ikävää olla juhannus yksin, taas

Vierailija kirjoitti:

Tuu ap kylään. Mökki on, rantaa ei. voidaan grillata ja tehdä eksoottisia drinkkejä villiyrteistä ja popittaa youtubesta nostalgiabiisejä yömyöhällä huppelissa.

n46

Kiitos ystävällisestä kutsusta, mutta en uskalla kylmiltään lähteä tuntemattoman seuraan mökkeilemään. Ajattele mua, kun maistelet drinkkiä.

olen saanut vähän lohtua teidän jutuista, kiitti!

Ainakin voit ap tehdä omiakin drinkkejä.

Joskus listattiin juhlapyhiä ahdistavuusjärjestyksessä. Juhannus ja joulu saivat tasapelin. Joulussa on se perhe- ja lahjapuoli, juhannuksena taas ahdistaa mökittömyys ja kaverittomuus. Vähiten ahdisti pääsiäinen.

Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Ainakin voit ap tehdä omiakin drinkkejä.

Joskus listattiin juhlapyhiä ahdistavuusjärjestyksessä. Juhannus ja joulu saivat tasapelin. Joulussa on se perhe- ja lahjapuoli, juhannuksena taas ahdistaa mökittömyys ja kaverittomuus. Vähiten ahdisti pääsiäinen.

Tsemppiä ap!

Jos itse mietin niin joulu on itselle nykyisin pahin. Juhannuskin menee jotenkin. Joulussa ahdistaa se ettei kukaan muista ja ei ole ketään jota muistaa. On kuin olisi taas elänyt vuoden "turhaan" ja on kuin joku näkymätön. Kaipaan läheisiä tuolloin ja sellaista omaa porukkaa. Juhannus on toisaalta myös yksinäinen, mutta päivä menee ulkoillessa ja kesä ehkä itselle helpompaa aikaa kuin talvi nykyisin. Nukkuminen parempaa. Moni nukkuu kesäisin huonosti ja itse taas talvisin. Sivusta.

pussikaljaa ja puistonpenkille!

Lähde juhannusristeilylle Helsingin saaristoon, siinä menee mukavasti muutama tunti.

Juhannustanssit?

https://tanssi.net/fi/k/220625.html

Älkää hyvät ihmiset ahdistuko turhasta. Miettikää miten paljon kivempaa on olla oman itsensä herra kuin pahimmillaan jossain kännisessä ja riitaisassa mökkiseurueessa. Olen yleensä viettänyt juhannuksen yksin vaikka olisin parisuhteessakin, kun en vaan kestä näitä pakkojuhlia, jotka yleensä tuottavat pettymyksen.

Bingetä joku sarja ja leiki ettei ole juhannus.

Ihmettelen tuota, että eikö vanhemmat välitä aikuisista lapsistaan mitään. Pitää olla kuulolla ja kysellä, miten menee ja kutsua käymään, jos lapsi on yksin. Itse en voisi olla, jos tietäisin, että lapseni on yksinäinen juhannuksena.

Meillä ikääntyneillä +50 on juhannus ihan tavallinen viikonloppu niin kuin kaikki viikonloput. Ei kaikki keräänny yhteen ja juhli. Me emme halua mitään ohjelmaa eikä vieraita varsinkaan. Ei tämmöinen keskikesän juhla tunnu yhtään miltään. Ärsyynnyn vain juhannus hössöttäjistä ja ruikuttajista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yritän ajatella, että koko juhannusta ei ole olemassakaan. Jos joku kysyy, mitä teit jussina, en tiedä mitä sanon.

Minulla ainakin positiivista se, ettei ole ketään joka kysyisi :D

Minäkin olen juhannuksena yksin enkä näe siinä mitään ongelmaa, se on vaan päivä muiden joukossa. Vanhemmat on kuolleet, nuorisolla on oma ohjelmansa, ja olen paljon mieluummin yksin kuin jonkun työkaverin tai sukulaisen kanssa, vaikka joku sattuisikin pyytämään kylään (ei ole pyytänyt). Juhannussuunnitelmien kysyjille totean vain, että olen yksin kotona, syön hyvin ja katson netflixiä ja jos sää sallii niin käyn iltakävelyllä ihastelemassa Suomen kesäyötä. Toisaalta tiedän, että jos tuntisin oloni yksinäiseksi niin voisin lähteä esim. tanssilavan juhannusjuhliin, yksin meneminen ei olisi mulle mikään juttu. Mutta luulenpa että en jaksa lähteä, kotoilu on kivaa.

