Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku ihminen rakastaa myötätunnosta fyysisesti vajavaista ihmistä?
23.06.2022 |
Eli siis voiko ihminen saada rakkautta, vaikka onkin ulkonäöllisesti pikkuvikainen (muutama kasvonpiirre ei ole aivan priimaa ja kasvonpiirteeni ovat epäsymmetriset)? Näytän siis äkkiseltään normaalilta, vähän persoonallisen näköiseltä, mutta ns. klassisesti kaunis en ole.
Kaveruus, ystävyys tai parisuhdekin kiinnostaisivat. Kaikkein eniten kiinnostaisi sellainen, että olisi joku, jonka kanssa jutella välillä ja vaikkapa nähdä kaupungin keskustassa, käydä museossa tai syömässä. Voisi hän tulla kyläänkin ja katsottaisiin leffoja, keskusteltaisiin, syötäisiin. Joskus olisi kivaa halata ja vaikka nukahtaa vierekkäin.
Mulla ei siis ole ollut kumppania vuosikausiin, ainoa ystäväni hylkäsi ja hyvänpäiväntuttua läheisempiä kavereita ei ole. Millainen mun pitäisi olla, jotta saisin sellaisen kivan läheisen tai tutun?
Kommentit (13)
Varmaan jonkun miehen voisin löytää, joka siis haluaisi ainoastaan hyväksikäyttää seksuaalisesti ja taloudellisesti ja joka haaveilisi joitain nuorista ja pumpatuista instabeibeistä samalla.
Mutta haluaisin löytää luotettavan läheisen, joka välittäisi aidosti, vaikka olenkin ns. luuseri sosiaalisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että voi. Kannattaa harrastaa ja mennä rohkeasti ihmisten joukkoon. Kun tutustutaan paremmin, ulkonäkö menettää merkitystään.
Ei ole voimia etsiä ketään ja miehiä pelkään tietyllä tapaa. Ois kivaa, jos vaikka joku noin 55-70-vuotias naispuolinen voisi välittää minusta.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että voi. Kannattaa harrastaa ja mennä rohkeasti ihmisten joukkoon. Kun tutustutaan paremmin, ulkonäkö menettää merkitystään.
Mä en osaa oikein tutustua keneenkään. :( Olen muodollisesti kohtelias, hyvinkin kohtelias, mutta ei kukaan tunne myötätuntoa minua kohtaan. Häpeän itseäni ja rumuuttani myös. Kunpa joku näkisi minut ruman naamani ja kehoni alta ja välittäisi. En haluaisi katkeroitua enempää.
Ap
Sääli ei ole rakkautta. Ulkoisesti vajavaista ihmistä voi rakastaa ihan hänenä itsenään, vikoineen kaikkineen, kuten muitakin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun ei kannattaisi uhriutua ihan niin rankoin sanoin kuin nyt itsesi koet ja näet? Keskittyminen siihen oletko epämuodostunut hirviö, josta kukaan ei voi tykätä, asettaa kyllä haasteita uusille ihmisille, joita tapaat. Suurin osa ihmisistä kun kaipaa myös kavereita, ystäviä, kumppania, mutta mieluummin sellaista joka ei olisi niin ulkonäkökeskeinen kuin sinä olet (sellainen voi olla myös käänteisessä, negativiisessa mielessä).
Voitko elää minuutin tai kaksi miettimättä, miltä näytät? Sanoa peilikuvallesi, että olet ok tyyppi.KOkeile sanojesi vaikutusta.
Hanki koira, sillä silloin joudut ulkoiluttamaan sitä ja tapaamaan muita koiranomistajia. Koirasi tulee tarvitsemaan muita koiria ja koirapuistoissa on aina joku juttukaveri. Monet ihmiset tutustuvat mieluummin puhumalla ensin sitä sun tätä potaskaa kuin sanoisivat suoraan, että vaikutat kiinnostavalta tyypiltä ja voitaisko tavata uudelleen.
Hyvää juhannusta!
