Hyväkäytöksinen ja rauhallinen lapsi, mitä mieltä?

Mikään ei ole niin turhaa hommaa kuin verrata omaa lastaan muihin ja miettiä muitten reaktioita pää sauhuten. Kuukauden päästä asiat voi olla jo päälaellaan, yhtäkkiä se sun rauhallinen ja hyväkäytöksinen saa hepulin ja asetelmat kääntyy toisin päin. Elä vaan elämääs ja ole tyytyväinen jos olet tyytyväinen.

useimmat vaan haluavat vilkkaamman lapsen, ne tuntuvat jotenkin " oikeammilta" .



Itselläni vilkas ja hyväkäytöksinen lapsi

usko että osaisin olla sellaisen tosi rauhallisen lapsen kanssa- m- jotenkin oudoksu sellaisia muksuja ketkö ei oo lapsia. Hyvä käyttäytyminen on muutakin kuin sitä että osaa olla hiljaa ja paikoillaan.



Lapseni ovat sosiaalisia ja villejä mutta uskovat puhetta. He ovatkin meidän lapsiamme.

Kotona kyllä metelöi ja esittää mielipiteitään voimakkaastikin. Mutta enemmänkin on kyse siitä että hän on kuin minä eli tutustuu hitaasti eikä outojen ihmisten keskuudessa lähde helposti edes juttelemaan. Kestää aikansa että " reipastuu" .



Ikävä jos tuon takia lastani pidetään epänormaalina. Minulle hän on kyllä rakas lapsi vaikkei teidän muottiin " normaalista" lapsesta mahtuisikaan =(

että useimmat haluaisivat vilkkaan lapsen??

En ole osannut ajatella noin. Eikös vanhemmalle ole paljon helpompaa, jos lapsi on luonteeltaan rauhallinen?

Minun lapseni on iloinen, hyväntuulinen ja rauhallinen.

Olen tyytyväinen, joten siinä mielessä ei tarvisisi todellakaan uhrata tälle asialle enempää ajatusta, kuten joku ketjun alussa sanoi.

Mutta on vain mieleeni herännyt kysymys, että kun tutut jotenkin vihjaavat epäsuorasti lapseni luonteesta, että onko se sitten kateutta, kun itsellä on vilkas vilpertti vai mitä se on? ja nyt tästä paljastui, että se onkin sitä, että rauhallinen lapsi ei tunnu oikealta lapselta! minä kyllä pidän lastani oikeana lapsena, ja olen onnellinen hänen rauhallisesta luonteestaan.



ap

Iteslläni 4 vilkasta tenavaa. tuttavalla on taas kaksi lasta, jotka lähestulkoon istuvat paikallaan, puhuvat hiljaa, eivät tee koskaan mitään pahaa. Pakko sanoa, että itse otan mieluummin nuo vilkkaammat lapset. Tuntuu jotenkin että nuo rauhalliset eivät ole ihan normaaleja.

Vierailija:

Iteslläni 4 vilkasta tenavaa. tuttavalla on taas kaksi lasta, jotka lähestulkoon istuvat paikallaan, puhuvat hiljaa, eivät tee koskaan mitään pahaa. Pakko sanoa, että itse otan mieluummin nuo vilkkaammat lapset. Tuntuu jotenkin että nuo rauhalliset eivät ole ihan normaaleja.

n. vuosi sitten alko jo muuttua ei niin rauhalliseksi, kun sisko täytti vuoden. Kaipa se on tuo että ei tarvitse kilpailla mistään ja huomiota saa aina 100% ja eipä sitä yksinään tule riehuttua! esikko nyt 4

Minä ainakin pidän huomattavasti enemmän rauhallisista lapsista kuin isoon ääneen mekastavista. Ei rauhallinen lapsi ole mikään epänormaali! Lapsen ei silti tarvitse olla passiivinen, jos se on rauhallinen. Tunnen monia lapsia, joiden vanhemmilta kasvatus on jotensakin jäänyt aika vähiin, ja ne saavat käytännössä tehdä ihan mitä vaan, ja taas niitä lapsia, joiden kasvatus on onnistunut nappiin. Ero on huomattava!

