Osaako kaikkien eskarilaiset piirtää? :-(

Sen verran harvinaista tällainen "vaiva" näkyy olevan.:-(

meidän pojan väritysinnottomuus. Väritystehtävät ovat tervanjuontiakin pahempaa. Lapsi kyllä maalaa, muovailee ja piirtää (hahmottaa ihmisenkin ihan hyvin), mutta värittäminen ei ole kivaa.. En ole kovin huolestunut. Ei lapseni ole innostunut jääkiekostakaan tai sählystä. Muksut ovat erilaisia ja haraastukset ja innostuksen lähteet ovat mitä mielikuvituksellisimpia, mutta eivät kaikilla samoja.

Niin, sitä samaa "vaivaa" lähes vuosi sitten 5v-neuvolan yhteydessä vähän arveltiin, mutta minua on nyt alkanut oikeasti vaivata tämä asia. Myönnän toki, että harjotellakin piti ja se on enimmäkseen jäänyt, koskapa se piirtäminen ei vaan kiinnosta enkä ole oikein nähnyt mielekkäänä homaan pakottaakaan... (Sittenhän se vasta maistuisi?!) Kas, periaatteessa olen kanssasi ihan samaa mieltä enkä ollenkaan ajattele, että kaikkien pitäisi osata samoja asioita samaan aikaan. Minulla on kolme poikaa, joista tämä eskarilainen siis nuorin, ja kaikki kolme ovat erilaisia ja kullakin on paitsi eri intressit ja vahvuudet, myös eri "heikkoudet". Muttamutta... Poika ei yksinkertaisesti *osaa* piirtää mitään esittävää. Täyttää siis 3 kk:n kuluttua 6 eikä ole koskaan piirtänyt ihmistä. Ei edes tikku-ukkoa. 5v-neuvolassa juuri se olikin oikeastaan ainoa asia, mistä tuli "noottia". Kun viime lukuvuonna pk:ssa tehtiin omakuvat jossain vaiheessa, taisi pojallani kuvassa olla tyyliin kolme silmää ja nekin missä sattuu. Eli ei todellakaan hahmota esim. ihmistä. Paperilla siis ainakaan. Ja juuri sen takia tämä vaivaakin minua niin paljon, kun hahmotuksessa ei noin kaikenkaikkiaan ole mitään ainakaan kovin selkeää puutetta. Tosin en ole millään muotoa ammattilainen enkä osaa asiaa kovin objektiivisestikaan arvioida. Mutta tosiaan, ainakin nuo pisteestä-pisteeseen -jutut ja jopa labyrintit sujuvat kohtalaisesti. Ei aina 100%, mutta kumminkin. Ja niistä poika jopa tykkää... Värittäminenkään ei ole koskaan kiinnostanut, mutta eipä ole kyllä toista isoveljeäkään. (Suoraan sanottuna en oikein itsekään ymmärrä, mikä siinä valmiin kuvan värittämisessä on niin mukavaa... ;o)) Löytää esim. suht vähällä vaivalla "kuvasta viisi virhettä", jos sellainen tehtävä sattuu eteen. Eli hahmotus on monilta osin kuitenkin ihan ok. Suuntavaisto voisi olla parempi, mutta se on äidilläkin tosi huono! ;o)



No, mutta tällaisesta ei siis ole kokemusta kenelläkään. Ihan hyvä ehkä niinkin... Jatkan pohdintoja ja "diagnoosin" etsimistä. Kiitos sinulle, arnica!

Ja ihan kunnon välineillä, ei millään tiimarijutuilla. Maalaaminen näyttää olevan meillä suositumpaa (ja sottaisempaa) kuin värittäminen tai piirtäminen



Jäin miettimään tuota oman kehon hahmottamista. Meillä pk:ssa oli sekä jumppa että taidepuolella ohjelman mukaan kehon hahmottamisharjoituksia. Eli jumpassa tekivät jotain harjoituksia ja myöskin muuten nimesivät kehon osia jne. Näinpä lapseni parityöskentelynä tekemän piirustuksen, jossa oli hahmoteltu myös verisuonet, sydän, luut ja muutama muukin sisäelin..



Tekivät senkin niin, etä kaveri paperille makaamaan ja toinen piirtää ääriviivat ja "raamien" sisään lisättiin, mitä ihmisessä on.

