30v nainen, käyttänyt päihteitä 17vuotta, haluaisin lapsen..
Olen nainen, 30v, ja elänyt aikamoisen elämän.
Pitkään olen käyttänyt päihteitä, 17vuotta, ja nyt minulla on pitkästä aikaa parisuhde jossa olen ollut 5vuotta ja kaikki menee mahtavasti. Ollaan rehellisiä, tuotteliaita, avoimia, rakastuneita, kiihkeitä, antavia, ottavia, uteliaita, arvostavia sekä elämyksellisiä. Ollaan täydellinen pari. Olemme alkaneet harkita vauvaa meidän kahdne lisäksi, perheen jatkoa siis. Olen käyttänyt päoihteitä 17vuotta ja menossa pian katkolle 2-3kk ja vaikka maailma on runnonnut, kavereiden, exien, sukulaisten kuolemilla, päihteiden tuomalla s*ksin myymisellä sun muulla, nyt tuntuu että kaikki tuo vanha on revitty minusta pois ja voisin oikeasti olla vastuussa muustakin kuin itsestäni. Sukulaiset, kaverit sun muut ovat asiasta innoissaan koska olen aina kumminkin käynyt töissä, ollut vastuullinnen, tunnollinen sekä vahva ihminen. Onko oikein tuoda lapsi tähän maailmaan?
Kommentit (54)
Suosittelisin olemaan vaikka 3 -5 vuotta ilman päihteitä ennen lasta. Tiedän kun oma isäni on alkoholisti, se voi traumatisoi lasta paljon. Isäni oli selväjärkinen kun synnyin, mutta sekosi täysin alkoholiin kun olin 4 vuotta.
Valitettavasti naisten hedelmällinen aika on lyhyempi kun miesten, ja siksi naisella on lyhyempi aika käsitellä traumansa jos haluaa lapsia, joille ei siirrä sukunsa traumoja eteenpäin.
Hälyttävää miten voi olla niin itsepetollinen. AP kuvittelee, että vauva pitää hankkia ja vauva olisi kiva, mutta mitä sinulla on oikeasti tarjota lapselle? Olette todennäköisesti varattomia, koska koko elämä mennyt elämänkoul ussa. Parisuhteenne perustuu todennäköisesti käytölle, joten se siitä vakaasta perheestä lapselle. Väität, että tiedät millaista on olla alkkiksen lapsi, etkä koskaan tekisi sitä omallesi. Kysyppäs itseltäsi miksi et ole lopettanut päihteiden käyttöä, vaikka tiedät mitä siitä seuraa ja millaista elämä on? Miten voit sataprosenttisesti taata, että vaikea vauva-arki ei syökse sinua takaisin päihteisiin, vaikka onnistuisitkin olemaan hetken kuivilla? 17 vuotta on jo yli puolet elämästäsi, joten kyseessä ei enää ole vaihe vaan elämäntapa. Tällaiseenkö todella haluat lapsia? Älä missään nimessä tee lapsia, täällä on jo aivan tarpeeksi lapsia, jotka voi huonosti.
En ole lukenut ketjua joten on sanottu varmaan jo, että sinulla tuntuu olevan HYVIN ruusuinen kuva elämästä pienen lapsen kanssa. Se on ihanaa, mutta se on myös jatkuvasti raskasta ja kuormittavaa. Vauva ei ole mikään lelu jonka avulla jätetään auvoisasti päihteet taakse. Päihteet jätetään taakse ensin ja hakeudutaan stabiiliin tilanteeseen ja sitten toivotaan että tasapaino kestää vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat periytyvät. Raitistu. Ja selvitä ensin miksi käytät päihteitä? 'selkeyttää elämistä'?!
Lapsia ei tehdä yhteiskunnan elätettäväksi tai "lääkkeeksi päästäksesi normaaliin perhe-elämään".
En suosittele raskautta. Kokeilkaa sijaisperheilyä erityislapsen kanssa. Saatte tuntumaa, mitä se lapsitulevaisuutenne on. Koska mitä varmemmin erityislapsi sieltä putkahtaisi tuon kemikaalielon jälkeen.
Kokeilkaa?? Ei se ole asia jota vain kokeillaan. Lapsi ei ole huonekalu, jota "kokeillaan" miten se meidän taloon sopii. Lapsen kuuluu saada perhe jossa häntä rakastetaan ja hoidetaan ja häneen sitoudutaan, ehdoitta, vuosiksi jos tarve on.
