Kerrostaloonne tulee uusi naapuri. Miten toimit?

Toistaiseksi on ollut 15 vuotta samat naapurit. Ei ole kukaan puhunut, että olisi muuttamassa ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. 

En tiedä vastaantulijoista että kuuluvatko kalustoon vai ovatko vain käymässä. Mulla on jonkin sortin naapuri-fobia, ja kotiin päästyäni hihkun riemusta että tilanne on ohi. Ainakin seuraavaan kertaan.

Yleensä välttelen, mutta viimeksi tapahtui allekirjoittaneen humalatilan takia d. Eli totesin muuttoa tekevän komean miehen, menin flirttaamaan ja päädyttiin samana iltana yhteiseen petiin :D

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan asunut kerrostaloläävässä, en osaa siis vastata.

(Ja nyt kaikki kerrostaloläävissä asuvat tulevat huutamaan, että asu sinä vaan siellä korvessa homeisessa vanhassa mörskässäsi, jota et saa koskaan myytyä. 😂)

Tiedoksi kaikille, että asun velattomassa, uudehkossa, isossa omakotitalossa, Helsingin keskustaan on kolme kivenheittoa.

Kukin tavallaan. En asuisi vapaaehtoisesti omakotitalossa. On niissä tullut oleiltua, uudemmissa ja vanhemmissa, isoissa ja pieneniissä. Kiva käydä kylässä, mutta en haluaisi asua.

Kyttään uudet tulijat, seuraan tarkasti etteivät häiriköi, valitan herkästi - eli opetan talon tavoille. Varsinkin kaksi-kolmekymppiset katsastan tarkkaan, pitävät usein juhlia ja mölisevät öisin pihalla. Soitan joskus kelloa ja kerron naamatusten talon protokollan.

Tervehdin tietysti, niinkuin muitakin rapussa. En minä kyllä naapureistani tiedä ja tunne kuin muutamia naamoja. Lopuista en tunnistaisi, ovatko juuri muuttaneita, pitkään asuneita vai vain kylässä. Sama moikkaus käy kaikille.

e) Yritä häätää se. Kasvata itsesi jumalaiseksi kerrostalokyttääjäksi ja pahansisuiseksi pihadiktaattoriksi. Ole tämänpäivän kerrostaloasumisen aallonharjalla.

Minä tervehdin , en alkuun muuta, itse aikoinaan kun muutin  niin pitempään asuviin olen tutustunut paremmin ajan kanssa. Joihinkin asujiin en ole tutustunut kun  asuvat lyhyemmän ajan.