Oletteko ottaneet lastenne nimet sukunne nimistä vai ette?

Ensimmäiset etunimet - kutsumanimet - ovat ihan itse keksityt kaksitavuiset eivätkä ihan tavalliset, mutta eivät mitenkään hankalatkaan sekä perheemme 2 tyttärellä että 2 pojalla. Seuraavat nimet ovat kyllä suvuista mutta vain, koska sieltä tuli ihania muistoja, ja nimet olivat mielestämme kauniita kolmetavuisia ja lyhyihin kutsumanimiin sopivia.

Ei olla otettu. Ei löytynyt mieleisiä nimiä suvusta.

Ei ole yksikään lasten nimistä suvusta.

Ei, paitsi sukunimi.

Etunimeä emme, mutta toiset ja kolmannet nimet kyllä. Ovat todella kauniita nimiä, mutta koska "muutama" muukin on ollut samaa mieltä, emme halunneet niitä etunimiksi.(Löytyvät siis "suosituimmat etunimet" -listalta).

Meillä on, esikoisen toinen nimi ja kuopuksen ensimmäinen ja toinen nimi. Molemmilla on kolme nimeä, eli jotain itse keksittyäkin löytyy. Tosin se isoisältä pojanpojalle periytyvä nimi tuli meillä vasta toiseksi nimeksi, vaikka sukuperinteen mukaan olisi pitänyt olla kutsumanimi.

Ei olla otettu suvusta vaikka olisi löytynyt tosi hyviä nimiä. Mielestäni kaikilla pitää olla ihan omat nimet.

Mun kaksoset on nimetty isoäitiensä mukaan. Toisen tytön toinen nimi on äitini nimi ja toisen tytön etunimi taas on mummoni nimi ja toinen nimi mummoni äidin nimi.

On, jokaisella lapsella on toinen tai kolmas nimi isoisältä tai isoisoisältä.

Samoin tytöllä isoäidin puolelta.

Se antaa ihmiselle myös aikuisena tunteen elämän jatkumisesta.

Ja siitä, että kuuluu tiettyyn sukuun, yhteisöön ja on osa sitä. Vaikka lapsi itse jäisikin sinkuksi, eikä hankkisi omia lapsia.

Se antaa myös tiettyä turvallisuuden tunnetta, kun käsittää että elämää on ollut jo vuosisatoja ennen itseä ja että elämää on ja jää olemaan itsenikin jälkeen.

Ainakin meidän aikuiset lapset ovat olleet hyvillään suvusta saadusta nimiperinnöstä ja kaksi heistä on jo jatkanut perinnettä omille lapsileen, kummankin suvun puolelta, siis sekä poikani, että hänen vaimonsa puolelta.

Ei,  itse asiassa pojan nimeksi piti tulla eräs R:llä alkava perinteinen viisikirjaiminen miehennimi, jota ei ollut suvussa kellään. Ei kuitenkaan synnyttyään näyttänyt nimeltään niin laitettiin uudempi ja lyhyempi nimi, jota ei kellän sitäkään kummankaan suvussa.

Kutsumanimet ei ole suvusta, esikoiselle halusin antaa oman toisen nimen, kun sillä on perinteitä molempiin mummoihini, ja kolmas nimi (tasapuolisuuden vuoksi) tuli miehen puolelta.

Toinen lapsi sattui olemaan poika, niin noudatettiin samaa kaavaa hänenkin kanssaan: kutsumanimi ei tule suvusta, toinen nimi miehen toinen nimi ja kolmas nimi minun puoleltani.