Millaisia olivat varhaisimmat merkit läheisesi muistisairaudesta?

Kokkailun ja leipomisen tuotokset alkoi mennä epämääräisiksi

Mummollani jonkinlainen ahdistuneisuus ja vainoharhaisuus. Alzheimer eteni aluksi tosi nopeasti ja vei jo nuorena hoitokotiin, kun itsestä huolehtiminen ei onnistunut enää ollenkaan. Toisaalta hän ei koskaan unohtanut, kuka ihminen on kukakin ja muisti ihan loppuun saakka ihmisten nimet+kasvot ja sukulaisuussuhteet.

Toisen mummoni muistiongelmat alkoi sellaisena tavaroiden laittamisena outoon paikkoihin ja unohteluna parin vuoden ajan. Hän oli hyväntuulinen "höppänä", joka taudin edetessä kuvitteli olevansa lapsi taas.

Erään sukulaisen muistisairaus eteni hitaasti. Hänellä oli varmaan vuosikymmenen ajan esim tapana soitella usein saman viikon sisällä ja puhua ne samat asiat uudelleen ja uudelleen. Sinänsä melko harmittomat ensioireet kestivät siis tosi kauan.

Pieni kevennys: olin jo kärräämässä isääni muistitesteihin kun hän muuttuu hajamieliseksi ja levottomaksi. No, selvisi kuitenkin että hän vain oli löytänyt vanhoilla päivillään naisystävän ja rakastuminen pisti pään sekaisin :)

Rupesi tekemään ohareita sovittuihin tapaamisiin. Vainoharhaisuutta, joku tietty kolisteli aina häntä häiritäkseen (emme huomanneet sitä kolistelua koskaan käydessämme - ei kiinnittänyt huomiota silloin joka risahdukseen, jonka syntipukki oli yksi ainoa naapuri hänen mielestään). Kännykän käyttö oli ongelmallista, se havahdutti, että nyt pitää kyllä saada tutkimuksiin. Tavarat rupesivat olemaan kateissa, kuinkahan monta kertaa kävin avaimia etsimässä, usein löytyivät toisen takin taskusta, mutta myös oikeasti hukkasi niitä, jos ei sitten löydy jostain ihme piilosta, lähes kaikki tavarat on käyty läpi hänen jouduttuaan laitokseen. Ei siis itse osannut etsiä, kun looginen ajattelu katosi.

Sitten rupesi ostosten teko olemaan hankalaa, osti samoja juttuja aina uudestaan ja uudestaan, jääkaapissa oli vanhentuneita tuotteita, yritettiin järjestellä ne aina siten, että olisi niitä vanhempia syönyt ensin, kun olivat vielä hyviä. Kun ostettiin rahkoja ja viilejä välipaloiksi, niin hän saattoi syödä niitä monta samantien kuin pikkulapsi herkkuja ja varsinaiset ruoat jäivät syömättä. Harhoja, kuuli ja näki olemattomia (emme nähneet sitä mustaa otusta hyppimässä sohvapöydällä).

Nykyään ollaan huomattu jo mun äidin puolen 78-vuotiaan mummonkin jo unohtelevan vähän joitain asioita. On ollut yleensä hyvin terävä ja menevä ihminen, jonka on ihan varmasti pitänyt muistaa mielessään paljon eri asioita. On nykyäänkin vielä aktiivinen joissain eläkeläiskerhoissa ja on osallistunut niiden joidenkin tapaamisten järjestämisiin vuosien varrella, joten ihan varmasti on ollut näissä jutuissa muistamista. Vanhuus alkaa iskeä häneenkin.

-16 jatkaa

Huomasin, että ei oikein pysynyt jutuissa mukana. Kun kerroin, että tulemme perjantaina kello 16 ja haemme siinä matkalla sitten Matin ja Maijan kyytiimme, koska Matti pääseekin jo kahdelta töistä, ja samalla tuomme sen koiran illaksi hoitoon, niin äiti kysyi todella monta kertaa, että niin kuka tulee ja milloin tulee, eikä oikein useiden kertausten jälkeenkään pysynyt kärryillä tai muistanut. 

Jo vuosia sitten oli myös pankkikortin käyttämisen ja rahan nostamisen kanssa ongelmia, säikähti jotenkin, eikä yhtäkkiä osannutkaan käyttää pankkiautomaattia ilman ohjausta. Tuo oli yksittäinen kerta.

Alzheimer-diagnoosin hän sai vasta vuosia näiden ensi oireiden jälkeen. Sairaus on onneksi äidilläni hitaasti etenevä. 

Siitä ymmärsin että jotian on pielessä kun sanoi jotain niin äiti  pysähtyi prosesooimaan asiaa pitemmäksi aikaa kuin normaalisti ja vähän ajan päästä reagoi. Lisäksi ei ole niin iloinen enää, eikä ollut ennää ruokapöydän "Jutunkertoja" vaan hiljainen. Ne oli ensi havainnot.

Ekan kerran ihmettelin kun äitini ei osannut keittää pannukahvia, oli kyllä keittänyt satoja kertoja aiemmin, mutta edellisestä kerrasta oli aikaa.

Tuost noin pari kuukautta ja kävi lääkärissä, joka totesi muistisairauden.

Ei pystynyt enää kirjoittamaan järkevää tekstiä/raportteja (oli vaativissa asiantuntijatehtävissä) eikä osannut enää kunnolla käyttää verkkopankkia. Työssä suoriutuminen siis oli ensimmäinen asia, josta huomasi.

Tavaroiden "katoaminen" ja läheisten syyttäminen niiden varastamisesta. Väitti myös naapureiden nähneen, kun hänen kotonaan käydään hänen poissa ollessaan. Tämä tavaroiden häviäminen ja syyttely on jäänyt pois sairauden edetessä.

Äidiltäni katosi hajuaisti. En silloin tiennyt, että se on usein Alzheimerin taudin ensimmäinen oire, vaan luulin että kyse on vain jostain flunssan jälkitaudista. Vasta monta vuotta myöhemmin tulivat monet tässä ketjussa kerrotut oireet, asioiden kyseleminen moneen kertaan, eksymiset, tavaroiden piilottelu, selitysten sepittely, maksamattomat laskut, homeiset ruoat jääkaapissa...

Ei löydä kotoaan tavaroita, ei tiedä missä ne on. Ostaa näiden tavaroiden tilalle uutta. Ei selvösti enää ymmärrä kunnolla rahan arvoa, seteli on seteli vaikka oli se sitten 20, 50 tai 100 euroa. On puhelinmyyjän unelma-asiakas, tilaa lähes mitä vain, kun ne laskut saa maksaa laskulla erissä. Ja jotka laskut sitten hukkuvat ja joutuu maksamaan muistutusmaksuja ja jopa perintäkuluja.

En ole omainen enkä sukulainen. Asun 400 kilometrin päässä.

Hänellä ei ole puolisoa eikä lapsia.

Näille, jotka on huomannu, että omainen ei enää muista sovittuja niin tarkastuttakaa kuulo. Moni ei kehtaa myöntää sitä, että ei kuule ja vain nyökyttelee mukana. On vaikea pitää sovituista kiinni, kun ei ole kuullut mitä on sopinut.

Ja itsekin olen siis muistisairaan omainen, mutta aina kyse ei ole muistista.

ketjun jutut on hyvin tuttuja meilläkin, mutta ihan ensimmäin oire, minkä minä huomaisin, oli se, että alkoi yhdistelemään tosi kummallisia ruoka-aineita keskenään, tyyliin silakat ja ketsuppi