Miten saan muutettua itseni ns. "Yön kukkujasta" ns. " Aamuvarhaiseksi" puuhastelijaksi?

Et mitenkään. Biologinen ominaisuus. Jotkut ovat luonnostaan aamuihmisiä toiset ilta jotkut jotain siltä väliltä

Miksi sinun pitäisi käydä lenkillä samaan aikaan kuin naapuri? Mene lenkille sellaiseen aikaan mikä tuntuu itselle luontevalta. Kritisoitko itseäsi nyt ihan turhan päiten?

Kysymys kuuluu, miten säädät elämäsi mahdollisimman hyvin rytmisi mukaiseksi?

Miksi ihmeessä sinun pitäisi muuttaa biologista rytmiäsi? Illalla tehdyt puuhastelut ovat yhtä arvokkaita kuin aamulla tehdyt. Elä omaa elämääsi äläkä yritä muuttua naapurin "Paula-Tuulaksi".

Joskus tuli dokkari aiheesta ja luontaista kelloaan ei juuri pysty muuttamaan. Väkisin voi toki yrittää, mutta tulokset eivät olleet positiivisia, päinvastoin. Pitemmällä aikajaksolla käy myös terveyden päälle.

Saamattomuutta. Jos jotain riittävästi haluat, sen saat

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Biologinen ominaisuus. Jotkut ovat luonnostaan aamuihmisiä toiset ilta jotkut jotain siltä väliltä

:D Just näin olen itsekkin tämän asian sisäistänyt, että olen persoonaltani iltaihminen, enkä aamuihminen.   Mutta toisaalta en ole mikään läpi yön valvoja siten, että päivän nukkuisin, mutta oma sisäinen viisarini on vuosien aikana siirtynyt yön puolelle, jolloin vasta käyn nukkumaan, kun toiset ovat jo vetäneet sikeitä tuntitolkulla, ja heräävät aamulla varhain, mutta minä vastaavasti nukun milloin kymppiin ja milloin kasiin tai tuosta väliltä.

Kai se on sitten tyydyttävä vaan tähän, että liikuntaakin harrastan ulkona iltapäivän puolella tai illalla.   On kuitenkin jännää, että sisäinen viisarini pystyy kyllä muuttumaan, jos on jokin pakollinen aamuvarhainen lähtö jonnekin, niin mä kyllä pystyn heräämään kellonsoittoon, ja nousemaan ylös, ja laittaa itseni starttikuntoon. Ikään kuin piristyn heti aamupalan jälkeen, vaikka olisikin kello vasta kuusi tai seitsemän.

Muistelen vaan, että joskus kun olen lähtenyt aamusta jo ulos kesäaikana, niin onhan se tosiasia, että luonto näyttäytyy erilailla aamuauringossa kuin iltapäivän auringossa.  Ilmakin on ikään kuin raikkaampaa aamuisin kuin iltaisin.

Itse olen myös ns. yön kukkuja. En ole koskaan taistellut sitä vastaan, vaan olen sovittanut elämäni sen ympärille.

Harrastukset olen valinnut, niin ettei kellon ajalla ole väliä koska harrastelen.

Niin ja lenkillä voi käydä myös yöaikaan, maailma on paljon mielenkiintoisempi yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sinun pitäisi muuttaa biologista rytmiäsi? Illalla tehdyt puuhastelut ovat yhtä arvokkaita kuin aamulla tehdyt. Elä omaa elämääsi äläkä yritä muuttua naapurin "Paula-Tuulaksi".

Hah, ;)  En toki halua muuttua naapurini "Paula-Tuulaksi" tietenkään, mutta kyllähän totuus on, että yhteiskunnassa arvostetaan "Paula-Tuulan" kaltaisia  aamulla varhain liikkeelle lähteviä ihmisiä.  Kai sitä sitten on muutenkin laiskempi kuin aamuihmiset.

Sitä minä vaan kuitenkin aina olen ajatellut, että minä en tarvitse päiväunia, kuten niin monet aikaisin aamulla heräävät tarvitsevat päikkärinsä; ja heillä menee iltapäivästä jonkin aikaa hukkaan nukkuessaan.   Mä en nuku päiväunia, en tarvitse niitä. Nukun yöuneni yhtäjaksoisesti sen minkä nukun eli noin 6 - 8 tuntia vrk:sta.

Vierailija kirjoitti:

Muistelen vaan, että joskus kun olen lähtenyt aamusta jo ulos kesäaikana, niin onhan se tosiasia, että luonto näyttäytyy erilailla aamuauringossa kuin iltapäivän auringossa.  Ilmakin on ikään kuin raikkaampaa aamuisin kuin iltaisin.

Luonto on erilainen myös loppuillasta ja yöllä. Kesäyöt menee täysin ohi niiltä, jotka menevät ajoissa nukkumaan.

Aikainen lintu on illalla havukan persiissä sanoo savolainen.

Aamuvirkku on suorittaja.

Iltavirkku on luova.

