Jättäisitkö 14 vuotiaan viikonlopuksi yksin kotiin?

sillä olen nähnyt kuinka ne kiltitikin saattaa ne bileet pitää, joskus puolivahingossa. siellä ei tartte rällätä eikä ryypätä itse, muut hoitaa sujuvasti sen puolen kyllä.



ja jos ajatellaan toisinpäin: jos joku tietää että nuori on yksin kotona, sinne voi ängetä kutsumattomia vieraita.

Olin itse tuossa iässä jo mökillä kaveriporukan kanssa. Ei siihen aikaan ollut kännyköitä, kaupallekin matkaa 5km. Mutta erittäin hauska viikko oli meillä.



Eihän tuossa vaiheessa ole enää kuin 4 vuotta täysi-ikäisyyteen, pitäähän sitä vastuuta jo osata antaa nuorelle!

Kuvailemasi kaltaista ongelmaa ei ole meidän kohdallamme. Tämä nuori ei oikeasti pidä bileitä. Eikä edes halua kaveria kanssaan kotiinsa viikonlopuksi. Kuten sanoin, kaikki aika kuluu harrastuksen parissa. Ei ole aikaa kaverien kanssa olemiseen paitsi harrastuksen lomassa.

Tietysti ne on parempi hoitaa siten, että vanhemmat ovat jossakin lähimaastossa, mutta en ymmärrä tämän palstan ideaa, että kaikki mukava pitää lapselta kieltää. Varmasti itsekin olette bileissä olleet nuorena?



Ei meillä ainakaan sen kummempia siellä tapahtunut; jotain pullonpyöritystä ja ne tehtävät sitten tyyliä " pussaa Pekkaa poskelle" ja kamala kikatus päälle.



Luottakaa niihin teineihinne! Velvollisuuksia ja oikeuksia oikeassa suhteessa!

Mummolaan laittaisin yöksi, vaikka muuten saisi olla kavereiden kanssa.

Itselläni on omakohtainen (huono) kokemus siitä mitä voi sattua kun jää yksin kotiin - ja ovella seisoo lauma kutsumattomia vieraita...

Vaikka meidän 14-vuotias on kiltti ja kunnollinen, hänellä on ajoittain kaameita blondikohtauksia, jolloin hän saattaa tehdä täysin päättömiä ratkaisuja. Hän ei myöskään itse halua vielä jäädä koko yöksi yksin.

Ja minä olin sellainen kiltti ja rauhallinen tapaus, ja tykkäsin kun sain olla yksin kotona. En tainnut kutsua kavereitakaan, jotka tosin olivat yhtä kilttejä kuin minä. Niitä " huligaaneja" ei varmaan olisi edes kiinnostanut tulla meille bilettämään vaikka olisivat tienneet että kotimme on tyhjänä.

jos luottaisin lapseeni yhtä paljon kuin sinä omaasi. Muistan itse kun lähdin 15-vuotiaana viikoksi kaverin luo eri kaupunkinn (kaverin vanhemmat oli mökillä) ja kuulin äidin sanovan naapurin tädille, joka tätä vähän päivitteli: Kyllä minä tyttöni tunnen. Niinpä, olin tosi kiltti tyttö, eikä olisi tullut mieleenikään tehdä mitään asiatonta, olisi ollut ihan absurdia jos vanhemmat olisivat sitä epäilleet.



ihan yksin en kyllä olisi varmaan halunnut jäädä kotiin, olisin pelännyt yöllä ihan hirveästi...

Pissistä en ehkä jättäisi.

Hurjinta mitä olisin voinut tehdä olisi ehkä olisi ollut lattekahvin keittäminen ja tupakointi.

Me oltiin tuon ikäisenä mökillä monesti viikonloppuja eikä todellaakan rellestetty. Ja vanhemmat tiesi sen. Lisäksi kuljettiin lähimmässä isossa kaupungissa 70 kilometrin päässä keskenään junalla. Niin ja muutin 16-v yksin pois kotoa kyseiseen kaupunkiin lukioon.

Omiani en IKINÄ jättäisi!

sulkee pois mahdollisuuden, että nuori olisi samalla vastuuntuntoinen ja vaikkapa hyvä koulussa? Itse join teininä, kävin Seuratalolla diskossa ja kotibileissä. En ollut " pissis" , tavallinen nuori. Peruskoulun aikana ei mulla poikaystävää ollut, koulusta lähdin kiitettävin arvosanoin.



Toisinaan vanhemmat menivät viikonlopuksi mökille ja jäin yksin kotiin. En pelännyt nukkua yksikseni. Joskus oli kavereita meillä yökylässä. Kotibileitä en muista kenenkään järkänneen salaa vanhemmilta. Meille riitti vanhempien karaokoelaitteiston hyödyntäminen heidän poissaollessaan ja roskaruualla eläminen. :D Kenties valvottiin yö katsoen kauhuleffoja.



Ei sitä yksikseen elämistä opi hetkessä, ihan hyvä mielestäni antaa nuoren kokeilla siipiään ja mikäs sen parempi kuin se aika, kun vanhemmat poissa kotoa vuorokauden tai pari? Jos elo ei sinä aikana suju, tarvitsee nuori enemmän harjoitusta.

Minusta se oli kivaa, muistan hyvin. Olin kiltti ja rauhallinen tyttö, touhusin jotain omiani, muistaakseni luin paljon ja kirjoittelin kirjekavereille, ja nautin siitä vastuusta, että sain itse huolehtia itsestäni. Mummi asui 1,5 kilsan päässä ja kävin siellä välillä. Kai mulla joitain kavereita välillä kävi, muttei olis tullut mieleenkään pitää mitään rähinäbileitä, kaveritkin olivat kiltinsorttisia tyttöjä :)



Tulee ap:n lapsesta tämä oma tapaus mieleen, itse varmaan antaisin lapsen jäädä.

ja jos lähellä on apua antava aikuinen??

Jätin viime keväänä 17-, 14- ja 12-vuotiaat nuoret yhdeksi yöksi kotiin, ja hyvin heillä meni. Ei tullut naapureilta valituksia, että olisi metelöity tai bileitä pidetty. Lapset katselivat elokuvia, joivat limsaa ja söivät sipsejä ja patonkeja. Ja valvoivat myöhään. Kaksi tyttöjen koulukaveria oli melillä, mutta siihen oli lupakin. Nuoret nukkuivat vielä aamupäivällä, kun tultiin yllättäen kotiin. Koti oli siisti, ei mitään merkkejä mistään riehumisesta ja rälläämisestä. Ei ollut tyhjiä pulloja eikä tuntemattomia nuoria eikä kukaan ollut edes pyrkinyt meille.

Minut jätettiin ja otin siitä kyllä kaiken irti, vaikka ympärillä olikin valvovia silmiä (äidin sisar asui naapurissa). Olihan se hienoa silloin, mutta omaa tytärtäni en jätä. ;)

Itsekin olin 12-13-vuotiaana yksin toisinaan himassa viikonloppuja. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Hauskaa oli yksin ja frendien kans :) Niitä iloja en kyllä omilta muksuilta kieltäisi :)



Itse muutin 16-vuotiaana jo omilleni ja minusta tuollaiset viikonloput esim oli hyvää harjoitusta itsenäistymiselle, ettei tarvi koko aikaa mutsin jalassa roikkua kiinni.

Minua itseäni ei myöskään siinä iässä olisi voinut jättää, olin sen verran hepsankeikka ja olisin voinut keksiä aivan mitä hyvänsä.