Mitä tehdä kun ruokailu on lapselle TOSI vaikeaa?

ja kannustettu aivan hirveästi". Mitä jos lopettaisitte huomion kiinnittämisen asiaan ihan kokonaan. Jatkaisit samaan malliin kuin nytkin että tarjoaisit ruokaa joka maistuu ja välillä jotain uutta. Ja sitten et sanallakaan kommentoisi sitä mitä ja miten paljon muksu syö.



Jollei joku viisas sitten osasii kertoa tuohon jotain elimellistä syytä.

viime vuonna eskarilainen oli juuri tuollainen.Siellä otettiin asia tosi hyvin,tyttö sai itse ottaa ruokansa,eikä pakotettu syömään,vain maistamaan.Pikkuhiljaa tilanne parani,mutta ei vieläkään syö kaikkea,mutta ei enää yöki eikä pelkää tilannetta.Ole yhteydessä eskariin ja puhu lapsellesi jo etukäteen.Meillä auttoi myös se,että tyttö sai aina tietää edellisenä päivänä mitä ruokaa on.Tsemppiä.

miten voi olla kiinnittämättä mitään huomiota lapseen joka oksentaa vieressäsi? Tai itkee aivan paniikissa "eiiii en halua maistaaa!"?

Meillä on aivan sama kotona minkä verran syö, kunhan vain maistaa. Ja todellakin se maistaminen vaatii tsemppiä ja kannustusta (=kehutaan kovasti tyttöä kun maistaa reippaasti).

ap

kertoisin myös lapselle mielelläni mitä on seuraavana päivänä, mutta kun ruokalistat eivät tunnu pitävän lainkaan paikkansa.

Mutta kiva kuulla, että muillakin ollut tällaista ja edistystä tapahtunut.

ap

Siis.. miten ootte yleensäkään selvinneet noin pitkälle? Onko taustalla joku yksittäinen kauhukokemus, josta tuo kaikki kumpuaa? Turha tietty sanoa, kun tiedät varmaan itsekin, että olisi pitänyt aikaisemmin puuttua, eskarissa on aika myöhäistä tällaisiin perusjuttuihin enää tarttua.



Se on vaan otettava härkää sarvista.. eli jatkaa perheen kanssa ihan normaaleja ruokailuja, kokeilla niitä eskarissa tarjottavia ruokia säännöllisesti jne. Pienet annokset kutakin lajia. Meidän eskarilaisella oli ryhmän sääntönä aina se, että vähän maistetaan kaikkea. "Pahat" syödään ensin ja "hyvät" jätetään viimeiseksi. Jälkiruokaa ei tule, jos pääruokaa jää syömättä.



Tsemppiä!

Lopettakaa kokeeksi maistamispakko vaikka kuukaudeksi ja katsokaa miten käy. Tuskin teidän lapsi siinä ajassa ehtii kuolla ravinnoon puutteeseen, jos joitain suostuu syömään. Oletteko oikeasti kokeilleet sellaista, ettei lapsen syömistä seurata yhtään mitenkään? Tiedän että vaatii vanhemmalta paljon olla naputtamatta, mutta jos pystyis pitämään itsensä kurissa.

Meillä myös aivan samallalailla 5-vuotias tähän asti kotihoidettu tyttö aloitti eskarin ja se ruokatunti on se kaikkein pelottavin asia. Joka päivä saan kuulla, että muuten oli kivaa mutta "ruokatunnilla minua läksytettiin".



Ongelmana on peruna, sitä tyttäreni ei ole voinut koskaan sietää. Ja sitähän suomalaisessa kouluruokailussa riittää muodossa jos toisessakin. He ottavat ruoan itse, mutta tyttäreni ei ilmeisesti ole oppinut ottamaan vielä tarpeeksi vähän. Ja minkäs teet, kun on pakko ottaa kaikkea ja yhtä perunaa vähempää ei voi ottaa, eikä sitten halua syödä sitä yhtäkään perunaa, mutta kun on pakko kun on sen ottanut.



Näkkileipäkin häneltä heitetään kuulemma aina roskiin, kun tulee niin kiire, kun tädit hokevat että lämmin ruoka ensin, kylmä sitten. Eli kun hän käy tuijotustaistoa sen perunansa kanssa niin näkkäriin ei jää aikaa. Kyllähän minä lapseni ruokin sitten eskarin jälkeen, mutta surullista se on jos ruokailusta tulee peikko ja epämiellyttävä tapahtuma loppuelämäksi ja ainakin kouluruokailun vuosiksi.

Kyllä se kammo helpottaa,ja kaikki me jossain vaiheessa syömme melkein mitä vain.Meillä nyt oli jo vauvasta asti selvää,että kaikki ruoka ei vaan mene,turha siitä on muiden kommentoida,kun ei mitään syytäkään koskaan löytynyt.Näin vaan on joidenkin lapsien kohdalla.Mutta silti on pärjätty ja nyt tosiaan meillä on tilanne jo paljon parempi,kun on tehty yhteistyötä.Nälkään en halua lastani näännyttää ja maistaminenkin on joskus vaikeaa.Täälläkin tarjottiin muutama vuosi sitten,kun asiaa täällä itkin,selityksiä aspergerista lähtien:/

Ei tässä nyt vasta olla ongelmaan tarttumassa. Mutta tyttö on ollut kotihoidossa. Tyttö syö aivan loistavasti kalaa, lihaa, vihanneksia, viljatuotteita, maitoa, leipää jne. KUN ne ovat perusmuodossa. itse laitan juuri niin ruokaa: Liha lihana, peruna perunana, kasvikset kasviksena, joitain "sörsseleitä" lukuunottamatta.

