Lue keskustelun säännöt.
10-kuinen poikani aloitti tänään päiväkodissa.
17.10.2006 |
Oli ihan innoissaan kun sai leikkiä isojen poikien kanssa, muita alle 2-vuotiaita ei siinä ryhmässä ole. Kun lähdin, hymyili ja heilutti mulle, jäin oven taakse kuuntelemaan, ei tullut kiukuttelua. Äsken soitin ja kysyin miten oli mennyt, kuulemma tosi hyvin. Ei yhtään itkua, ruoka syötetty, kaikki oli mennyt, nyt nukkuu. Älkää kuunnelko liikaa näiden av-tuomareiden puheita!!! :)
Kommentit (35)
Vähän jänskättää, mutta kiva kuulla että hyvinkin voi mennä! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatusalan ammattilainen, joka ei IKINÄ LAITTAISI OMAANSA PÄIVÄKOTIIN tuon ikäisenä ; (
ja tuon ikäiset eivät ole innoissaan leikkimässä muiden kanssa : ) lue joku kasvatusalan kirja, ihan joku peruskirja, josta selviää esim. se milloin lapset tarvitsevat toistensa seuraa : ) se on lähempänä 3v. : ))
Sen kanssa voisi ainakin hetken varmaan tepastella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja tuon ikäiset eivät ole innoissaan leikkimässä muiden kanssa : ) lue joku kasvatusalan kirja, ihan joku peruskirja, josta selviää esim. se milloin lapset tarvitsevat toistensa seuraa : ) se on lähempänä 3v. : ))
Ja kyllä poika vaan vaikutti olevan innoissaan, kun istui isompien vieressä, katseli, imi palikoita ja nauroi toisten touhuille.
ap
tyttö aloitti pph:ssa kun oli 10 kk ja loistavasti on mennyt. Tyttö nyt 1 v ja 5 kk. Siellä on poika joka on 6 kk vanhempi ja he leikkiviät hienosti yhdessä. Mitään itku kohtauksia ei ole tullut ja tuskin tuleekaan. Tosin hän on vain 2-3 päivää viikossa siellä. Töihinpaluu oli sekä mulle että lapselleni oikea ratkaisu. Nyt kun on vapaapäiviä kuitenkin viikolla niin mulla riittää energiaa leikkiä tyttöni kanssa kun pääsee välillä poiskin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä alle 1-vuotiaat on liian pieniä tarhaan! Säälittää katsoa noita pieniä tepsuttajia, kun isommat tulevat säännöllisesti ja pyyhkäisevät kumoon (kun eivät osaa varoa vielä kävelemään opettelevia).
Vauvaikäisten olo ryhmässä vie myös hoitajan aikaa pois minun lapseltani. Noin pienet vaativat hirveästi huomiota, jo pelkästään useampien unien ja ruokailujen vuoksi. Vaipanvaihdot sun muut.
Alle 1-vuotias päiväkodissa...ainoa etu siitä on vanhemmalle. 1½-vuotias on jo ihan toisenlainen, vauva-aika takana ja toiset lapsetkin kiinnostavat pikkuhiljaa.
Varaudu kuitenkin (tai siis ei sitä nyt tarvi koko ajan miettiä, mutta älä ihmettele) että tosiaan lapsi voi alkaa protestoida kun tajuaa, että tämä onkin jokapäiväistä, toisekseen iltapäivät ja illat voi olla yhtä kiukkua. Meidän esikoinen alotti kun oli 1v3kk, viihty kyllä hyvin ensi viikoista lähtien mutta ekat kuukaudet kotona oli sitten ihan todella vihainen. Osoitti näin mieltään hoitoon viemisestä, vaikka tarhassa oli yksi aurinko.
Keskimmäinen meni päiväkotiin 3-vuotiaana ja hänellä kesti muutama kuukausi tottua, nyt menee mielellään. Hän ei sitten kuitenkaan iltasin samalla tavalla protestoinut.
Mutta siis toki toivon, että teillä menee hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitajan huomio. ap
Vierailija:
Vauvaikäisten olo ryhmässä vie myös hoitajan aikaa pois minun lapseltani. Noin pienet vaativat hirveästi huomiota, jo pelkästään useampien unien ja ruokailujen vuoksi. Vaipanvaihdot sun muut.
Äiti aloitti työt.
Isälle on ollut iso ilo saada olla lasten kanssa kotona.
Välissä hänellä oli 2kk ajan hoitajana äidin sisko ja nyt kun tyttö on on 11kk hän siirtyi kunnalliselle perhepäivähoitajalle hoitoon.
Mitään ongelmia ei ole ollut.
Suotta moititte toisten ratkaisuja.
Kukin tekee juuri niin kuin itselle ja omalle perheelle on parhaaksi.
Se ken haluaa voi hoitaa lapsensa kotona vaikka 10 vuotiaaksi,
joka tahtoo käydä töissä niin se on hänen asiansa.
t. PALJON parempi äiti, nyt kun on saanut olla välissä töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs päiväkodin retket? Tietääkö joku miten ne järjestetään? Onko kokemusta? Ensi viikolla menevät navetalle linja-autolla, ei tullut mieleen kysyä miten toimii näin pienen kohdalla?