Hanki se koira, koira ihmiset tutustuvat toisiinsa koirien varjolla ja yksinäisyyttä koira poistaa itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T-hullun vuodatus numero 10 000. Juhlahetki!
Olen samaa mieltä yllä vastanneiden kanssa. Tulee vaikutelma että olet ajautunut olemaan hyvin alentuva ja rakkauden sijaan päätynyt toivomaan säälimistä ja sen kautta rakkautta koska et usko voivasi olla rakastettava?
Ennen parisuhdetta on varmasti hyvä ensin työstää huonoa itseluottamusta, sen jälkeen suhdekin löytyy helpommin. Säälistä asioiden tekeminen on usein kuluttavaa ja jos joku näin tekisi se luultavasti vain tekisi sinusta vielä alentuvamman, eikä tällainen suhde oikein kestä. Toimiva suhde on kaksisuuntainen, molemmat kohottavat toistensa parhaita puolia. Toimivaa tulee kun ensin oppii rakastamaan itseään terveellä tavalla. Ulkonäkö ei määritä sinua kokonaan ihmisenä, sisältä voit olla kultaa ja hyvin joku sen voi huomata, vaikka haasteita poikkeava ulkonäkö tietenkin tuo. Sinulla on silti lupa olla kaunis ja toivon että olet, kauneus on myös mielentilaa joka näkyy olemuksessa. Pue päälle värejä ja malleja jotka ovat sinusta kauniita, ehosta kevyesti jos siltä tuntuu, kulje olemassa oloasi anteeksi pyytelemättä.
Lemmikki voi auttaa paljon yksinäisyyteen ja tuoda helppoja kontakteja muihin ihmisiin. Muutenkin minusta kannattaa tehdä asioita joista itse nauttii, rakentaa itseään varten hyvää elämää. Sellaiseen eloon on houkuttavampaa liittyä seuraksi kuin itsesäälissä kierimiseen ja ulkonäön heikkouden pointtaamiseen. Toivon että muistat myös että ulkonäkö ei tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta ihmisenä, älä siedä huonoa kohtelua tai ole turhan alentuva sen vuoksi. Hienoa toki että olet ystävällinen ja kohtelias tavoiltasi.
Olen itse sairaalatyössä tavannut paljon hyvinkin poikkeavan ulkonäön omaavia ihmisiä kenellä on kumppani vierellä hoidossa. Normaali ihanteen mukainen ulkonäkö ei kaikille ole kynnyskysymys :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei todellakaan ole ulkönäöstä kiinni. Minä olen aivan liian pitkä ja paksu naiseksi, lisäksi minulla on psoriasis jota on ajoittain paljon kehossani ja siitä huolimatta olen ollut monissa suhteissa upeidenkin miesten kanssa. Olen kehittänyt henkistä puolta luontevasti olemalla kiinnostunut monista erilaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun ei kannattaisi uhriutua ihan niin rankoin sanoin kuin nyt itsesi koet ja näet? Keskittyminen siihen oletko epämuodostunut hirviö, josta kukaan ei voi tykätä, asettaa kyllä haasteita uusille ihmisille, joita tapaat. Suurin osa ihmisistä kun kaipaa myös kavereita, ystäviä, kumppania, mutta mieluummin sellaista joka ei olisi niin ulkonäkökeskeinen kuin sinä olet (sellainen voi olla myös käänteisessä, negativiisessa mielessä).
Voitko elää minuutin tai kaksi miettimättä, miltä näytät? Sanoa peilikuvallesi, että olet ok tyyppi.KOkeile sanojesi vaikutusta.
Hanki koira, sillä silloin joudut ulkoiluttamaan sitä ja tapaamaan muita koiranomistajia. Koirasi tulee tarvitsemaan muita koiria ja koirapuistoissa on aina joku juttukaveri. Monet ihmiset tutustuvat mieluummin puhumalla ensin sitä sun tätä potaskaa kuin sanoisivat suoraan, että vaikutat kiinnostavalta tyypiltä ja voitaisko tavata uudelleen.