Hyppää esim Rovaniemelle menevään junaan, ihailet Suomen kauneutta, syöt hyviä matkaeväitä, käy ravintolavaunussa ja luet/kuuntelet kirjoja musiikkia yms. Päivä perillä tai yötä miten aikatauluun sopii. Yksinäiset matkustajat niin tavallisia, ettei kukaan kiinnitä huomiota, jos sitä pelkäät.

Entä oletko koskaan miettinyt, että voisitko toimia tulevaisuudessa tukiperheenä jollekin lapselle tai ystävätoiminnassa mukana vanhuksille, seurustelua, ulkoilua, lukemista.

Vaikka olen parisuhteessa, niin ei se sen riemukkaampaa ole kuin omassa seurassaan. Ei mitenkään eroa muista kesäviikonlopuista.

Olinpa yksin tai seurassa noudatan joka juhannus ikiomia rutiinejani.  Kaivan ikivanhan kesäisen pöytäliinan kaapin perältä ja levitän sen keittiön pöydälle. Säästä riippuen kävelen tai fillaroin pitkän lenkin ja kerään samalla kimpun kukkia, heiniä yms sellaisista paikoista, joista kehtaa poimia niin kuin hylätty tontti tai pellon reuna tmv. Ulkoillessa on kiva fiilistellä ns suven juhlaa ja seurata  mitä ihmiset touhuavat. 

Aloitin tämän ikioman perinteeni jo murrosiässä. Se on kumma, miten oma perinne vuosien saatossa muuttuu tutuksi, tärkeäksi ja turvalliseksi perinteeksi. Olipa elämässä mitä tahansa, todella ikäviäkin jaksoja, niin vanha pöytäliina ja kukkien poiminta ovat kuin lempeitä kavereita muistuttamassa miten kaikesta huolimatta pärjään ja selviän itseni kanssa. Kiitos äidin hän aikanaan neuvoi, että kehitä omia perinteitä. Nyt vanhetessa tajuan, että siinä oli paljon ideaa.

Sama mutta en ole ikinä ollutkaan juhlija. Menen hotelliin yöksi tällä kertaa.

tämä kirja on mainittu tällä palstalla aiemminkin,ja mainitsen taas (ja en ole kirjan kirjoittaja): lukekaa Karla Niemisen kirjoittama "Olet hyvä tyyppi". siinä on todella hyviä vinkkejä miten voi lisätä ja parantaa ihmissuhteitaan. ei kannata pelästyä kirjoittajan koulutusta tai ikää, siinä kirjassa on vinkkejä joita voi soveltaa vaikka oma elämäntilanne olisi mikä tahansa. toivon todella että mahdollisimman moni lukee tuon kirjan, maailmassa on niin paljon muita ihmisiä joihin voi ottaa kontaktia että ihan turhaan on yksin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen aina, että ensi vuonna täytyy asiat olla paremmin, kunhan vaan tapaisi sitä ennen uusia kavereita ja ehkä kumppaninkin, ja sitten kun ajoissa alkaa järjestellä juhannusta/vappua jne, niin tulee ihan kivaa. Ja joka vuosi silti sama tilanne. Syyllistän itseäni.

Mä en enää jaksa edes uskoa, että tilanne tästä muuttuisi. Ja ap, et menetä mitään vaikka et yksinäsi mihinkään seurasaareen tai vastaavaan halua lähteä. Itse olen käynyt sielläkin juhannuksena kuten myös tuossa "lähikokolla" mutta tyhjän saa pyytämättäkin.

Ihmiset on pariskuntina/perheinä tuollaisissa tai ainakin kaverin kanssa vaikka en se ainoa yksinäinen ole ollut. Yleensä nämä yksinolijat on itseä iäkkäämpiä (siis omien vanhempien ikäluokkaa ->) ja suurimmaksi osaksi naisia. On siellä yleensä aina muutama mieskin yksin, mutta nämä on sitten yleensä ihan julmetussa humalassa ja hyvä kun jaloillaan jotenkin pysyvät. Ja ainoat jotka on juttutuulella on nämä viimeksi mainitut. 

Itsekään en jaksa mitään rymyämistä ym mikä tuntuu olevan se yleisin tapa viettää juhannusta ainakin porukalla. En tykännyt tuosta edes nuorena vaikka muutaman kerran olinkin juhannuksen joko festareilla tai jossain mökillä/leirintäalueella.

Viimeisin pisara oli olla osan aikaa viidentenä ja lopun aikaa yhdeksäntenä pyöränä yhden mökkijuhannuksen ajan. Silloin päätin, että enää en lähde vaan kotona yksinkin on kivempi.

Silti sitä kaipaisi sellaista pienimuotoisempaa yhdessäoloa ja etenkin sellaista jossa juominen ei olisi pääasia kenellekään.