mies ei taida tajuta että olen raskaana.. :(
miehelläni on rasittava tapa olla paljon kotoa pois. voi olla että näin on aina ollutkin, mutten ole sitä itse huomannut (olenhan aika työkeskeinen ihminen).. nyt olen ollut sairaslomalla ja joudun olemaan kotona aika paljon, äitiysloman alkuun saakka.
tunnen kuitenkin oloni todella yksinäiseksi! minusta tuntuu, ettei mieheni ymmärrä että tässä voi tulla lähtö synnärille ja että hän voi jäädä siitä kokonaan PAITSI!
kiitos kun sain avautua.
Kommentit (18)
Tuoreet isät ovat usein erittäin mielellään kertomassa vauvastaan ja ehkä niin miehesikin pääsisi vähän mukaan tulossa olevaan tapahtumaan. Minunkaan mies ei ole ollut raskauksistani kovin kiinnostuneen oloinen, on ollut melkein kaikissa ultrissa mukana, mutta eipä paljon sen enempää. Mutta kun vauva sitten on syntynyt, on hän osoittautunut esimerkilliseksi isäksi heti sillä sekunnilla kun on lapsen nähnyt!
enkä lisäksi tunne ainuttakaan tuoretta isää.
Ja oli loukkaantunut, kun lääkäri ei suostunut.
isällä ei ole odotusaikana oikeen mitään saumoja olla mukana täysillä odotuksessa, vauvahan kasvaa äidin kohdussa ja sen vuoksi moni isä onkin aika " tunteeton" raskausaikana.
vai olenkohan se sittenkin minä joka olen muuttunut? hmm..
- ap
vetäydyn tästä neulomaan vauvalle. onpahan jotakin konkreettista tekemistä tässä " odottaessa" .
ainoa mitä pelkään on, että mies ei ehdi synnärille ja hoidan senkin homman yksin. kyllähän se varmasti onnistuu, mutta katkeraksihan se saattaa mielen vetää..
mies uhkasi jäädä pois töistä loppuraskauden ajaksi. mä en jaksa tätä!
yritä nyt vaan jaksaa, vaikka mies on pässi. lämpimiä ajatuksia sinne!
Nainen on raskaana 9 kk ja on helppoa kasvaa äidiksi jo ennen lapsen syntymää, viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvan liikkeet alkaa tuntea, tajuaa tulevansa äidiksi. Miehellä se lapsi konkretisoituu vasta silloin kun vauva syntyy. Eiköhän se miehesi älyä vauvan syntymän jälkeen, että on isä?! Luulen, että sulla on nyt liikaa aikaa pohtia ja pyöritellä asiaa. Tsemppiä!
kauhea olo juuri nyt ja itkettää ja vituttaa, suoraan sanoen.
nyt vaan ottaa aivoon ja rankasti kun itsestä tuntuu siltä että on joutunut pakosta rauhoittumaan ja mies sen kun vipeltää ihan entiseen tahtiin! rauhoittuisi itsekin niin olis hyvä.
rikoin muuten puhelimeni kun heitin sen lattialle :0(
työ on sellaista jossa pidetään vielä suhdetoimintaa yllä kaiken maailman kissanristiäisillä ja ne vievät aikaa ihan tolkuttomasti.
täytyy kyllä myöntää että mulla on usein vain ikävä mieheni seuraa.
hei!
Olin jo sairaalassa ja mihellä alkoi tietysti juuri silloin uusi työ. Minut siirrettiin riskisynnyttäjänä ambulansilla Naistenklinikalle. Yritin soittaa miehelleni, mutta hän ei vastannut. Tuli sitten perässä naikkarille. Silloin kysyin, että aikooko hän olla lapsensa syntymässä mukana vai ei? Josko sitä könnyä vois pitää päällä vai onko tutustumisluennot uuteen duuniin NIIN tärkeitä?
Hän tuli sitten yöllä kota synnytykseen mukaan.
Mun miehellä oli ainakin vaikea tajuta lasta ennen tämän syntymää. Sitten hän on kyllä tehnyt valintoja lapsen ja perheen edun mukaan.
Muta yritä tulla kuulluksi!
Onnea synnytykseen!
naapuritkin varmasti kuulivat asiani. tietysti kaduttaa että päästelin suustani kovalla volyymillä tämän kaiken..
ei siis ihme että mies mököttää. ja ei ihme, että meitä naisia välillä kutsutaan nalkuttajiksi!
juttu esikoisen sekä myös tämän uudenkin tulokkaan kohdalla.. menee baareihin kaveriensa kanssa lähes miten lystää eikä välitä mielipiteistäni. Myöskään ei ole yhtään kiinnostunut edes kuskaamaan minua autolla mihinkään lastentarvike kauppaan tms. Esikoista rakastaa kyllä kauheesti ja on kyllä välillä maha-asukillekkin jutellut,mut tuntuu vaan välillä kans et ihan ku sitä ei paljoo kiinnostais... sit se tekee kans duunis pitkiä päiviä ja vaatii illalla " muutaman" kaljan, jotta voi rentoutua... sanoinki sille et nyt et enää täs vaihees ota yhtään kaljaa tai mene mihinkään baariin kun viikkoja on 38+5... mikään ei ottais päähän niin paljo ku jurrinen ukko synnytyksessä.. mielummin oisin sit yksin tai jonku kaverin kaa synnyttämäs :) Nyt ehkä tosin jo alkanut rauhoittua ton mun vaatimuksen jälkeen...
Sitten mökötyksen laannuttua toivottavasti voitte keskustella rauhallisesti. Äijät luulee tekevänsä hyvää kodin eteen olemalla aina töissä. Tämä on jokin ihmeellinen luulo. Kyllä minä ainakin rikiraskauteni kanssa tarvitsin tukea ja apua.
Minä olin maailman kuningatar raskausaikna! Suosittelen sinullekin. Hormonit ovat ihmeellinen asia :)))
t. 21
vai mikä tässä lapsenteossa on että nainen on se joka kaikessa taipuu? ehdin nimittäin jo ajatella että mieheni ei tuosta tapojaan paranna. siitä tietysti seurasi se ajatus, että miten pärjäisin lapsen kanssa yksin jne..
liian pitkälle ei vissiin kannattaisi ajatella?
mutta mitään ratkaisevaa ei näytä taphtuvan korvien välissä.
tänään sanoin, että hän voi minun puolestani lähteä pitkälle työmatkalle mutta että hänen pitää myös varautua siihen, että hän jää joskus synnytyksestä paitsi. näen tämän jo ihan mahdollisena ja minua tietysti ottaa päähän, ettei mies ole samalla tavalla sitoutunut lapsen syntymään kuin itse olen! mur.