Miksi äiti on toiselle äidille susi?

tällä palstalla oikein huomaa nämä närää synnyttävät seikat;



*imetys, heti kummeksutaan jos ei täysimetä ja sitten kun se jatkuu yli 1v. niin pidetään pervona taaperoimettäjänä



*Reimatec, olet luuseri jos lapsellasi ei ole



* hiusten värjäys raskaana ollessa, vähintään vammautat sikiösi (samoten yksi lasi vinkkua!)



* Äidit, jotka näyttävät hyvältä=hutsuja!



Marjaana

Johtuisiko tästä kilpailuhenkisestä yhteiskunnasta. Ihmisten täytyy nykyisin päteä joka elämänalueella. Koulutuspaikoista on kilpailu, työpaikoista on kilpailu. Jopa lasten harrastuksiin eivät kaikki pääse, vaan usein ratkaisee raha tai vanhempien aktiivisuus.



Kai se on sitten pädettävä myös lastenhoidossa. Eihän sitä pätemistä osaa edes lopettaa, jos on koulussa jo tottunut siihen, työelämästä puhumattakaan.



Sitten sairastutaan masennukseen, kun ei haluta pyytäää apua keneltäkään ja toiset äidit vielä syyllistävät siitä, jos et imetä tai imetät liian pitkään. Jos viet toisen lapsen hoitoon ollessasi vauvan kanssa kotona. Jos et harrasta vauvan kanssa vähintään vauvauintia ja muskaria. Jos jätät lapsen isovanhemmille hoitoon ja lähdet itse ulos. Jos et elä lapsesi kanssa kellontarkan rytmin mukaan. Jos ostatkin Lassien etkä Reimateciä...

että löytyy kaltaisiasi fiksujakin. Etten ole ainoana maailmassa:D



Marjaana



Veikö kissa kielen jun kukaan ei kommentoi???

t: M

koulussa, työelämässä, harrastuksissa ja myös äitipiireissä. Kaikissa piireissä on myös kirjoittamattomia sääntöjä, joita " esimerkkijäsenen" odotetaan noudattavan. Kun joku niistä poikkeaa, niin alkaa armoton morkkaus ja ylenkatsonta.



Mielestäni toisten asioihin keskittyminen johtuu siitä, ettei omassa elämässä ole tarpeeksi mielekkyyttä.

Jos teet asiallisen aloituksen, niin siihen ei juuri kukaan kommentoi. Jos taas teet selvän provon, on juttua monta sivua...

liekö ystäväpiirini normaalia älykkäämpää, kun kukaan ei ole koskaan tullut arvostelemaan päätöksiäni mennä töihin, lopettaa imetys jne.



Kaipaisin kyllä tännekin palstalle enemmän toisten tukemista kuin nälvimistä, arvostelua jne. Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt, miten se on toiselta mammalta pois, jos minä teen erilaiset päätökset kuin hän. Ehkä elämän pienuutta tällaisilla ihmisillä.

kaikkitietäviä kommenteja satele:(..

Juuri tuon näitten asioitten takia en käy kaiken maailman kerhoissa lapseni kanssa. Miten jotkut voivat pitää lapsiaan jonkin näköisenä kilpailun kohteena?

Sielun köyhyyttä.



T: M

Ei muilla keskustelupalstoilla, ei tuttavapiirissä, ei missään muualla.



Minusta on hyvin surullista tämän palstan meno, että äiti on susi toiselle äidille.

terveen järjen käyttö on sallittua, ohitan useimmat sellaiset jutut täällä vaivautumatta edes kommentoimaan.

Lasten kasvatuus on monille kuin uskonto,on vaan yksi ainut oikea tapa, OMA TAPA. Mistä ihmeestä se johtuu että ei voida hyväksyä että on muitakin tapoja ja elämäntilanteita, kaikki ei voi tai haluakaan tehdä samalla tavalla. Jokaisen arvostelevan pitäisi mielestäni mennä itseenä ja kysyä onko se nyt oikeasti niin vakavaa jos ei ole esim. sitä Reimatecia jne... Sitä paitsi on niin paljon lapsia jotka OIKEASTI joutuvat huononkohtelun kohteeksi, niin miksi pitää vauhkota ja hysteerisesti tuputtaa vaan sitä omaa näkemystään esim. imetyksestä tai päivähoidosta. Typerämpiä ovat vielä nämä jotka eivät kuitenkaan uskalla päin naamaa sanoa mitään..

vaan juoruilu ja paheksunta on ollut esim. vanhoissa kyläyhteisöissä keino pitää kylän ihmiset ruodussaan ja juoruilu/paheksunta on nimenomaan naisten keino pitää järjestystä yllä. Samalla tavallahan lasten ystävyyssuhteet rakentuvat: tytöillä on bestis ja muut suljetaan kielellisin keinoin ulos ja pojat leikkivät ryhmässä. Naisilta puuttuu tällainen ryhmähenki... ja siksi äiteinäkään ei puhalleta yhteen hiileen vaan paheksutaan toisia.

Minusta on myös kamalaa ja törkeää arvostella toisten elämän ratkaisuja ns. normaaleissa asioissa kuten imetys, nukuttamisen ja lasten liikkeelle lähtemiset ym taitojen oppimiset. Ruokailuajat, tavat taikka rytmitykset.



Mutta myönnän kyllä myös syyllistyväni itse joskus moiseen ajattelu tasoon. Mielessäni välillä mietin et miten ihmeessä joku toinen äiti toimii noin kun itse en kertakaikkiaan voisi kuvitella edes tekeväni niin.

Mutta toivon jatkossakin että osaisin pitää mölyt ajatuksina, hiljaisina sellaisina etten vaan laukoisi koskaan ääneen niitä toiselle.

Tiedän itse oikein hyvin että se loukkaisi toista tai se olisi ääneen arvostelemista.



Olen samaa mieltä siinä että oma elämä täytyy olla jokseenkin sisällötön koska niin kovasti ja kärkkäästi sanotaan toisten elämisestä arvostelevasti/loukkaavasti.



Mutta olen myös sitä mieltä että jokaisen kuuluisi opetella sanomaan takaisin, yhtä painokkaasti tai kovemminkin. Hiljaisena toinen nainen alentuu ottamaan vastaan toisen loukkaukset ja näin se loukkaava osapuoli ei saa koskaan takaisin omasta käytöksestään.



Joten ne vaitonaisemmat äidit täytyisi osoittaa edes silloin tällöin pontevammin takaisin päin jotta ne " vahvemmat" ja oman elämänsä kadottaneet äidit oppisivat pitämään mölyt mahoissaan ;DDDDD



T: Maarit