Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin kuolema
Surullinen
17.06.2022 |
Kaipaan vinkkejä miten selvitä rakkaan lemmikin kuolemasta ja miten käsitellä sitä.
Jouduin viemään rakkaan kissani piikille ettei tarvi kärsiä kipuja. Kissalla oli ikää jo 15 vuotta. Vaikka tiedän että luopuminen oli oikea päätös ja armollista antaa kissalle kivuton kuolema. Suru ja ikävä on kuitenki kova ja poden syyllisyyttä, odotinko liian pitkään vai luovuinko liian aikaisin? Teinkö kaikkeni?
Mietin myös annoinko tarpeeksi rakkautta? Hoidinko oikein, vai olisinko voinut tehdä enempi kissani hyväksi? Onko kissallani nyt hyvä olla?
Järki sanoo että tein oikein, mutta tunteet ovat ihan toista luokkaa. Itku ja ikävä ei hellitä. Ajan kanssa kyllä, mutta nyt tuntuu pahalta.
Kauanko teillä kesti että suru alkoi helpottaman? Miten olette käsitelleet surua ja mikä helpotti sitä?
Olisin kiitollinen jos saisin teiltä vinkkejä.
Kommentit (22)
Nukutin ikiuneen parhaan ystäväni viikko sitten, ja tunnen syyllisyyttä edelleen asiasta ja itken vain, puoliso taas on kivikasvoinen, itkee lähinnä vain suihkussa, kun ei muut näe. Tuo koira ei ollut edes vielä seniori-ikäinen, ja ilman levinnyttä sisäelinsyöpää meillä olisi voinut olla vielä monta vuotta jäljellä yhdessä. Nyt piti valita saattohoidon ja eutanasian välillä. Vaikka koira oli iloinen itsensä ja kipulääkkeillä oltaisiin voitu saada vielä pari kuukautta yhdessä, teimme sen valinnan, että ei anneta toisen kärsiä edes sitä yhtä kipukohtausta. Ja nyt kaduttaa. En varmaan koskaan enää voi ottaa toista koiraa, luopuminen sattuu aivan liikaa. Osanottoni kaikille lemmikkinsä menettäneille, tunnen tuskanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas koirani nukkui eilen pois. Aamulla menin ulos samaan paikkaan jossa se aamusin nuuhkutteli tuoksuja ja tuulia. Ihmeekseni nyt talven keskellä haistoin kesän kukkien tuoksun samalla paikalla ja muistin yhteiset kesäiset retkemme ja matkamme. Koin että se oli lohduttava tervehdys rakkaalta ystävältäni. Ihmeellistä.