Maalaminen on kun onkin piirun verran kiinnostavampaa, se on totta. Pitää varmaan ainakin sitä pyrkiä lisäämään... Myöskin tuota ruumiinosien nimeämistä voi tosiaan hyvin tehdä kotona ja ääriviivatkin voi piirtää vaikkapa veljen avustuksella! Tosin isoveli tarvitsee makuualustakseen isomman paperin, mutta täytyy joko teippailla tai hankkia vaikkapa fläppitaulu! ;-D Kiitos vielä sinulle!

Tekivät senkin niin, etä kaveri paperille makaamaan ja toinen piirtää ääriviivat ja "raamien" sisään lisättiin, mitä ihmisessä on.

Rullia saa eri paksuisia. Tulee halvemmaksi kuin kallis valkaistu arkkipaperi.

Meidän perheessä on poika, joka aloitti esikoulun parisen viikkoa sitten. Tähän saakka poikaa ei ole kiinnostanut piirtäminen ollenkaan. Värittämisestä tykkää kovasti ja siinä onkin näin äidin näkökulmasta mestari ;-), mutta piirtäminen ei ole luonnistanut ollenkaan.

Kynän käteen saatuaan on piirtänyt vain epämääräistä ns. suttua josta en ole ymmärtänyt mitään. Mutta nyt on paperille alkanut muodostua puita, kukkasia, eläimiä... Mutta hahmottamisessa on meilläkin ongelmia, esim. autoa ja ihmistä ei osaa piirtää. Ihminen tehdään tikku-ukoksi.

Ja huomaan pojassani saman piirteen kuin itsessäni, että piirtäminen onnistuu kohtalaisesti kun vieressä on jokin malli. Eli ns. ulkomuistista kuvia ei paperille synny.

Minä en ole koskaan poikaa patistanut piirtämiseen, koska häntä se ei ole aiemmin kiinnostanut. Mutta nyt kiinnostus tuohon piirtämiseen on tullut ja nykyään poika ei muuta teekään kuin piirtelee ja värittelee omassa huoneessaan.

Jossain vaiheessa huomasin vaan sellaisen piirteen itsessäni, että tavallaan lannistin poikaa entisestään. Jos oli puhetta piirtämisestä ja poika sanoi ettei halua piirtää koska ei osaa, saatoin helposti tyrmätä pojan mahdolliset piirtämishalut sillä että sanoin ettei tarvitse piirtää, koska piirtäminen ei kiinnosta ja ei osaa. Lapsen itsetunnon vuoksihan lasta täytyisi aina kannustaa tekemään sellaistakin missä ei ole yhtä hyvä kuin muut.

Mutta uskon siihen että jossakin vaiheessa jokaisella lapsella tämä innostus piirtämiseen tulee.

Tai sitten jos ei tule, niin haittaako se suuresti. Eihän meitä aikuisiakaan kiinnosta samat asiat. Ja se mikä ei kiinnosta, sitä emme tee :-).

Jospa teidänkin perheessä vielä kiinnostutaan piirtämisestä ja pian tehdään mahtavia vanhempia ihastuttavia taideteoksia :-).

Jos värittää jotain kuvia, hän väritää koko kuvan samalla värillä. Piirtää vain jos pyydän piirtämään jonkuntietyn asian esim. ihmisen, kukan, puun. Muuten tulee sitä suttua ja töherrystä, ei selkeitä kuvia.

Olen kuitenkin ajatellut ettei kaikkia vaan kiinnosta piirtäminen. Poikani kyllä mielellään tekee pisteiden yhdistämis tehtäviä, labyrintteja jne.

Hei, meillä sama 'ongelma' joka todettiin 5-v. neuvolassa toki olen sen todennut mutten ole ollut kauhean huolissani. No nyt joka tapauksessa meidän poika sai lähetteen toimintaterapeutille. No ilolla otan vastaan tarjouksen niin saadaan sitten apu jos sitä tarvitaan tai joka tapauksessa selvyys asiaan. Poika ei ole vielä eskarissa synt. 01/03 eli aloittaa vasta vuoden päästä. Meillä poikaa ei piirtäminen kiinnosta ainoastaan söheröä saa aikaiseksi. Tyttö 4v. sitä vastoin piirtää vaikka mitä ja poika vaan kehuu siskoaan muttei itse jaksa innostua. Tosin labyrintit jne onnistuu loistavasti.

