Voitaisiinko jo sopia, että se väkinäinen "hyvää päivänjatkoa" ei vaan sovi suomalaiseen kulttuuriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ikuisesti kateellinen kulttuurimaiden tapaan käyttää sujuvasti herra, rouva ja neiti puhuttelusanoja. Kuulostaa tosi hienolta!

Kuulostaa siltä, että palataan ajassa 100 vuotta taaksepäin. Taantuma on harvoin hyvä asia. 

Niin, nykyaikaan tietty kuuluu tylyys ja töykeys.  Senor-senora-senorita tai mister-ma'am-miss kuulostaa mielestäni tosi kivalta ja sulavan tyylikkäältä, kun sitä käytetään oikein.

Minusta siinä ei ole mitään tylsää eikä töykeää, että ihmisen siviilisäätyä ei oleteta arvion perusteella. 

"kassatyttö toivottaa vastentahtoisesti esimiehensä käskemänä täysin ilmeettömänä mekaanisen konemaisesti hyvää päivänjatkoa"

En ole ikinä kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin väkinäinen?

Minustakin on myönteistä että yritetään edistää hyvää käytöstä eikä pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa vaihtaa muutamaa sanaa sen "kassaneidin" tai "myymälähenkilön" kanssa.

Kun kävin tänään kaupassa, minulle toivotettiin hyvää juhannusta ja se tuntui ihan asianmukaiselta eikä mitenkään väkinäiseltä.

"Hyvä käytös" on kulttuurisidoinnaista. Päälle liimattu usa:sta kopioitu "hyvää päivänjatkoa" ei ole mikään hyvän käytöksen merkki. Suomessa hyvää käytöstä on esim. se, että sanotaan kiitos ja hei.

Sama juttu esim. englannin kielessä jatkuva please-sanan hokeminen. Siellä olisi epäkohteliasta olla käyttämättä sitä, mutta suomen kielessä ei vastaavaa sanaa käytetä.

Se mikään USA-kopio ole. Katso joskus vanhoja suomalaisia elokuvia (niitä mustavalkoisia) ja opi. Ei ole mikään uusi asia tuo päivänjatkojen toivottelu. 

Meillä on esimies sanonut, että pitäisi toivottaa "hyvää päivänjatkoa". Kyllä se monesti on sivusta kuultuna vain kassahenkilön pajattama fraasi vailla mitään yritystä. Esimies saattaa itse myös sanoa "Viikonloppuja" tai "jouluja" mikä ei omasta mielestäni ole minkään sortin toivotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ikuisesti kateellinen kulttuurimaiden tapaan käyttää sujuvasti herra, rouva ja neiti puhuttelusanoja. Kuulostaa tosi hienolta!

Kuulostaa siltä, että palataan ajassa 100 vuotta taaksepäin. Taantuma on harvoin hyvä asia. 

Mielestäsi kaikki kohteliaisuus on taantumaa? Aika juntti taidat olla.

Minulla on tapana katsoa kassahenkilöä silmiin ja hymyillä, kun tervehdin. Samoin maksettuani katson häntä silmiin ja ystävällisesti sanon kiitos. Kun hän toivottaa hyvää päivänjatkoa, minä edelleen katson häntä ja sanon samoin. Se on palvelutilanne ja lyhyt yhteydenpitohetki, jossa on tietyt vuorosanat. Ei sen kummempaa. Väkinäistä, tylyä tai robottimaista siitä tulee vain, kun ei katsota edes toista päin. Oli sitten asiakkaan tai myyjän käytöksestä kyse. Täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan kohdannut sellaista myyjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin väkinäinen?

Minustakin on myönteistä että yritetään edistää hyvää käytöstä eikä pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa vaihtaa muutamaa sanaa sen "kassaneidin" tai "myymälähenkilön" kanssa.

Kun kävin tänään kaupassa, minulle toivotettiin hyvää juhannusta ja se tuntui ihan asianmukaiselta eikä mitenkään väkinäiseltä.

"Hyvä käytös" on kulttuurisidoinnaista. Päälle liimattu usa:sta kopioitu "hyvää päivänjatkoa" ei ole mikään hyvän käytöksen merkki. Suomessa hyvää käytöstä on esim. se, että sanotaan kiitos ja hei.