Missä on lapsen etu tuollaisessa ajatusmallissa, hei me kokeillaan erkan hoitoa, ai kappas ei jakseta, siirretään pois. Entäs se lapsi, miltä tuntuu hänestä??
Ehkä toi oli nyt vain heitto, mutta vähän ajattelematon sellainen. - siksi toisekseen, kuten joku jo sanoikin, sijaisperheeksi ei voi päihdeongelmainen päästä, eikä myöskään tuolla motiivilla, että halutaan kokeilla.
t. sijaisäiti
Lapsesi olisi varma lasun asiakas. Tee palvelus, ja katkaise sosiaalisten ongelmien periytymisketju unohtamalla lapsen tekemisen.
Olette kiihkeitä, antavia ja ottavia = täydellinen pari? Näillä myyntipuheilla uutta elämää luomaan? Ei hyvä luoja. Keskittykää olemaan teinejä, älkää missään nimessä tehkö lapsia. Ihan tosi älkää. Toivottavasti tämä on provo.
Ap:lla ei ole mitään tietoa mitä elämä ilman päihteitä on, koko nuoruus ja aikuisikä mennyt niiden kanssa. Ensin täytyy kokeilla sitä normaalia elämää, ilman lasta. Vastahan hän suunnittelee katkaisuun menoa.
Jos kykenee päihteettömyyteen pidemmän aikaa, sitten voi miettiä sitä lastakin. Hyvä että miettii ja harkitsee, eikä suin päin ryhdy sanoista tekoihin, siitä pisteet ap:lle.
Olosuhteiden, kavereiden, vanhempien jne. syyttely sun valinnoista eli päihteiden käytöstä kertoo, että et ole valmis kantamaan vastuuta itsestäsi, saati lapsesta. Näillä tiedoilla kannattaa elämänsä käyttää itsensä parantamiseen ja unohtaa lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat hieman maaniselta. Tasoitu vielä hieman, sitten.
Nimen omaan. Ehdottomasti missään hetken huumassa ja euforiassa ei todellakaan pidä tehdä niin suurta päätöstä kuin alkaa pyrkiä äidiksi.
Ensin oma elämä kuntoon, ja nimen omaan niin että se on varmalla (niin varmalla kun ihmiselämä nyt voi olla) pohjalla, puitteet siinä kunnossa että lapsella on taatusti turvattu kasvu ja koti.
Noin pitkä päihdetausta ei hetkessä ole pois pyyditty eikä sen puoleen koskaan. Se tulee aina olemaan iso osa elämääsi ja menneisyyttäsi ja vaikutanut siihen valtavan paljon.
Katkolla käynti ei ole paranemista, se on vain alku josta saa pohjan alkaa parantua. Ja niin valitettavan moni sortuu heti katkon jälkeen.
Mutta - jos sinulta löytyy sisua ja motivaatiota ja todella vilpitöntä halua ja voimia alkaa pyrkiä päihteettömään elämään ja PYSYÄ siinä, voit alkaa miettiä sitten sitä lastakin. Edellyttäen siis että kaikki muut puitteet on siinä kunnossa että elämä pysyy käsissä.
Lapsi on viaton, hänen parhaansa tulee AINA ensin.
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei voi juoda tai käyttää raskauden yrittämisen aikana, raskauden aikana, tai imetyksen aikana. Olen itsekin alkoholisti ja sain silti terveen, onnellisen lapsen aikaiseksi -mutta se vaati sitä, että yli kolmen vuoden ajan olin _kuiva_ alkoholisti, eli sellainen joka kyllä epätoivoisesti haluaisi juoda vaan ei juo. (Nykyisin repsahtelen joskus jos ahdistustilat menevät liian pahaksi, lapsen isä ei juo joten hoitaa perheen silloin. Tästäpä toinen kysymys: kotona täytyy aina olla joku, jolla on koko pakka kasassa -voitko luottaa siihen, että kumppanisi on aina selvä seuraavat 18 vuotta?).
Mutta täytyy olla täysin rautainen tahtotila, että niin kauan kuin lapsi on biologisesti sinusta riippuvainen, on ihan pakko olla selvä, ahdisti sitten tai ei. Itse söin ruokalusikallisia tulisinta mahdollisesti hankittavaa chiliä; poltti aika pahasti mutta menivätpähän ajatukset muualle. Mitään lomaa ei saa tai tilaa virheille ole. Se on mahdollista -onnistuinhan minäkin -mutta helppoa ei. Enkä olisi uskaltanut edes yrittää ilman puolisoani, jolle terve lapsi oli tärkeysasia numero yksi -ei tullut tarvetta lukita minua kämppään, mutta olisi tehnyt sen jos olisi tullut.
