Lue keskustelun säännöt.
kertokaahan minulle oma mielipiteenne..
17.10.2006 |
Mikä saa ihmisen haluamaan kokoajan jotain muuta kuin mitä on.. vaikka kuinka olisi onnellinen ja saanut elämältään haluamiaan asioita, niin silti sitä haaveilee kokoajan jostain muusta tai enemmästä. Onko niin ettei ihminen vain osaa olla tarpeeksi onnellinen siitä mitä on saanut vaan haluaa aina vain lisää elämäänsä?
Kommentit (3)
Juutalaisuuteen on rakennettu ajatus siitä, että jumala on antanut maailman ihmisille hoidettavaksi ja edelleen parannettavaksi (omille) jälkipolville. Luterilaisuudessakin on selkeä jatkuvan kehityksen ja parantamisen tendenssi. Molemmissa kulttuuripiireissä arvostetaan esim. jälkeläisten koulutus hyvin korkealle. Ja molemmissa kulttuuripiireissä kehitys on tällaisen aspiraation takia kehittynyt tehokkaasti.
Varsinkin jälleensyntymään uskovissa kulttuureissa tilanne on ihan toinen. Olet siinä missä olet ansiosi mukaan, ja siinä pysyt. Säätykiertoa ei juuri ole, ainakaan ylöspäin. Jossain Intiassa ei sitten ole vielä vessojakaan keksitty rakentaa joka huusholliin edes rikkaimpien piirissä.
Ehkä vähän asian vierestä, mutta olen edellä yrittänyt argumentoida, että tietty tyytymättömyys nykytilaan ja tavoitteiden asettaminen ovat kehitystä eteenpäinvievä voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse vain pohdiskelin sitä että viekö jatkuva unelmien tavoittelu meiltä tämän hetkisestä elämästä jotain pois. Välillä tuntuu ettei osaa tarpeeksi nauttia nykyhetkestä vaan mieli on kokoajan suuntautuneena tulevaisuuteen? ap
Jos jonkin tavoitteistamme saavutamme keksimme sen tilalle jonkin uuden. Elämä olisi tavattoman tylsää, jos ei olisi enää unelmia yms. jäljellä.