Sama juttu esim. englannin kielessä jatkuva please-sanan hokeminen. Siellä olisi epäkohteliasta olla käyttämättä sitä, mutta suomen kielessä ei vastaavaa sanaa käytetä.

Se mikään USA-kopio ole. Katso joskus vanhoja suomalaisia elokuvia (niitä mustavalkoisia) ja opi. Ei ole mikään uusi asia tuo päivänjatkojen toivottelu. 

Minun isoisäni tervehti kaikkia sukulaisiakin aina kädestä tullen mennen. Kun lähdimme kotiin, hän kätteli taas kaikki, meidät lapsetkin ja toivotti kaikille hyvää jatkoa. Tämä oli 1960-luvulla. Niin, ja isoisä oli maanviljelijä eikä kirjanoppinut. 

Have a good one.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ikuisesti kateellinen kulttuurimaiden tapaan käyttää sujuvasti herra, rouva ja neiti puhuttelusanoja. Kuulostaa tosi hienolta!

Ei kuulosta. Noista typeristä sukupuolitetuista nimittelyistä yritetään joka maassa päästä eroon.

Ei yritetä. Höpöhöpö.

Herrattelu, rouvittelu tai neidittely kuulostaa yleensä sarkastiselta tai kettuilulta, mutta tossa mainitsemasi ei minusta ole samanlaista leimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän väkinäistä täällä. Ulkomailla asuessa totuin toivottamaan bonne journee ja buona giornata, mikä tarkoittaa suht samaa kuin hyvää päivänjatkoa. Mutta täällä ei ole ollut tapana toivotaan huvää päivänjatkoa, joten täällä se tuntuu päälleliimatulta. Kuka lie käynyt ulkomailla ja keksinyt, että sama tapa pitää tuoda meillekin.

Mä toki toivotan iloisesti päivänjatkot takaisin, mutta vanhemmasta väestä näkee, että eivät tiedä miten reagoida.

Ranskassa ja italiassa se on lyhyt ja luonteva fraasi, suomeksi ei. Itsellä ainakin sanonnat, jotka eivät tunnu luontevilta, jotenkin takertuvat kurkkuun. Taidan olla sitä 'vanhempaa väkeä'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin väkinäinen?

Oletko käynyt viime aikoina ruokakaupassa? Kun se elämäänsä kyllästynyt kassatyttö toivottaa vastentahtoisesti esimiehensä käskemänä täysin ilmeettömänä mekaanisen konemaisesti hyvää päivänjatkoa, niin siitä on hilpeys kaukana.

Älä aliarvioi kassatyötä. Kyllä on mielestäni mukavampaa kuulla tervehdys "Hyvää päivänjatkoa" kuin jossain paikoissa kassalla kuultu pelkästään kuultu hinta, esim. "viistoista kolkyt". Mukava nähdä iloinen kasvo kassalla. Arvostan kohteliasta käytöstä, joten en sovi millään muotoa sen poistamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tapana katsoa kassahenkilöä silmiin ja hymyillä, kun tervehdin. Samoin maksettuani katson häntä silmiin ja ystävällisesti sanon kiitos. Kun hän toivottaa hyvää päivänjatkoa, minä edelleen katson häntä ja sanon samoin. Se on palvelutilanne ja lyhyt yhteydenpitohetki, jossa on tietyt vuorosanat. Ei sen kummempaa. Väkinäistä, tylyä tai robottimaista siitä tulee vain, kun ei katsota edes toista päin. Oli sitten asiakkaan tai myyjän käytöksestä kyse. Täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan kohdannut sellaista myyjää.

Alkuosa minullakin samoin, mutta kun tullaan hyvään päivänjatkoon, se tuntuu jotenkin luonnottamalta, enkä osaa kuin mumista jotain epämääräistä. Joskus onnistun oikein pinnistäen saamaan ulos 'kiitos samoin', mutta niin pitkälle en ole päässyt, että osaisin sanoa sen luimistelematta jollain lailla.

Vierailija kirjoitti:

Have a good one.

No thank you. Instead I'll take two bads.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän väkinäistä täällä. Ulkomailla asuessa totuin toivottamaan bonne journee ja buona giornata, mikä tarkoittaa suht samaa kuin hyvää päivänjatkoa. Mutta täällä ei ole ollut tapana toivotaan huvää päivänjatkoa, joten täällä se tuntuu päälleliimatulta. Kuka lie käynyt ulkomailla ja keksinyt, että sama tapa pitää tuoda meillekin.

