Lue keskustelun säännöt.
Nuoren huone on aina sekaisin, APUA!
19.06.2022 |
Tiedän että kuuluu nuoruuteen. Mutta onko muilla käynyt niin että nuoren, joka ennen on osannut pitää huoneensa ja tavaransa järjestyksessä, huone on nyt aina sotkussa, tavarat hukassa eikä mikään mene paikalleen. Onko tässä jotain muuta ongelmaa takana, olen sanonut että juttelisi kuraattorin kanssa jos ahdistaa. Koulu sujuu hyvin, välillä hän on väsynyt, ei muuta. Onko tämä vain joku vaihe, onko kokemusta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
"Vaihe" ei tarkoita sitä, että lapsi menisi rikki jos hänelle pitää kuria.
Juuri näin. Meillä murkkuikäisten pojan huoneeseen jäi pizzanreunoja ja joitain muita kosteampia ruuanjätteitä ja poika joutui siirtymään tavaroinensa pois siksi aikaa mitä kokolattiamaton puhdistukseen ja kuivumiseen meni. Pojalle riitti viikko olohuoneen sohvalla, tavarat pienen veljensä huoneen nurkissa, ja on sen jälkeen ymmärtänyt pitää huoneensa siistinä.
(Älkääkä nyt hermostuko tuosta kokolattiamatosta: Talo on appivanhempieni, tehty joskus 1970-luvulla. Vähitellen olemme huone huoneelta vaihtaneet lattiat, mutta pakkohan se oli aloittaa keittiöstä ja eteisestä. Kylppärit olivat onneksi laattapohjaisia alunperinkin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä on liikaa tavaraa.
Tehkää yhdessä suursiivous. Ensin kaikki pyykit pyykkiin, astiat tiskiin, roskat roskiin. Sen jälkeen käytte jokaisen kaapissa olevan vaatteen ja tavaran läpi. Mahtuuko ja käyttääkö vielä?
Todennäköisesti huoneessa on jossain kaapin perällä barbeja tai autoja yms. leluja, askartelutarvikkeita, liian lapsellisia kirjoja.
Pyyhitte kaikki kaapit, hyllyt ja laatikot ja tarpeelliset tavarat laitetaan nätisti esille tai kaappiin.
Vaihtakaa myös verhot ja päiväpeitto, jos ovat liian lapselliset.
Minusta kuulostaa että nuorta kohdellaan melkoisen lapsena, jos aikuinen päättää verhojenkin kohdalla, mikä on liian lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Ota rennosti. Kukaan ei kuole pieneen epäjärjestykseen.
Mulla on äiti, jolla oli aina pakkomielteenä siivous, luuttuaminen ja tavaroiden jatkuva järjestely ( tyyliin matoille, tyynyille ja verhoillekin tietty paikka ja aika...). Eikä siis missään positiivisessa mielessä, vaan kauheen raivoomisen kautta aina mentiin. Oli jatkuvaa ja koko aikaista. Sairaalloista voisin sanoa, kiree tunnelma aina. Kukaan ei meillä edes käynyt, että voisi sanoa että piti olla joku edustuskoti.
Sain allergian siivoushommiin lapsuudenkodissa. Äidin touhu oli siis varoittava esimerkki siitä, ettei kukaan tullut onnellisemmaksi tai iloisemmaksi jatkuvasta siivouksesta, ei äitikään. Ei ennen siivousta, ei sen aikana, eikä jälkeen.
Millainen äitisi lapsuudenkoti oli? Voi nimittäin olla että äitisi siivouspakkomielteen takana on samanlaisia traumoja.
Minun äitiäni ei paljon siivoaminen kiinnostanut ja kaikenlaista rojua oli kaikki nurkat täynnä, joten minusta tuli sellainen aikuinen kenellä on pakkomielle kodin siisteydestä.
Kiitos vastauksista! Minua ei huoneen sotkut häiritse kun oven voi laittaa kiinni. Teiniä häiritsee itseään jos kavereita on tulossa ja silloin tekee pikasiivousta. Tehdään isompi siivous kun vaihdetaan järjestystä ja silloin autan järjestämään huoneen. Onneksi en ole mikään turhan tarkka enkä muutenkaan nipota järjestyksestä. Ainoa häiritsevä asia on se, että tällä teinillä jää jälkeensä tavaraa kun kulkee, keittiöön, eteiseen, vessaan mutta palautan hakemaan ne itse. Kyllä voikin teinin luonne muuttua kun kasvaa, mutta hyvä jos tästä vielä "palautuu" ennalleen. T. Ap