Miksi keski-ikäisenäkin pitää osallistua opiskelijarientoihin?

Pitkäaikainen haaveeni alanvaihdosta nyt aiemmassa työssäni yli 20 v työskennelleenä tuntuu vihdoin olevan mahdollista, kun sain tiedon että pääsen syksyllä alkaviin monimuoto-opintoihin ammattikorkeakouluun. Parhaimmillaan minulla on vielä 20vuotta työuraa jäljellä, ja koska en aiempaan työhöni enää fyysisesti täysiaikaisesti kykene, aion olla yhteiskunnalle hyödyksi kouluttautumalla työhön jota voin eläkeikään saakka tehdä. Nämä opinnot sisältävät opintosuunnitelman mukaisesti paljon itsenäistä verkko-opiskelua, ja lähiopetuskin olisi pääosin iltaisin, mikä sopii omaan tilanteeseeni mainiosti.

Nyt lukiessani opintojen aloituksesta koulun verkkosivuilta, koin kovan järkytyksen, kun löysin tiedon PAKOLLISESTA "virkistäytymis ja verkostoitumispäivästä", joka järjestetään kaikkien uusien opiskelijoiden kesken eräässä urheilukeskuksessa. Päivä pitää sisällään ohjelman mukaan "rasteja", lentis ja padel turnauksia ja "flowparkin"(tämän jouduin googlettamaan). Lonkkavaivojeni vuoksi työelämässä kaikenmoiset liikuntaan keskittyneet TYHY -päivät ovat aina olleet nöyryytyksen huippu, ja vastoin tarkoitustaan vähentäneet kokemustani olla osa työyhteisöä. Näissä olen kuitenkin sentään saanut olla työkavereideni kesken. Nyt heti opintojeni alkuun joudunkin taas tämmöiseen "jumppapäivään", josta en tunne ketään, ja olen todennäköisesti 20-30 vuotta vanhempi kuin suurin osa muista osallistujista (opettajia lukuunottamatta).

Mikä tämmöisen syysriehan pakollisuudessa on ideana? Iäkkäämpien opiskelijoiden nöyryytys? Onko tämmöinen tavallista ammattikorkeakouluopinnoissa? Joudunko jännittämään, että jatkossa on tiedossa enemmänkin vastaavanlaisia pakollisia ulkoilmapäiviä, joilla ei ole mitään tekemistä itse opintoaineiden kanssa?
Tämmöisen riemupäivän järjestäminen on varmasti todella hyvä juttu nuoremmille ja/tai hyväkuntoisemmille, jotka vastaavankaltaisista aktiviteeteista nauttivat, mutta että pääsääntönä pidetään pakollisuutta KAIKILLE. Opiskelijatovereinani tulee varmasti olemaan myös minua nuorempia, joilla ei ole liikunnallista kyvykkyyttä tai intoa, sekä introvertteja, joille tämä "verkostoituminen" voi olla silkkaa tuskaa (joskin yhteistyötaidot sentään ovat oppimisen paikka, ja työelämän tarpeilla perusteltuja, toisin kuin puunlatvassa keikkuminen).

Kyllä, tiedän että kaikista aktiviteeteista on mahdollista kieltäytyä, mutta mikä merkitys opinnoilleni on sillä, että notkun päivän katselemassa toisten opiskelijoiden harrastamista? En vaan käsitä, ja tämä muutti jo käsitykseni AMK opiskeluista, ennen kuin ovat alkaneetkaan.