Voiko lapsi olla ikinä niin ihana kuin lemmikki?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni yksikään ihminen ei ole ollut yhtä rakas kuin maailman suloisin ja lempein koirani. Elämäni suurin rakkaus. Miessuhteeni ovat olleet huonoja, henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa tai vaihtoehtoisesti sitoutumiskyvyttömyyttä ja välinpitämättömyyttä, eivätkä ne siksi ole kestäneet kauaa. Mutta koiraani olen aina voinut luottaa. 

Ap

Nyt voit olla lapsellesi se, johon hän voi luottaa. Samoin kuin olet koirallesikin.

Ihan samoin joku voisi kysyä, voiko lemikki koskaan olla niin ihana kuin lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat itse saatanasta!

Onko sinulla lapsia? Jos olet vela, niin tämä kysymys ei ole sinulle. 

Minun vanhemmillani on lapsia, kysy heiltä. Me olemme heille jonkin sortin vihollisia, jotka pitää nujertaa.

Ohis

Ei voi. Pelastan koirani aina ensimmäisenä. Mies saa pelastaa lapsen!

Jos olet raskaana, niin totean seuraavaa: Takuulla koet 100% kiintymyksen lapseesi. Se tuhina, hennot hiukset, pienet varpaat, hampaaton hymy, ehdoton rakkaus sinuun ja puhtaan vauvan tuoksu. Tulet kaipaamaan näitä sitten 15 vuoden jälkeen. Muista ottaa videokuvia, koska siinä saa äänen mukaan. Lapsen ääni ja puhe muuttuu nopeasti.

Lemmikistä sen verran, että kun (siis kun) se jää sivuraiteelle, niin yritä muistaa ruokkia sitä välillä...

t. 2xisä

2xisä, mä haluan uuden takuuäidin, hän ei ole koskaan rakastanut kuin itseään. Olisipa tämäkin takuusi tullut tietooni aiemmin niin olisin ehtinyt saada vielä välittävän, rakastavan lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni yksikään ihminen ei ole ollut yhtä rakas kuin maailman suloisin ja lempein koirani. Elämäni suurin rakkaus. Miessuhteeni ovat olleet huonoja, henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa tai vaihtoehtoisesti sitoutumiskyvyttömyyttä ja välinpitämättömyyttä, eivätkä ne siksi ole kestäneet kauaa. Mutta koiraani olen aina voinut luottaa. 

Ap

Minulla on aivan ihana aviomies, neljä aivan ihanaa lasta ja kaksi aivan ihanaa koiraa. Olen oikein tyttyväinen.

Sitähän tässä kysyttiin (huoh!). Jos kerran haluat luetella kaikkea mitä sinulla on, voisitko samalla vastata myös kysymykseen siitä vetävätkö lapset (tai mies) vertoja koirillesi?

En vertaile miestä, lapsia, koiria keskenään. Kaikki heistä vetävät pisimmän korren omalla erilaisuudellaan. Mutta jos nyt oikein rautalankaa suoristan, ovat lapset ehdottomasti ne tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni yksikään ihminen ei ole ollut yhtä rakas kuin maailman suloisin ja lempein koirani. Elämäni suurin rakkaus. Miessuhteeni ovat olleet huonoja, henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa tai vaihtoehtoisesti sitoutumiskyvyttömyyttä ja välinpitämättömyyttä, eivätkä ne siksi ole kestäneet kauaa. Mutta koiraani olen aina voinut luottaa. 

Ap

Miksi tämä on saanut alapeukkuja? Eihän ole Ap:n vika, että hän ei ole saanut elämässään rakkautta muulta kuin koiraltaan, ja että on tullut väärin kohdelluksi. Eikö ole hienoa, että traumatisoituneilla ihmisillä on lohtunaan lemmikki, jota rakastaa yli kaiken? Muuten tässä maailmassa olisi vielä enemmän viattomien ihmisten itsemurhia. 

Olenko siis jotenkin epänormaali, kun pidän kissanpentuja suloisempina kuin ihmisvauvoja? Luulin, että suurin osa ihmisistä tuntee samoin. Muutenhan youtube olisi täynnä vauvavideoita eikä eläinvauvavideoita. 

Olen myös kuullut, että kun joku tuttu tuo vauvansa näytille, niin osassa ihmisiä vauva ei herätä ihmeempiä tunteita, hän vaan joutuu esittämään ihastunutta. 

Vierailija kirjoitti:

Missä @Moderaattori viipyy? :)

Miksi ihmeessä? Onko tämä sinulle liian suuri tabu, että haluaisit sensuroida koko keskustelun?

Vaimoni oli eläinrakas ja lapset jäi vähälle huomiolle. Erosin heti kun lapset varttui ohi murrosiän. Miten äiti voi olla tuollainen? Kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Olenko siis jotenkin epänormaali, kun pidän kissanpentuja suloisempina kuin ihmisvauvoja? Luulin, että suurin osa ihmisistä tuntee samoin. Muutenhan youtube olisi täynnä vauvavideoita eikä eläinvauvavideoita. 