Onpa hieno tarina, vaikeuksista huolimatta. Ihailtavaa epäitsekkyyttä ja itsekuria, lapsen parhaaksi. Toivon sulle ja perheellesi kaikkea mahdollista hyvää.
Munan laatu on huono noin pitkän käytön jälkeen ja se on fakta, että kaikki nämä päihteet vaikuttaa munan laatuun. Edelleen suosittelisin ensin vierottautumaan kaikista päihteistä.
Vierailija kirjoitti:
Katso ensin kunnolla, että pystyt olemaan ilman päihteitä. 30 on ihan nuori vielä, sulla on vielä useita vuosia aikaa saada lapsi. Yli puolet elämästä on TO-DEL-LA pitkä aika käyttää päihteitä ja irtaantuminen ei ole helppoa, ja takapakkiakin saattaa tulla. Lisäksi lapsen kanssa on vaativaa olla. Voi olla, että et ole henkisesti ja emotionaalisesti kasvanut itsekään kunnolla aikuiseksi kun olet aloittanut päihteiden käytön niin nuorena.
Ehkä unelma perheestä voisi olla se motivoiva tekijä, joka saisi sut kokonaan, lopullisesti irti päihteistä? Sitten kun päihteetöntä elämää on takana vaikka pari, kolme vuotta, voisi alkaa miettiä lapsenhankkimista? On paljon fiksumpaa rakentaa ensin itseä ehjäksi ja aikuiseksi ja sitten aloittaa muista huolehtiminen. Se on myös helpompaa. Saat tasapainotettua itseäsi ja omaa elämääsi ja olet sitten paljon valmiimpi huolehtimaan lapsesta.
Mutta uskon täysin, että pystyt irtaantumaan päihteistä ja pystyt olemaan hyvä, rakastava ja tasapainoinen vanhempi! Upeaa, että mietit asiaa etukäteen etkä vain hankkiudu raskaaksi kun mieli tekee. Se kertoo jo, että oikeasti haluat lapsen parasta. Olisi hyvä, jos myös muut turvaverkot kuin taloudelliset olisi kunnossa, esimerkiksi terapia käynnissä tms. Vanhemmuus nostaa myös aivan uudella tavalla esille omia kipukohtia omasta lapsuudesta, joten on hyvä valmistautua ottamaan myös niitä vastaan ilman päihteitä.
Paljon tsemppiä raitistumiseen, muista että olet nuori vielä ja sulla voi olla edessä todella hyvä elämä :)
Kiitos!
Tosiaan en haluaisin vaan hankkiutua raskaaksi vaan asiaa on pakko miettiä, psyykkisestä ja fyysisestä jaksamisesta, taloudelliseen puoleen yms. Vaikka mietin, että olen jo vanha ja pian on liian myöhäistä niin ehkä se ei olekaan niin..Olen aika nuori vielä ja pelottaa oma keho, mitä jos en lapsia ,voi saadakaan? Anyway, kiitos ihanasta viestistä, yli puolet elämästä on paljon kun käyttänyt huumeita sekä alkoholia ja pakkohan se on ensin itselle näyttää että pystyy olemaan ilman ja muillekin että ei minun elämä, tulevaisuus ole määritetty siihen elämään jota olen pitkään elänyt.
Lapsi on kyllä asia joka sai minut lopettamaan, hankkiutumaan hoitoon yms, siis ajatus siitä että voisin olla vielä äiti. Hyvä ja turvallinen äiti.
Niinkuin muutkin täällä sanoneet, että kannattaa odottaa vielä ja varmistaa että olet oikeasti kuivilla. 17v päihteiden käyttö ei nuin vain unohdu ja elämässä voi tapahtua arvaamattomia asioita. Jos sattuisi ikävästi ja eroaisitte niin alkaisiko päihdeputki samantien? Kannattaa oikeasti varmistaa että kaikki on ok ja parisuhde vakava lapsea ajatellen. Lapsi on muutenkin asia mikä on pitkän harkinnan päätös. En sano näitä negatiiviseen sävyyn, mutta kannattaa odottaa kuitenkin vielä.