Olen huomannut tämän itsessäni, kun välillä olen kumpaakin. Aivot ihan jumissa aamulla, vaikka onkin virkeä ja täynnä energiaa, ei mitään luovaa synny. Illalla taas on laiska vetelä olo, mutta tulee kaikkea uutta erikoista jännää mieleen jatkuvasti!

Täällä samanlainen. En usko, että mikään muuttuu, jos on aikaa vetelehtiä. Itsellä vielä lapset ja jooa koirat olleet hekin aamuntorkkuja (mies ei ole). Lapset aina katselleet lastenohjelmia, leikkineet itsekseen ja nyt isompana urheilevat. Koirat makaavat kyljessäni ainakin kymmeneen.

Epäsosiaalisena anti-urheilijana innostuin lähtemään mukaan (vahingossa) poikieni joukkueiden vastuuhommiin. Kyse pikkujutuista mutta tällä on ollut ratkaiseva merkitys, sulle voi olla muu harrastus.

Nyt vähintään minimi 1 krt/vko la tai su (kesällä futista/ talvella lätkää ja säbää) on lähtö jonnekin turnaukseen. Esim bussi liikkuu 8.00.

Lähden suihkunraikkaana, hyvältä tuoksuvana ja kivoissa vaatteissa (joukkueen verkkarit/ hupparit). Aamupalan otan usein matkalle, pojatkin ottaa eväät bussiin. Vähintään coffee to go huoltikselta. Kaikki on hyvällä tuulella, hyvä pöhinä ja päivä edessä. Ehtii paljon, tuo energiaa.

Joskus tulee kausia, että on mehut pois. Työelämä on rankkaa. On sallittava itselleen lepo ja haahuilu. Olen pari kertaa lähtenyt lasten kanssa ex-tempore vkl-reissulle Heurekaan, Fazerilaan ja reissu on itselleni ollut kärsimystä väsymyksen vuoksi. Kerran oli alkava flunssa ja kerran vain väsymys oli hirveänä päällä vaikka olin nukkunut hyvin.

Jos vain muuten et saa aikaiseksi niin suosittelen jotain aktiviteettia. Ihmisiin tutustuu ja aika menee siivillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Biologinen ominaisuus. Jotkut ovat luonnostaan aamuihmisiä toiset ilta jotkut jotain siltä väliltä

:D Just näin olen itsekkin tämän asian sisäistänyt, että olen persoonaltani iltaihminen, enkä aamuihminen.   Mutta toisaalta en ole mikään läpi yön valvoja siten, että päivän nukkuisin, mutta oma sisäinen viisarini on vuosien aikana siirtynyt yön puolelle, jolloin vasta käyn nukkumaan, kun toiset ovat jo vetäneet sikeitä tuntitolkulla, ja heräävät aamulla varhain, mutta minä vastaavasti nukun milloin kymppiin ja milloin kasiin tai tuosta väliltä.

Kai se on sitten tyydyttävä vaan tähän, että liikuntaakin harrastan ulkona iltapäivän puolella tai illalla.   On kuitenkin jännää, että sisäinen viisarini pystyy kyllä muuttumaan, jos on jokin pakollinen aamuvarhainen lähtö jonnekin, niin mä kyllä pystyn heräämään kellonsoittoon, ja nousemaan ylös, ja laittaa itseni starttikuntoon. Ikään kuin piristyn heti aamupalan jälkeen, vaikka olisikin kello vasta kuusi tai seitsemän.

Muistelen vaan, että joskus kun olen lähtenyt aamusta jo ulos kesäaikana, niin onhan se tosiasia, että luonto näyttäytyy erilailla aamuauringossa kuin iltapäivän auringossa.  Ilmakin on ikään kuin raikkaampaa aamuisin kuin iltaisin.

Satunnaisesti jaksaa, mutta pitemmän päälle käy raskaaksi. Itse iltavirkkuna, aamuntorkkuna joudun työni vuoksi heräämään arkisin klo. 4.30. Kyllä se alkaa vuosien aikana nakertamaan fyysisesti, sekä psyykkisesti.

Todellisena yövirkkuna olen itse herännyt vasta 12 aikoihin. Virkistyminen tapahtuu vasta yöllä, kun muut ovat nukkumassa. Jos pitää olla aamulla aikaisin jossain, en mene nukkumaan ennen sitä. Minulla on epäilty ADD:ta joka saattaisi selittää "erikoisuuteni".

Et voi muuttua. Yhteiskunta syrjii iltavirkkuja. Heidän täytyy raahautua töihin yhtä varhain kuin muidenkin. He siis kärsivät aina kroonisesta univajeesta. He väsyvät. Yhteiskunta ei ymmärrä, yhteiskunta väittää heidän olevan masentuneita. Lääkkeillä turrutetaan sitten iltavirkun mieli ja yritetään tehdä hänestä näin yhteiskuntakelpoinen yksilö. 

Joka työpaikalla tulisi olla kaksi vuoroa. Aamuvirkut tulee aikaisemmin ja lähtee aikaisimmin. Iltavirkut taas sitten omassa rytmissään.