Lue keskustelun säännöt.
Introvertit.. Onko seurustelu teille haastavaa?
24.06.2022 |
Mietin kun itse tarvitsen omaa aikaa kokonaisen päivän, jos olen esim ollut kavereiden kanssa ulkona edellisen illan. Että miten jaksaisi toista ihmistä esim koko viikonlopun?
Ja onko introverttinä vaikea löytää kumppania?
Vähän ristiriitaista tämä elo kun välillä kaipaan seuraa, mutta palautuminen mukavastakin illasta ottaa aikansa.
Kommentit (29)
Ihmiset ymmärtävät itsestään hyvin vähän lopulta. Mistä tiedät, että oletko introvertti? En usko, että introvertit viihtyvät keskustelupalstoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me kaksi introverttiä ainakin toimeen tullaan kun suhde kestänyt jo 28v.
On. En ole seurusteluasteelle päässyt. Halua toki olisi ollut, mutta tunteet eivät ole olleet molemminpuolisia ja osa paljastunut varatuiksi.
Kunhan toiseen tutustuu kunnolla ja molemmat voivat olla sellaisia kuin ovat, niin se yhdessä olo ei sen jälkeen ole enää samanlaista kuin sosiaaliset tilanteet yleensä ovat. Ainakaan omalla kohdallani ne kumppanin kanssa vietetyt hetket eivät kuluta sosiaalista energiaa samalla tavalla kuin muiden ihmisten kanssa vietetty aika.
On haastavaa. Olen hyvin valikoiva seurastani ja haastavinta onkin löytää juuri oikeanlainen kumppani jonka läsnäolo ei olisi niin kuluttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella. Olen lähemmäs kolmekymmentä, olen ollut yhdessä 1,5 vuoden parisuhteessa. Lyhyempiä suhteita (1kk-6kk) on ollut varmaan kolmisen kymmentä, kaikissa ei tietysti seksiä mutta tapailua tai seurustelun yrittämistä.
Ei vaan ei. Saatan olla ekan viikon onnen kukkuloilla, mutta sitten rasitun vaan niin paljon suhteessa. Haluan tosi paljon omaa aikaa ja alan kokea suhteen riesana. Olen ärsyyntynyt, väsynyt, kärsin migreenistä ja oksentelusta ja ainut mihin haluan mennä, olisi yksin pimeään huoneeseen omine ajatuksine. Esimerkiksi leffan katselu hiljaa vieretysten on siihenkin liian virikkeellistä ja uuvuttaa.
Nyt olen ollut pitkään yksin ja esimerkiksi kesälomat ovat ihania, kun saa yksin mennä ja touhottaa. Jos oikein alkaa kyllöittää, osaan olla vartin sosiaalinen ja jutella niitä näitä, tällä on sosiaalinen katto sitten täytetty.
Mutta voi toki olla, että on olemassa sellainen ihminen, kenen kanssa voi olla "kuin yksin", jonka seura ei kuluta. Ehken ole löytänyt sellaista, tietysti sitä tavallaan toivoo, että olisi myös sellainen mahdollisuus, että löytäisi hyvän parisuhteen. Tai sitten olen vaan täysin kelpaamaton suhteeseen.
Sen verran olen fiksuuntunut, etten enää tapaile ekstrovertti-ihmisiä, kuin nuorena. Nykyään haluan rauhallisen tyypin, hiljaisen ihmisen, niinkuin itsekin olen.
Raskasta olisi kumppani, jolla vahva side sukuunsa eikä voisi tavata heitä yksin, vaan aina vaatisi minut mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo introvertti kaikkia kohtaan, vaan puoltuttuja ym. Jos seurustelen, niin oon todella yhteisöllinen ja seurallinen ihminen ja saan energiaa toisen kanssa olemisesta. Isoista porukoista en saa energiaa. 😁Eli oon varmaan ambivertti.
Joillekin se on haastavaa ymmärtää.