usein ihan erilaisia kuin kylässä. Meillä on tällainen hitaasti lämpiävä poika, ja joskus oikein nolostuttaa kuinka hän vaan kyhjöttää kyläpaikassa mun sylissä vaikka kuinka kauan ja pitelee kaulasta kiinni. Sitten kun siitä rohkaistuu mukaan niin on ihan yhtä vilkas ja menevä kuin muutkin, yleensä siinä vaiheessa kun jo tehdään lähtöä. Mutta varmasti mun lapsesta saa uudessa sosiaalisessa tilanteessa sen kuvan, että on ihan hirvää nössö, joka vaan istuu paikoillaan. Tuu meille kotiin katsomaan. Täällä se viilettää ympäriinsä ja on tosi aurinkoinen ja hyväntuulinen ja VILKAS. Vieraita sitten mulkoilee kulmiensa alta, se on kuulkaa aika äsyttävää =).

Ovat tottuneet jo pienestä pitäen liikkumaan kanssani erillaisissa paikoissa. Jos lapsellasi olisi sisarus, niin todennäköistä on että sisarukset opettelevat vuorovaikutusta, yms. taitoja mm. riitelyn ja nahistelun avulla. Miksi se olisi jollain tavalla patologista että lapset nujuaa :) Esikoiseni oli ennen sisaruksiensa syntymää " ylikiltti" ja rauhallinen. Pelkäsin että hän tulee jäämään jalkoihin kun on niin kiltti. Ei osaa pitää puoliaan. Ei niitä lapsien keskinäisiä taitoja hankita äidin kanssa. Onneksi on tullut " ryhtiä" lisää sisarusten syntymän myötä. Jos et halua/voi saada enempää lapsia niin kerhot on kivoja paikkoja oppia muiden lapsien kanssa keskenäisiä arjen selviytymisessä tarvittavia taitoja. Ilman niitä " kiltit" lapset ovat koulussa, yms. pulassa. Mukavaa kun tulet toimeen lapsesi kanssa :)

mistä kymppi kirjoitti. Eli että kun meillä on vain tämä yksi lapsi (3 v.) eikä todennäköisesti toista ole tulossa ainakaan ihan lähiaikoina, niin elämämme varmasti on aivan eri tavalla helppoa kuin niissä perheissä, joissa on useampia alle kouluikäisiä lapsia. Ja sitten kun tämä helppous näyttäytyy tuttaville, jotka vielä monta vuotta pyörittävät arkeaan niiden vilkkaiden muksujensa kanssa, niin heille saattaa kehittyä jonkinlainen kateus meitä kohtaan. Sitten sitä puretaan vähän ikävään tyyliin, jossa rauhallinen lapsemme on jotenkin kummajainen.



Luulen itsekin, että lapsemme rauhallisuus on aika pitkälle siitä johtuvaa, että hän on saanut paljon huomiota ja aikaa osakseen. Ei ole tarvetta hakea huomiota sähläämisellä. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että tuomitsisin useampi lapsiset perheet, päinvastoin minusta on hyvä että on sisaruksia, ja toivoisin niitä omalle lapsellenikin (tällä hetkellä ei vielä mahdollista, toivottavasti tulevaisuudessa).



On epäreilua, jos äidit kateuksissaan piikittelevät lapsen luonteesta. Siitä syystä halusinkin tätä kysyä tällä palstalla. Että mitä ajatuksia äideillä oikeasti on.



ap

Ja hyväkäytöksinen on vain sellainen lapsi joka saa kotona selkään huonosta käytöksestä ;).

Että rauhallinen lapsi ei ole jotenkin " oikea" lapsi, vaan on jotenkin " epänormaali" :D Kyllä on monella teistä varaa saada vähän kypsyyttä ja syvyyttä ajatteluunne! Haukon täällä lähes henkeäni, miten kypsymättömiä ajatuksia täällä äiti-ihmiset laukoo.



Aikuiset ovat erilaisia. On avoimia ja vähän hiljaisempia ihmisiä. Onko teillä ihmiset jäänyt käsittämättä, että LAPSETKIN ovat keskenään erilaisia, sekä luonteeltaan että tempperamentiltaan (joka on synnynnäinen, ja johon ei voi vaikuttaa toisin kuin luonteeseen).