Mä toki toivotan iloisesti päivänjatkot takaisin, mutta vanhemmasta väestä näkee, että eivät tiedä miten reagoida.

Ranskassa ja italiassa se on lyhyt ja luonteva fraasi, suomeksi ei. Itsellä ainakin sanonnat, jotka eivät tunnu luontevilta, jotenkin takertuvat kurkkuun. Taidan olla sitä 'vanhempaa väkeä'.

Suomalaiset ovat julistaneet kaiken kohteliaisuuden pannaan. Ei ole tarpeellista olla kohtelias, turhuuksia kaikki fraasit suomalaiselle. Lisäksi sinutellaan kaikkia ulkomailla jos osataan jonkun verran kieltä. Enkä ole vanhempaa väkeä. Suomalaiset osaavat paremmin kirota kuin olla kohteliaita kanssaihmisilleen.

Hyvää päivänjatkoa sopii ihan hyvin Suomeen. En ymmärrä, missä ongelma. Oletko myös sitä mieltä, että hyvää yötä -toivotuksesta tulisi luopua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Have a good one.

No thank you. Instead I'll take two bads.

Ei pidä vastata, kun ei ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin väkinäinen?

Minustakin on myönteistä että yritetään edistää hyvää käytöstä eikä pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa vaihtaa muutamaa sanaa sen "kassaneidin" tai "myymälähenkilön" kanssa.

Kun kävin tänään kaupassa, minulle toivotettiin hyvää juhannusta ja se tuntui ihan asianmukaiselta eikä mitenkään väkinäiseltä.

"Hyvä käytös" on kulttuurisidoinnaista. Päälle liimattu usa:sta kopioitu "hyvää päivänjatkoa" ei ole mikään hyvän käytöksen merkki. Suomessa hyvää käytöstä on esim. se, että sanotaan kiitos ja hei.

Sama juttu esim. englannin kielessä jatkuva please-sanan hokeminen. Siellä olisi epäkohteliasta olla käyttämättä sitä, mutta suomen kielessä ei vastaavaa sanaa käytetä.

Se mikään USA-kopio ole. Katso joskus vanhoja suomalaisia elokuvia (niitä mustavalkoisia) ja opi. Ei ole mikään uusi asia tuo päivänjatkojen toivottelu. 

Minun isoisäni tervehti kaikkia sukulaisiakin aina kädestä tullen mennen. Kun lähdimme kotiin, hän kätteli taas kaikki, meidät lapsetkin ja toivotti kaikille hyvää jatkoa. Tämä oli 1960-luvulla. Niin, ja isoisä oli maanviljelijä eikä kirjanoppinut. 

Appivanhemmat kättelivät meidät, myös oman poikansa, aina kun mentiin heille. Tuntui erikoiselta, kun tulen halailevasta perheestä.

Tämä ihan 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Have a good one.

No thank you. Instead I'll take two bads.

Huumori on älylaji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin väkinäinen?

Minustakin on myönteistä että yritetään edistää hyvää käytöstä eikä pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa vaihtaa muutamaa sanaa sen "kassaneidin" tai "myymälähenkilön" kanssa.

Kun kävin tänään kaupassa, minulle toivotettiin hyvää juhannusta ja se tuntui ihan asianmukaiselta eikä mitenkään väkinäiseltä.

"Hyvä käytös" on kulttuurisidoinnaista. Päälle liimattu usa:sta kopioitu "hyvää päivänjatkoa" ei ole mikään hyvän käytöksen merkki. Suomessa hyvää käytöstä on esim. se, että sanotaan kiitos ja hei.

Sama juttu esim. englannin kielessä jatkuva please-sanan hokeminen. Siellä olisi epäkohteliasta olla käyttämättä sitä, mutta suomen kielessä ei vastaavaa sanaa käytetä.

Joskus kassat kieltämättä sanoo sen ihan koneena. On jo katse seuraavassa asiakkaassa kun tuon sanoo. Silloin se tuntuu väkinäiseltä ja pakotetulta. Usein osaavat sanoa sen lähes kuin tarkoittaisikin sitä.