Lue keskustelun säännöt.
Että voi ärsyttää tämä arki! Kun tulee kotiin
17.10.2006 |
tarhasta ja alkaa laittaa ruokaa, niin sillävälin 4v. käy leikkuhuoneessa potalla, vääntää järkyttävät kakat sinne ja huutaa pyyhkimään (varsin hyvin pyyhkii itsekin), haisee ja ärsyttää. Sitten pikkuveli 2v. repii ikivanhoista, varjelluista satukaseteista nauhat pihalle, piirtää sisustustyynyihin vahaliidulla ja hiukan seiniinkin (taas)... Sitten koira, joka just käytetty ulkona kakkaa sisälle. Perunavesi kiehuu yli ja poltan näppini liedellä.... Jumaluikka että ketuttaa. Karjuin hetken kakaroille, pistin 2veen jäähylle ja annoin luunapin, karjuin 4veelle pöntöllä käymisen jalosta taidosta (kun kerran osaa), komensin koiran nurkkaan ja kirosin perunanviljelijät alimpaan h******in.
Mua niin sapettaa tämä arki!!!! Koska tämä helpottaa??? Kun tuntuu, että aina tälläistä..
Ja arvatkaapa missä mies on?
GOLFAAMASSA työpäivän päätteeksi!!
KETTU!!
Kommentit (6)
Meillä opeteltiin kiireen kaupalla ennen eskariin menoa kuusi vuotiaana, ei meinannut sitten millään suostua pyyhkiä itse peppuaan, mutta oppi sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun täytyy vaan purkautua miehelles ja vaatia myös itselles sitä omaa aukaa. Et saat vähän ladattua akkuja... Mä puran salille kiukkuni :) -3-
Minkä ikäisenä olette alkaneet opettaa pyyhkimistä? Missä vaiheessa on sujunut jo itsestään? Missä vaiheessa ei tarvitse enää tarkistaa?
Meillä ei kaksivuotias vielä käy edes potalla, vaikka opeteltu on jo vuoden ajan. Pelkää kakkaansa, en suostu sitä muualle tekemään kuin vaippaan toistaiseksi.
paremmalla mielellä.
Meillä pyyhkii siis 4v tyttö. On muutenkin erittäin omatoiminen tapaus, pyyhkinytkin varmaan jo vuoden. Ei vaan jaksettu aina mennä pyyhkimään, huudettiin vain takaisin, että pyyhi ite ja niin alkoi se harrastus. Pitkään tuli housut kintuissa luo ja kysyi pyyhkikö hyvin. Hupaisa juttu oli aina. =)
välillä arki voi tosiaankin sapettaa... ja välillä tosiaan kaipaa aikaa ilman lapsia. (itsellä kolme alle viis vuotiasta)mutta onneksi ne tunteet on yleensä hetkellisiä...en voi muuta sulle sanoa, kuin attä koita jaksaa ja muista ottaa omaa aikaa kun miehesi suvaitsee saapua kotiin. :)