Lue keskustelun säännöt.
Olitko laihempana onnellisempi kuin lihavana?
Kommentit (33)
En. Kiloilla ei ole ollut mitään tekemistä oman onnellisuuteni kanssa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokeillut lihavana oloa; en osaa vastata.
En. Syy siihen, miksi olen lihava on se, etten ollut onnellinen. En ole onnellinen vieläkään, mutta pyrkimys jonkin sortin tyytyväisyyteen ja tasapainoon on.
En oikeastaan, mutta jotkin asiat olivat helpompia: liikkuminen oli paljon kevyempää, oli hauskaa kipaista jyrkätkin ylämäet ripeästi ylös, ja vaatteiden ostaminen oli paljon helpompaa.
Varjopuoliakin hoikkuudessa oli, palelin lähes koko ajan ja kalorien laskeminen kävi työstä. Ja oli inhottavaa, kun ihmiset huomauttelivat laihtumisestani.
En nyt ole ollut koskaan kauhean lihava, vaan paino +- 10 kiloa, mutta vastaan silti. Yleisolo ei ole onnellisempi, mutta yksi ärsytyksenaihe (makkarat) vähemmän. Laihempana oman vartalon ja peilikuvan unohtaa, lihavampana se on ajattelun kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut lihava mutta normaalipainon ylärajalla kylläkin jossa koin olevani hieman pulska. Olen onnellisempi hoikkana. On vaan fyysisesti paljon parempi olo ja kyllähän se hivelee itsetuntoa kun kokee itsensä hehkeäksi ja sitä myötä on parempi olla myös.
Tuntuu jotenkin onnistujalta, vaikka tätä ajatusta vierastankin koska se on selvästi ulkopuolelta syötetty ajatusmalli. Vissiin on aivopesu mennyt perille että vain laihana olet jotain. Mutta joka tapauksessa kivempaa on näin joten en kauheasti vaivaa sillä päätäni vaan viipotan menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy luultavasti sille miksi niin moni lihoo takaisin on se, että laihuudelle asetetaan sellaisia odotuksia ja vaatimuksia jonka sen (laihuuden) on toisinaan mahdoton toteuttaa. Esimerkiksi juuri se, että vasta laihuuden myötä voisi olla onnellinen. Sen sijaan,e ttä ymmärtäisi, että hoikkana pysymisessä on paljossa kyse elämäntavoista, joiden rinnalle mahtuu hyvin moninaisia tunteita ja tuntemuksia.
Se vähän yksinkertaisempi mies
Vaikea sanoa olenko onnellisempi. Elämä on helpottunut kyllä, mutta ei normaalipainoisuus ole esimerkiksi kohottanut itsetuntoani, vaikka lihavana aina kuvittelin, että kaikki on nimenomaan painosta kiinni. Ja huono itsetunto taas vaikuttaa niiiin negatiivisesti elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin koska on miljoona kertaa enempi energiaa. Se että on kokoajan väsynyt laskee aikalailla elämän iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonokuntoisena kaikki on vaikeampaa, oli sitten laiha tai lihava.
Laihana ärsyttää tyhjät tissit ja perse. Ei niihin saa jumpalla täyttöä.
Muuten ei perusonnellisuuteen vaikuta.
Eli en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kokeillut lihavana oloa; en osaa vastata.
Ja silti piti vastata.
Olin, nyt on huono kunto ja on vaikea löytää sopivia vaatteita.
Lihavana olin itsemurhan partaalla vellova läski. Ja en ole sitä olemusta yhtään kaivannut joten pysyttelen hoikkana. Lihavana ei voi olla onnellinen. Hoikkana on joka päivä.
Olen ollut molempia: hyvin laiha ja hyvin lihava.
Ei laihuus onnellisuuteen sinänsä vaikuta, mutta muut käyttäytyy paremmin laihaa kohtaan, joten onhan siinä eroa.
Veikkaan, että kyky onnellisuuteen tulee geeneissä, kuten moni muukin asia.
En usko että onnellisuuteni liittyy painoon, vaan ehkä enemmän vaikuttaa ikä ja sen mukanaan tuoma viisaus siitä että ulkonäöllä ei ole merkitystä.
Nuorempana tuntui että koko elämä pyöri painon ympärillä, olin alipainoinen ja aneeminen. Nyt nelikymppisenä lievää ylipainoa, mutta olen onnellisempi ja jaksan paremmin. Elämänlaatu on paljon tärkeämpää kuin vaakalukemat tai peilikuva.
Olin kun silloin ei tarvinnut hävetä kroppaani toisin kuin nyt ylipainoisena :(
Olen lihavalaiha.