Mutta kun päiväkodissa on VAIN niin sörsseleitä. Se tuottaa ongelmanö.

Tyttö kasvaa hienosti, periaatteessa syö hyvin ja monipuolisesti.

Siskoni on ollut aikanaan aivan samanlainen, sisarussarjan ainut nirsoilija.

ap

kanssa syö kaikkea,mutta ne pitää olla perusmuodossa.3

Oli ihanaa,kun tyttö oppi joskus vuosi sitten syömään perunan kanssa kastiketta ja totesi sen olevan hyvää:) 3

Meidän as-lapsen vertaisympyröissä tämä Ruokia-syödään-vain perusmuodoissa-ja-jos-ne-ei-koske-toisiaan-ongelma on aika tavallinen. Tyypillilnen tapa yrittää hoitaa sitä on laittaa ruokaa yhdessä lapsen kanssa, jotta hän näkee, mitä ne osat ovat ja miten ne sekoitetaan ja etteivät ne siitä pilaannu.

Nirppis on nyt vain keksinyt loistavan keinon, jolla pyörittää vanhempia - ja eskarin tätejä - vaaleanpunaisiin verhotun napansa ympärillä.



Lopettakaa se hössötys tuon yhden Neidin syömisten kanssa ja miettikää joskus edes lapsia, jotka EIVÄT SAA OLLENKAAN RUOKAA, vaikka haluaisivat.

mutta tyttö on temperamenttinen ja pinna on lyhyehkö. Tyttö kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Vaatii täydellisyyttä. Mutta herttainen, taitava tyttö, jolla paaaljon kavereita, hyvä mielikuvitus jne.

ap

on kasvatuksen tulosta. Lapsen syömisestä tai syömättömyydestä tehdään niin iso numero, että tyhmempikin tajuaa, että tämähän on hyvä keino saada äidin ja isin huomio.



Ei päiväkodissa tai koulussa voida mennä yhden nirsoilijan ehdoilla.

joka on vaan huomannut että äiti ja isä hyppää kun hän tekee näin. Mutta harvemmin näin on kuitenkaan.



Jos mitään muita oireita ei ole (siirtymätilanteiden vaikeutta, jämähtämistä yhteen asiaan), niin tuskin kyse on mistään vakavasta... Esim. asperger lapsilla ruokailut ovat ylivoimaisia kun ruoka tuntuu pahalta suussa. Voihan kyse olla aistiyliherkkyydestäkin....



Meillä on syöpähoitojen takia huonosti syövä nuorimies ja välillä kyllä saa olla aika taikuri että päivittäiset kalorit täyttyisivät :(. Jos jokin ruoka on pojan mielestä pahaa, niin sitä ei todellakaan saa syötettyä hyvällä tai pahalla...

tyttö kieltäytyy syömästä ja vanhemmat toteaakin että jaha, no ei sitten, ottaa lautasen pois ja jatkaa tyynenä omaa ruokailuaan kiinnittämättä lapseen sen enempää huomiota, sen sijaan että alkaa mieletön paijaus, tsemppaus ja kannustus?

eihän ap väittänyt, että tilanne ei olisi hänen vikansa. Ap kysyi vinkkejä miten edetä, näin minä ymmärsin. Tilanne on se mikä se on, ei siihen enää voi vaikuttaa mitä on tapahtunut. Jatkoon voi vaikuttaa.

kunhan vain ensin on maistettu, siitä en tingi. Mutta sen jälkeen en ylipuhu, tsemppaa, painosta tms syömään.

ap

Mun poika on nyt ekalla ja pelkää ruokailutilanteita kovastikkin, syynä eskarin maistamispakko :( Luulisi että koulun alku olisi lapselle iloinen asia mutta mun poika suree asiaa..ja ainoastaan ruokailun takia.

Eskarissa kävin keskusteluja hoitajien kanssa ja loppujenlopuksi kielsin pakottamasta mihinkään ruokailuun liittyvään. Pikkuhiljaa siitä "helvetistä" on noustu, mutta pelko on pojalleni jäänyt.

Kammo ruokailua kohtaan syntyi kun eräs pph oli pakolla syöttänyt ruokaa (usein) pojan ollessa 3-4v. Vuosia olemme tehneet töitä jotta uskaltaisi maistella ja nauttisi ruokailusta. Parhaimpia keinoja ovat olleet kun todellakin lapsi saa itse ottaa ruoan, jättää jos ei pidä ja olla maistamatta jos ei uskalla.

Nyt olen opettajalle viestiä laittanut ja hän tuntuu ymmärtävän tilanteen ja ruokailut ovat menneet hyvin koska koulussa ei ole pakko maistaa ja saa jättää :)

Silti poikani kammoksuu ruokailutilanteita. Toivon että pääsee pelostaan eroon tämän vuoden aikana eikä pysyvää "traumaa" jää.