Onko Kalevala varastettu karjalaisilta?

Karjalaiset ovat itseasiassa omineet eepoksen suomalaisilta. 1800-luvulla Karjala oli takamaata, jossa muinaiset runot säilyivät piirun muuta Suomea pidempään.

Kalevalan runot ovat lähtöisin Länsi-Suomesta. Tämä on pitkään ollut tutkijoiden konsensus (mm. Matti Kuusi). Runot siirtyivät Karjalaan lännestä tulleiden muuttajien mukana, jossa ne säilyivät. Lännessä ne katosivat, koska Ruotsin valta ja kristinusko estivät niiden säilymisen toisin kuin ortodoksisessa ja kauempana keskuksista olevassa Karjalassa.

Kalevalan ja Pohjolan välillä oleva vesialue oli todennäköisesti Suomenlahti. Kannattaa muistaa myös Viron Kalevipoeg, jossa on osin samaa ainesta kuin Suomen Kalevalassa, eikä niitä runoja ole kerätty Karjalasta vaan Virosta. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala#Kalevalaisten_runojen_alkuper%C3…

Isän sukuni on Karjalainen ja minua ei kiinnosta tai haittaa jos joku ei Karjalainen "omii" karjalaista kulttuuria. Itse en oikein edes tiedä mikä on karjalaista ja mikä on suomalaista kulttuuria, kun minulle ne ovat samassa kasassa olleet isäni suvussa? Lähinnä hassua että vasemmisto on niin isänmaallista ja höpöttää karjalasta yhtälailla kun persut. Mutta kai karjala on joku suomalaisten trauma ja toivottavasti sitä käsitellään rakentavasti.

Vastaan vanhaan ketjuun, mutta menköön. Jos Kalevalan taustalla oleville runoille etsitää "oikeaa omistajaa", niin olennaista ei tietenkään ole se, mistä ja keneltä nämä runot on kerätty. Olennaista on, missä ja kenen toimesta ne ovat syntyneet. Perinteentutkijat ovat nykyään yksimielisiä siitä, että runot eivät ole sen enempää "suomalaisia" kuin "karjalaisia", vaan ne ovat syntyneet ennen kuin suomalaisista ja karjalaisista on tullut omia erillisiä etnisyyksiään. Ne ovat itämerensuomalaisten kansojen yhteistä perintöä, jota jokainen kansa voi käyttää ja vaikkapa jalostaa omaksi kansalliseepoksekseen, kuten Lönnrot teki Suomessa ja Kreutzwald https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Reinhold_Kreutzwald Virossa. 

Kukaan tai mikään ei estä karjalaisia kokoamasta näiden runojen pohjalta omaa kansalliseepostaan. Sellainen ei nimittäin ole tavatonta nykyäänkään. Inkeroisille ja vatjalaisille, jotka myös ovat tämän itämerensuomalaisen runoperinnön "omistajia", on koottu oma eepos: https://www.juminkeko.fi/product/paaskolintu-paivalintu/ .

Kannattaa lukea alan parhaan asiantuntijan Anna-Leena Siikalan teos Itämerensuomalaisten mytologia. Jos ei jaksa lukea koko kirjaa, niin edellä esittämäni tulee todettua jo takakansitekstissä.

Oliko Karjala silloin osa Suomea vai varastettu jo venäläisten toimesta?

Se on ihan sama mitä tuollainen rekisteristä poistettu rupupuolue lässyttää.

No siinäpä pohtimista. 

Kalevala-aiheisia kansanrunoja laulettin varhemmin koko Suomen alueella, mutta Lönnrotin aikana enää Suomen ja Venäjän Karjalassa.

Lönnrot ja hänen oppilaansa kävivät keräilymatkoilla ja oli entisiäkin keräilyjä. Ovat tallessa, joten tarjovat tutkijoille tiedon Lönnrotin omasta osuudesta. Näitä hyväksi käyttäen Lönnrot kokosi kirjan muokaten rajusti aineistoa sekä sisällöllisesti että oman kielitajunsa mukaan. 

Noin neljäs- tai kolmasosa on hänen ikiomaa sepitelmäänsä. Kalevala ei missään tapauksessa ole oikeata kansanrunoutta vaan karkea väärennös. Meneillään oleva seksikielteinen viktoriaaninen aika vaikuttaa siinä vahvana.

Virolainen Kreutzwald Kalevalan innoittamana laati 'Viron kansalliseepoksen' Kalevipoeg, jossa on vielä niukemmin kansanrunoutta. Kreutzwaldin jäämistössä on kyllä Kalevala, mutta sivuja ei ole aukaistu, kuten siihen aikaan jouduttiin tekemään.

Ennätyksen teki 'Latvian kansalliseepoksen' Lācplēsis, Karhunrepijä, Karhunkaataja, kirjoittaja Pumpurs. Innoitus tuli Suomen ja Viron 'kansalliseepoksista' mutta kansanrunoutta siinä ei ole ollenkaan.

Koko touhun takana oli 1800-luvun kansallisvaltion ideologia. Ajateltiin, että valtion muodostaa yksi kansa, jolla tulee olla 'kansalliseepos'.

Kalevala on 1800-luvun kökkö tekele, ei missään tapauksessa 'eurooppalaista kulttuuriperintöa'.