Olen myös kuullut, että kun joku tuttu tuo vauvansa näytille, niin osassa ihmisiä vauva ei herätä ihmeempiä tunteita, hän vaan joutuu esittämään ihastunutta. 

Kyllähän eläinvauvat ovat ihanempia, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta kyllä nämä teeskentelijätkin voivat silti tuntea omaa vauvaansa kohtaan suuria tunteita, vaikkeivat muiden vauvat hetkauttaisikaan - onneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni oli eläinrakas ja lapset jäi vähälle huomiolle. Erosin heti kun lapset varttui ohi murrosiän. Miten äiti voi olla tuollainen? Kamalaa!

Eli miten tämä näkyi? Laiminlöikö tai kohteliko lapsia huonosti? Miksi otit eron vasta sitten, kun lapset olivat jo murrosiässä? 

Siihen asti kun lapsi oppii puhumaan lauseita se on sellainen suloinen pallero, niinkuin eläimet.

Kyllä minustakin esimerkiksi kissat ja kissanpennut ovat aivan kuolettavan ihanan suloisia mutta oma lapsi on aina oma lapsi. Ei sitä oikein voi edes käsittää ennen kun sen kokee. Olin itsekin raskaana huolissani osaanko kiintyä ja rakastaa mutta kyllä se sieltä tuli. Kun saa illalla kantaa sänkyyn vahingossa nukahtaneen tuhisevan pikkuisen se on niin ihanaa että melkein itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni yksikään ihminen ei ole ollut yhtä rakas kuin maailman suloisin ja lempein koirani. Elämäni suurin rakkaus. Miessuhteeni ovat olleet huonoja, henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa tai vaihtoehtoisesti sitoutumiskyvyttömyyttä ja välinpitämättömyyttä, eivätkä ne siksi ole kestäneet kauaa. Mutta koiraani olen aina voinut luottaa. 

Ap

Miksi tämä on saanut alapeukkuja? Eihän ole Ap:n vika, että hän ei ole saanut elämässään rakkautta muulta kuin koiraltaan, ja että on tullut väärin kohdelluksi. Eikö ole hienoa, että traumatisoituneilla ihmisillä on lohtunaan lemmikki, jota rakastaa yli kaiken? Muuten tässä maailmassa olisi vielä enemmän viattomien ihmisten itsemurhia. 

Ehkä siksi että jos kaikki miessuhteet on olleet kamalia, niin silti on päätynyt tekemään lapsen yhden kanssa?

Voiko joku verrata ihmistä eläimeen?

Olet hullu tai provo.

Lasten eteen joutuu näkemään paljon enemmän vaivaa ja hermoja, joten kun jonkun eteen tekee suuren työn, kyllä se palkitseekin.  Lemmikit on leppoisia hoitaa, kun ne selviävät itsenäisesti, helppo rakastaa, helppo miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni yksikään ihminen ei ole ollut yhtä rakas kuin maailman suloisin ja lempein koirani. Elämäni suurin rakkaus. Miessuhteeni ovat olleet huonoja, henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa tai vaihtoehtoisesti sitoutumiskyvyttömyyttä ja välinpitämättömyyttä, eivätkä ne siksi ole kestäneet kauaa. Mutta koiraani olen aina voinut luottaa. 

Ap

Miksi tämä on saanut alapeukkuja? Eihän ole Ap:n vika, että hän ei ole saanut elämässään rakkautta muulta kuin koiraltaan, ja että on tullut väärin kohdelluksi. Eikö ole hienoa, että traumatisoituneilla ihmisillä on lohtunaan lemmikki, jota rakastaa yli kaiken? Muuten tässä maailmassa olisi vielä enemmän viattomien ihmisten itsemurhia. 

Ehkä siksi että jos kaikki miessuhteet on olleet kamalia, niin silti on päätynyt tekemään lapsen yhden kanssa?

Ei huolta. Päädyin sitten hankkimaan lapsen kiltin kaverimiehen kanssa, emme ole parisuhteessa. Hän halusi lasta yhtä kovasti kuin minäkin, mutta kumpikaan ei ole onnistunut löytämään lapsia haluavaa elämänkumppania. Tai yksi ex olisi halunnut lapsia, mutta ajattelin, ettei tähän maailmaan tarvita lisää psykopaatteja. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olet raskaana, niin totean seuraavaa: Takuulla koet 100% kiintymyksen lapseesi. Se tuhina, hennot hiukset, pienet varpaat, hampaaton hymy, ehdoton rakkaus sinuun ja puhtaan vauvan tuoksu. Tulet kaipaamaan näitä sitten 15 vuoden jälkeen. Muista ottaa videokuvia, koska siinä saa äänen mukaan. Lapsen ääni ja puhe muuttuu nopeasti.

Lemmikistä sen verran, että kun (siis kun) se jää sivuraiteelle, niin yritä muistaa ruokkia sitä välillä...

t. 2xisä

Ei ole aina noin. En tiedä puuttuuko minulta äidinvaisto vai mikä on, mutta en koskaan kunnolla kiintynyt lapseeni hänen ollessaan vauva. Sanoisin että se kiintymys alkoi vasta siinä kun lapsi alkoi olla 4 vuoden iässä.