Hyvää juhannusta!
Kiitos ja hyvää juhannusta myöskin!
Olen joskus toki tsempannut ja koettanut vain väkisin olla toistelematta niitä angstejani. Toinen parisuhteeni oli huono ja väkivaltainen, mutta sen aikana en koskaan mollannut ominaisuuksiani (vaikka ne ajatukset kävivät mielessäni). Oli ihmeellistä, että se kyseinen exäni ei koskaan tajunnut, että olen ruma. 😮 Ihmeellistä, miten voi ikäänkuin saada todellisuuden näyttämään toiselta, kun vain pitää mölyt mahassaan.
Kerroin itseinhostani vasta eromme jälkeen (olen tekemisissä molempien väkivaltaisten exieni kanssa ainakin chatin välityksellä satunnaisesti). Molemmille muille exilleni kerroin itseinhostani rehellisesti ja hehän sitten käyttivät toisinaan sitä minua vastaan sitten. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos valitan rumuuttani. Ihmisiä vain ärsyttää sellainen ja ei kukaan lohduta ainakaan. :(
Mutta oon siis kerran ainakin feikannut siten, että en vain kertonut ääneen itseinhostani ja kyllä se oikeasti auttoi. Jopa itse unohdin sen itseinhoni sillä tavoin hetkellisesti niihin aikoihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääli ei ole rakkautta. Ulkoisesti vajavaista ihmistä voi rakastaa ihan hänenä itsenään, vikoineen kaikkineen, kuten muitakin ihmisiä.
Minä tapasin mieheni eräässä tapahtumassa, ja ihastuin hänen luonteeseensa, siihen että hän on kiltti ja avoin ja mukava. Sosiaalinen ja ihmisten kanssa toimeen tuleva.
Hän on 15 vuotta minua vanhempi, lonkkavamman takia kulkee sisällä kaden kainalosauvan avulla ja ulkona sähköpyörätuolilla. Hän ei ole komea, hanellä on alkava kalju, hieman ylipainoa mutta maailman ihanin ihminen ja hänestä pitävät kaikki.
Jos olisin ulkoisen olemuksen perään en olisi häneen kiinnittänyt varmasti mitään huomiota. Nyt kiinnitin, koska hän ilmestyi samaan porukkaan jossa vietimme aikaa tuttujen kanssa, joku heistä tunsi hänet, ja miellyin tähän mukavaan iloiseen mieheen heti. Käymme paljon eri tapahtumissa ja vietämme aikaa kavereitten kanssa. Kumpikaan ei juo, mutta hauskaa löytyy aina.
Kuinka paljon ihmiset voi menettääkään kun tuijotetaan vain virheettömään ulkokuoreen. Tietysti jos hän olisi katkera ja itsesäälissä kieriskelevä en häntä jaksaisi mutta iloinen optimistinen luonne ja aito rakkaus itseään ja minua sekä muita ihmisiä kohtaan tekee hänestä todella haluttua seuraa.
Säälistä ei kukaan voi ketään rakastaa, sääli on sääliä ja jotenkin itse koen sen alentuvana, en myönteisenä ainakaan ihmissuhteessa.
Mieheni käy muuten töissä ja on kouluttautunut aika korkealle. Ulkoinen vamma ei häntä ole estänyt elämässä eikä elämästä.
Se henkilö voisi olla mieluusti mua vanhempi, esim. noin 10-30 vuotta vanhempi. Kaipaan turvallisuudentunnetta ja lämpöä elämääni.
Alan olla hetkittäin vähän epätoivoinen, kun kukaan ei välitä koskaan ja olen niin paljon yksin. Olen tosin miettinyt koiran hankkimista, kun ihmiset ehkä vain eivät välitä kaltaisistani mitenkään ja millään ikinä, vaikka tekisin mitä tai antaisin lahjoja ja olisin superkohtelias ym. On sellainen olo, että olen maailman ainoa yksinäinen ihminen.