Ap
Yleensä päiväkodeissa, joissa on 3-vuotiaita ja alle on muutamat kaksostenrattaat joissa pienimpiä työntävät. Mutta kysy sieltä, jos haluavat esim että sinä tuot rattaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmevuotiaiden paikka on kotona. Tarhassa toki hoidetaan hyvin, mutta nuo pienet kaipaavat eniten syliä ja rakkautta. Vanhempien syliä ei hoitaja voi korvata ja kun monta lasta hoidettavana, ei se hoitajan syli aina ole tarjolla.
Ymmärrän toki, että taloudellisesti monen on pakko mennä töihin, mutta jos vaan vähänkin mahdollista olla kotona se kannattaa!
Toivoisin myös että yhteiskunta alkaisi arvostaa enemmän kotihoitoa ja sitä pitäisi tukea enemmän.
Ihmettelen usein miksi vanhemmat laittavat työn lasten edelle... Kummallista!
Jos omahoitaja oli vuorossa puuhasi hän aina oman ryhmänsä kanssa eli sama melkeen kuin olisi ollut pph. Omahoitaja ei vaihtunut kertaakaan koko hoidon aikana. Lapsi myös sopeutui siihen että hoito ei ollut säännöllistä ja välillä hän oli isojenpuolella eli vaihtuvuuttakin oli. Itkuja ei tullut myöhemminkään. Vasta kun jäi pois hoidosta ja puolen vuoden päästä alkoi kerho ei tykännyt siellä käydä ja itki perään. muihin harrastuksiin ym. on jäänyt mielellään. Että kaipa jotkut aikuisetkin tuntuvat lapsesta luotettavammilta kuin toiset.
Toisen lapsemme pk ura alkoi 1½v. iässä ja oli yhtä helvettiä kun poika tarrautui minuun ja itki naamapunaisena aina perääm. Hänkin kyllä rauhoittui heti kun olin oven pistänyt perässäni kiinni. Eikä ikävöinyt kalamasti päivän aikana. molemmilla lapsilla on valokuvia kaikesta tärkeästä omassa pienessä kansiossa mukanaan jota ahkeraan alkuunsa katselivatkin. Toisaalta nyt 3v. iässä menee mielellään kerhoon ja jumppaan ilman minua että päästiin sitten siitä itkuvaiheesta ylikin.
Kolmas lapsemme kohta 2v. eikä ole ollut hoidossa mutta huutaa perääni heti jos poistun edes samasta huoneesta. Häntä ehdistaa suunnattomasti jos en ole näkyvissä. Kauhulla jo odotan kun hoito kohta alkaa miten käy.
Jos katteilin esikoisen eskarin pihassa kun äiti yritti saada 3v. tyttöään hoitoon ja tyttö huusi kuin henki olisi ollut lähdössä ja yritti tarrata kiinni kaikkeen esim. kaiteisiin ja ovenkahvoihin että ei olisi äiti saanut kannettua häntä hoitoon. juuri oli aloittanut hoidossa tämä lapsi. Että voi se olla hankalaa isollakin joskus. Ja pienellä helppoa ja taas toisinpäin riippuen lapsesta ja hoitopaikasta.
En ikinä raaskisi laittaa noin pientä hoitoon. Kyllä siinä karistetaan perusturvallisuus ja luottamus äitiin ihan täydellisesti jo tuon ikäiseltä. Tiesitkö ap, että vasta noin kaksivuotiaana lapsi ymmärtää edes olevansa äidistä erillinen olento? Kaksivuotiaana tulee viimeinen äitiin takertuminen ja eroahdistus, sitten aletaan toimia " omana itsenään" . Mietipä 10kk vauvaa, jolla pitäisi olla oikeus täydelliseen symbioosiin äidin kanssa. Sinä laitat hänet hoitopaikkaan! Tuskin osaa edes kävellä, saatikka puhua.
Mielestäni niin järkyttävää, että pitäisi tosissaan lailla kieltää nuo heitteillejätöt. Ja ap:n älyllisestä tasosta kertoo myös se, että puolen päivän hoitokokemuksen perusteella vedät johtopäätöksiä, miten hyvin lapsesi sopeutuu....10 kk ikäisellä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin sopeutua. Ei ole sanallista valmiutta ilmaista itseään, eikä tiedosta muuta kuin sen, että äiti hylkää. Ja joka ainoa päivä.
Hyvä alku ihmisen elämälle.
Hienoa, että on alkanut hyvin, helpompaa sullekin. Mä en vaan vielä raaski laittaa omia hoitoon... Tulis niin ikävä.
mutta se on vaan omaa ikävää. Kuten hoitajat sanoivat, poika pärjää, äidinkin pitää yrittää. Saa nähdä onko illalla kiukuttelua luvassa.. Kovasti yritän tulla raskaaksi, ja jos tärppää, isompi saa olla kotona. Nyt vaan alkoi epäilyttämään, että onkohan kotihoito sittenkään lapsen etu..??
Terkkuja 19:lle!
Kerro minullekin kuinka olet itse tässä onnistunut.