Ylipainoinen ystäväporukka

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan kuitenkaan monta kertaa viikossa näe? Normaaliin terveelliseen ruokavalioon kuuluu myös herkut silloin tällöin ilman huonoa omatuntoa. Lisäksi voi tehdä herkkujenkin osalta parempia valintoja, vaikkei niistä kokonaan luopuisi.

Kuulostaa siltä, että olet laihdutuskulttuurin uhri, vaikka oikeasti painontarkkailun sijaan kannattaisi etsiä hyvinvointia ja sisäistä rauhaa, joka ei tule siitä mitä vaaka näyttää vaan siitä, että voit esimerkiksi nauttia ystäviesi seurasta vapautuneesti.

Kun onnistut elämäntapamuutoksessa (kasvisten lisääminen, säännöllinen ruokailurytmi, liikunta osaksi arkea, yleisen kiireen ja stressin vähentäminen, oman ulkonäön liiallisen tarkkailun lopettaminen) painokin usein seuraa automaattisesti perästä. Nämä muutokset myös pysyvät toisin kuin arjesta aivan poikkeavat dieettikuurit.

Laihdutuskulttuurin uhri? Sanoisin, että moni on tämän nykyajan syömäkulttuurin uhri. Se mikä nykyisin nähdään laihdutuskulttuurina oli ihan tavallinen ruokavalio, ei edes kovin kauan sitten. Ei kavereita nähnyt ennen suurten ruokamäärien seurassa. Se oli tarkoitettu juhliin, se kestittäminen ja ne juhlat olivat aika harvinaisia.

Muu tarjoilu oli ihan vaan korkeintaan pullasiivu ja kahvikupponen. Ei mitään herkkuja notkuva pöytä täynnä kymmeniä eri herkkulajeja.

Paino seuraa perässä, jos elää nykysyömäkulttuurin mukaan. Ap näkee sen ystävissään. He elävät juuri mielihalujensa perässä syövien periaatteen mukaan. Mieli tekee istua sisällä ja herkut naaman edessä ja paino kehossa ja siihen nuo ystävät ovat vetämässä myös ap:n.

Nykyisin on oikeasti mietittävä mitä syö, jos ei meinaa lihoa. Kuten myös liikkumisen suhteen. Nykyisin on mietittävä, että liikkuu, koska muuten tosiaan on helppo olla liikkumatta.

Tuo kunhan vaan meni virran mukana ajattelematta ja pysyi laihana jäi jonnekin 70-luvulle.

Suurimman osan pitäisi elää sen laihdutuskulttuurin mukaan. Sen, jossa herkut, sokeri ja tietyt rasvat ovat minimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jonka tuttavapiiri on ylipainoista, lihoo tutkitusti merkittävästi todennäköisemmin kuin hoikassa tuttavapiirissä pyörivä. Puolison ylipaino vasta vaikuttaakin. Joten kannattaa miettiä tarkkaan seuransa.

Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että he tyrkyttävät sinulle ruokaa, vaan siitä että ylipainoisten ihmisten seura ihan vaikka kävelylenkillä altistaa sinua lihavuudelle.

Mutta jos haluat nuo ihmiset edelleen elämässäsi pitää, suostut jatkossa vain sellaiseen tekemiseen, mihin ei liity syömistä. Tai jos tarjotaan, olet aikuinen ja sanot "ei kiitos".

Onko tää jotain Maria Nordin logiikkaa että tulee lihavuusmikrobeja vaikka lenkiltäki mukaan

En tiedä MN logiikasta, mutta itse olen ymmärtänyt tämän, että käsitys mikä on suurta ja mikä on pientä vääristyy ja kun kokee itsensä pieneksi, niin alkaa hyväksymään itseltään enemmän syömistä ja lihoo.

Annoskoot alkavat näyttämään normaaleilta kun niitä näkee usein, vaikka ne olisivat liian suuret jne.

Asun maassa, jossa todella monet ovat minua pienempiä ja se on todella hassua kuinka oma käsitys itsestä muuttuu. Olen 165 cm ja painan 63 kiloa ja tunnen oloni sekä pitkäksi, että lihavaksi. Kun tulen Suomeen tunnen olevani sekä lyhyt ja suht laiha.

Kun tunnen olevani lihava ja iso pyrin pienentämään itseäni. Syön yhtä vähän kun muut ja kaikin tavoin pyrin siihen etten erotu joukosta. Suomessa taas en aktiivisesti hae lihomista, mutta tunne omasta koosta tuo jotenkin sen luvan, että voi syödä saman verran kuin muut ympärillä olevat.

Tätä ilmiötä on vaikea kuvata ennenkuin sen kokee itse.

Kyllä mä ainakin oystyn olemaan ostamatta leivoksia kahvilassa tai syömättä niitä ylenmäärin jos on tarjolla vaikka olen myös makealle perso normaalipainoinen (bmi 20). Sanoit normaalipainossa pysymisen olevan hankalaa, joten ehkä pidät itseäsi liian nälkäisenä. Mulla ainakin toimii hyvin, että ruokavalioon kuuluu sen verran kanaa ja kasviksia, tollaista vähäenergistä täyttävää, niin ei sitten ole koskaan liian nälkä ja himot voita. Ehkä kannattaisi syödä lisää niitä. Mulla myös toimii se, että syön aika aamupainotteisesti, etten lykkäile aterioita myöhemmäksi koska kun nälkä kasvaa, ei syöminen jääkään enää siihen. Sitten ilta on helppo olla napostelematta kun on syönyt tarpeeksi ja yöllä nukkuessa ei edes huomaa jos vähän nälkä on. Näin ei tarvitse musta edes mitään otsekuria harjoittaa vaan olo on sopiva 24/7. Vinkiksi. Tietty voit myös vihjaista kavereille, ette halua lihoa lihavaksi kuten he syömistavoillaan, mutten kyllä takaa, että mitään hyvää seuraisi...

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan kuitenkaan monta kertaa viikossa näe? Normaaliin terveelliseen ruokavalioon kuuluu myös herkut silloin tällöin ilman huonoa omatuntoa. Lisäksi voi tehdä herkkujenkin osalta parempia valintoja, vaikkei niistä kokonaan luopuisi.

Kuulostaa siltä, että olet laihdutuskulttuurin uhri, vaikka oikeasti painontarkkailun sijaan kannattaisi etsiä hyvinvointia ja sisäistä rauhaa, joka ei tule siitä mitä vaaka näyttää vaan siitä, että voit esimerkiksi nauttia ystäviesi seurasta vapautuneesti.

Kun onnistut elämäntapamuutoksessa (kasvisten lisääminen, säännöllinen ruokailurytmi, liikunta osaksi arkea, yleisen kiireen ja stressin vähentäminen, oman ulkonäön liiallisen tarkkailun lopettaminen) painokin usein seuraa automaattisesti perästä. Nämä muutokset myös pysyvät toisin kuin arjesta aivan poikkeavat dieettikuurit.

Sain vahvat vibat, että olet itse lihava.