkaudella. Anna myrskyn viedä mennessään, huuda jos on tarvetta, ole hiljaa jos haluat ja käske muidenkin olla hiljaa, jos pidät hiljaisuudesta. Kannattaa mennä vesiammeeseen, se rentouttaa ja saattaa nopeuttaa synnytystä.



Synnytä asennossa joka sinulle parhaiten sopii, yleensä ponnistusta helpottaa pystyasento, selinmakuu vaikeuttaa ja siinä repeämän mahdollisuus on suurin. Pyri tekemään synnytyksestäsi mahdollisimman luonnollinen, tsemppaa itseäsi koko raskausaika luonnonmukaiseen synnytykseen ja koeta saada miehesi mukaan ja tukemaan sinua täysillä. Mihinkään toimenpiteisiin ei tarvitse suostua, ellei kyseessä ole hätätilanne lapsesi tai itsesi kannalta. Toivomuksista on hyvä jutella kätilön kanssa etukäteen. Epiduraalipuudutus lisää näitä hätätilanteita ja esim. imukuppisynnytyksiä.



Olen synnyttänyt kaikki lapsemme luomusti, synnytyksiin ei olla puututtu mitenkään ja olen saanut olla rauhassa, kuten olen toivonut. Synnytyksistä olen saanut mahtavaa voimaa ja itsevarmuutta ja ihanat muistot. Myös mieheni on kertonut kokemusten olleen elämänsä huippuhetkiä.



Tietysti pitää muistaa, että jos joku menee pieleen, on hyvä, että on ammattilaisia auttamassa.

Eihän sekään ihan huomaamatta ohi mene, mutta kaikki ylenpalttinen eritteiden roiske ja tuska johon joutuu odottamaan apua ties kuinka kauan, ne eivät kuulu sektioon.



Sektiosta saa ihan yhtä kauniin palkinnon kuin alatiesynnytyksestä.



Sektiossa on hiukan enemmän riskejä äidin kannalta ja vauvalle se on turvallinen vaikka joitain asioita vauvan kannalta joudutaan ottamaan toisella tavalla huomioon.



Nämä ovat valintoja jotka ovat ap sinunkin ulottuvillasi.

metsästä vanha 2+ maaliskuun numero vuodelta 04 ( muistaakseni) siis on 2+ 30v juhlanumero :)



Siinä mun synnytystarinan ja se oli oikein mukava ja ihkana kokemus vaikkakin pitkä. mutta ei tosiaankaan mikään kaaos.

Molemmilla kerroilla sain epiduraalipuudutuksen, jota suosittelen lämpimästi! Se vapauttaa nauttimaan synnytyksestä. Minulle on vieras ajatus, että saisin jotain masokistista nautintoa väkisin luomuna synnyttämällä. Sinä tunnet itsesi. Jotenkin aloituksestasi saa kyllä sen kuvan, että luomusynnytys (mikä se edes on?) ei ole sinulle itseisarvo.

Olen kyllä tietoinen epiduraalipuudutuksen riskeistä, mutta epäilen, että ainakin itselläni onnistuneet epiduraalit oikealla hetkellä (ei liian aikaisin tai myöhään) ovat myötävaikuttaneet onnistuneisiin synnytyskokemuksiin. Kipu ei ole mennyt sen totaalisen sietämättömän rajan yli, kuten joillain kavereillani, jotka eivät toivomaansa kivunlievitystä saaneet. Niin hieno ajatus kuin luomusynnytys onkin, valitettavasti henkilökunta monessa sairaalassa ei tiedä/välitä näistä luomuvaihtoehdoista :-(

Mutta näin jälikikäteen ajatellen, niin onhan se mielenkiintoista kokea, miten uskomattomiin suorituksiin naisen kroppa pystyy. On se vaan ihme koneisto, että se voi vauvan lykätä ulos.



Mulle jäi raskausarpia ja muutakin rosoa kroppaan, mutta ylpeämpi olen nyt omasta kehostani kuin aikaisemmin ja osaan arvostaa sitä.

Ainakin Kokkolan pienehkössä sairaalassa oli oikein luomusynnytyksiin erikoistunut kätilö. Melkein kaikki kätilöt olivat opiskelleet vyöhyketerapiaa ja oli myös vesisynnytyskätilöitä. Tarjolla oli jakkaraa, säkkiä, keinutuolia, patjaa, synnytysvuoteena parivuode. Kun etukäteen kerroin luomutoiveistani niihin suhtauduttiin todella positiivisesti. Kun mieheni vielä muistutti kätilöä, että " ei sitten välilihanleikkausta, jos ei ole pakko" , niin kätilö sanoi, että ei tietenkään, heillä ei tehdä sitä rutiininomaisesti.



Minusta synnytys on luomu, jos siinä ei käytetä lääkeaineita ja äiti saa esittää omia toiveitaan ja valita itse ponnistusasennon.



Voin vain suositella luomua, kivunlievitys onnistuu todella hyvin ihan lääkkeettömästikin!

Synnyttäessä nainen vajoaa jonkinlaiseen omaan maailmaansa ja ulkopuoliset asiat häipyvät kauas pois. Koeta rentoutua joka supistuksen välillä. Keskity varsinkin pitämään kasvojesi lihakset rentoina (niitten kiristäminen kiristää alavatsalihaksiakin!). Itse nukahtelin supistusten välissä, puhuinkin unissani... ja heräsin taas seuraavaan supistukseen. Verta en muista, vaikka vuosinkin aika paljon ja sain pari pussia tiputettuna.

ärsyttää nää luomusynnyttäjät, että kyllä selviää ilman kivunlievitystäkin!! Per**le kun ei aina selviä! Tokan synnytys kesti 16 tuntia ja eteni 6cm, siihe loppu, taju alko lähteä hetkittäin, jolloin kätilö tilas epiduraalin. Kas kummaa, jopas tuli hyvä olo ja runsaan tunnin päästä vauva oli sylissä! Vertauksena vielä. että ekan synnytin ihan luomuna ja oli yli 4kiloinen. Luomuna, koska ei ollu tarvetta kivunlievitykseen. Näin ne on synnytykset erilaisia!!

siitä huolimatta en malta odottaa koska pääsen taas synnyttämään, se on vaan kaunista kun sen nyytin saa rinnan päälle ja mies kyynelehtii vieressä. ♥