Meidän lapset sai viime jouluna Fisher Pricen piirustuslevyn (eli mikälie nimeltään).

Oli älyttömän kestävä, hajosikin vasta 8kk päästä. :-)



Poika sai keväällä 4v neuvola käynnillä kiitosta oikean kynäotteen takia. Niin paljon en ole oikeilla kynillä antanut piirtää, että siitä johtuisi. Joten olen ajatellut että se oli levyn ansoita. Siihen kuin sai piirtää niin paljon kuin halus ja pyyhkiä pois jos ei lapselle kelvannut.

Tuo 4v osaa siis piirtää ensimmäisen pallopäisen ukon, ja se on jo suuri saavutus häneltä. (Tulee varmasti ihan tavallinen duunari. ;-) )

Joten jos kuusvuotiasta ei kiinnosta, niin vähintäänkin hänen ittensä takia olis aika paneutua asiaan.

Eli äiti tai isi yhessä lapsen kanssa piirtämään!

Harjoitus tekee mestarin! :)



(Ennen vanhaan kun opiskelin, niin meille ainakin painotettiin kuinka paljon piirustuksista pystyy näkemään ihmisen psyykkisen kehityksen.)

Miksi tuo levy olisi kyniä, värejä, maalaustarvikkeita ja paperia kätevämpi ja parempi? Multa meni pointtisi vähän ohi. Eikö kynäotteen opi myös oikeilla kynillä?



Meillä on lapselle annettu ekan kerran sormivärit 2-vuotiaana eteen ja kovin tykkäsi. Piirustustarvikkeet ovat aina saatavilla, joten piirtää voi aina, kun haluaa. Myös askartelutarvitteet kannattaa pitää saatavilla. meillä lapsen saksienkäyttönäppäryyttä kehuttiin pk:ssa. Onpa tuo silpunnut toisenkin vanhan lehden leikatessaan ääriviivoja pitkin..

(Ennen vanhaan kun opiskelin, niin meille ainakin painotettiin kuinka paljon piirustuksista pystyy näkemään ihmisen psyykkisen kehityksen.)

Melkoinen väite... :-o Oman poikani *psyykkisessä* kehityksessä ei todellakaan ole mitään vikaa. Sehän se olisikin "yksinkertainen" selitys asiaan... Poika on nokkela, verbaalinen, tiedonjanoinen, liikunnallinen, seurallinen, sosiaalinen, sopeutuva, hauska ja vaikka mitä muuta. Mutta ei hahmota näemmä kaikkia asioita ihan kuten pitäisi. Kynäotetta meilläkin kovasti kehuttiin jo 3v neuvolassa, siitäkään EI kiikasta! Ongelma on jossain aivan muualla. Nyt on jo väläytelty toimintaterapian mahdollisuutta ja olisinkin siitä tai edes jostain "virallisesta" arviosta kiitollinen... Alkaa ensi syksyn koulunaloitus jo huolestuttaa...

Ja, juu, piirustuslevy meille ostettiin juuri tuon helppouden ja mahdollisen houkuttelevuuden takia vuosi sitten jo. (Ei oo FisherPrice ja vieläkin on ehjä! ;-)) Ei lisännyt kiinnostavuutta asiaan pätkän vertaa... Lähinnä kuvioita tehtiin levyn mukana tulleilla magneeteilla - ja tuumittiin, että on vähän "vauvojen juttu" ja että sen vois lahjottaakin saman tien 2v nuoremmalle serkulle.

Kiitos kaikille kommenteista ja ennen kaikkea lohdutuksen sanoista. Itku meinasi äidiltä päästä, kun poika nyt kirjoitukseni jälkeen on tehnyt elämänsä ensimmäiset tikku-ukkotyyliset hahmot!! :-) Joten on näemmä asiat toki kehittyneetkin. Vaikka kyllä hahmotuksessa jotain häikkää tuntuu olevan... Mutta, jospa se tästä. Ja jos vaikka apua asiaan saadaan, niin sitä parempi.

Mukavaa syksyä (ja joulunodotuksen odotusta! ;-)) kaikille!