Oma tilanteeni on aika tavalla sama kuin ap:lla lapseni suhteen, paitsi että lapsi on 2-vuotias. Hän on maaailman suloisin olento, mitä maa ikinä päällään kantaa;)) Hyväntuulinen, iloinen, helppo ja selvästikin perusluonteeltaan ennemminkin rauhallinen kuin uusiin tilanteisiin ja ihmsten kanssa suin päin syöksyvä. Kotona erittäin vilkas touhottaja, mutta vieraassa paikkassa seurailee ennen kuin lähtee leikkeihin mukaan.



Arkojen lasten äideille sellainen tieto, että tutkimusten mukaan aroista lapsista kasvaa aikuisena selkeästi vilkkaita lapsia empaattisempia, sosiaalisesti lahjakkaita ja tunneälykkäitä ihmisiä. Ei ollenkaan huono vaihtoehto minusta:)



Minusta vilkkaat ja villit lapset ovat ihania ja valloittavia siinä missä ne vähän aremmatkin! Lapsi on lapsi ja sillä hyvä:) Juuri sellaisena kuin on. Mutta enpä omaani vaihtaisi koskaan pätkääkään vilkkaampaan lapseen! Joksus päätin, etten IKINÄ yritä kenellekään selitellä lapseni luonnetta (että hän on kotona ja tuttujen seurassa tosi vilkas ja riehuu siinä missä kuka tahansa). Hän SAA olla juuri sellainen kuin on. Istua sylissä uudessa paikassa ja ottaa kaiken sen ajan, minkä tarvitsee, kunnes kokee, että nyt on hyvä lähteä menoon mukaan. Siinäkös ihmetelkööt muut vanhemmat, jos niin lapsellisia ovat, se ei ole minun päänvaivani;)

Meillä alko tapahtuu vasta kun eka tuli 2v. Nyt kaks lasta, pika ja tyttö ja aika´moista vilinää on välillä. Monet " ainokaiset" eivät ole tottuneetkaan samalla tavalla pitämään puoliaan jne.

Joukossa molempia sukupuolia, eivät syö rauhoittavia eivätkä saa selkään huonosta käytöksestä. Kylläkin huonosta käytöksestä puhutaan ja muistutetaan, että seuraavalla kerralla sitten nätimmin.



Mitä vikaa siinä on, että lapset osaavat käyttäytyä ja eivätkä kiipeile ikkunaverhoissa eivätkä huuda kuin mielipuolet koko ajan? Itseäni kummastuttaa eniten ne lapset, joille ei ilmeisesti ole mitään käytöstapoja opetettu.

19 ja muutkin, jotka ovat ymmärtäneet lasten luonteiden erilaisuuksia.

Minä jo ihan pelästyin, että tätäkö mieltä oikeasti kaikki ovat -että lasten siis pitäisikin olla vilkkaita, että he ovat oikeita, suloisia lapsia.

Rauhallisista lapsista puhutaan usein negatiivisilla sanoilla: nynny, nyhverö, nysvää jne.



Minä aion olla lapsestani entistä ylpeämpi. Hän ei ole sillä tavoin arka, että roikkuisi minussa (ja vaikka niin tekisi, niin siinäkään ei olisi mitään pahaa). Emmekä todellakaan ole kurittaneet lasta, ei hän sen takia ole hyvin käyttäytyvä, vaan luultavasti siksi, että meillä on ollut aikaa ohjata häntä.



Itse tykkään kaikenlaisista lapsista, vilkkaista ja rauhallisista.

ympäristön vaikutuksen ylivoimaisuuteen ja kasvatuksen kaikkivoipaisuuteen siihen saakka, kunnes saavat toisen lapsensa' .



Nämä viisaat sanat on kirjoittanut joku, jonka nimeä en muista. Yhden lapsen vanhemmat ottavat helposti omaksi ansiokseen lapsen hyvinä pitämät ominaisuudet. Useamman ylensä tietävät, että ympäristön vaikutus on vain osa pakettia. Minullakin on vain yksi lapsi, mutta olen muuten paljon tekemisissä lasten kanssa ja allekirjoitan nämä fiksut sanat täysin. Toki lapsensa hyvistä ominaisuuksista kannattaa ja saa nauttia, mutta osa niistä on ihan synnynnäisiä. Kaikki ei ole vanhempien ansiota tai syytä.



Itse olisin huolissani hyvin kiltistä tai hyvin huonokäytöksisestä lapsesta. Mutta vilkkaus tai rauhallisuus eivät ole mittapuullani hyviä tai huonoja ominaisuuksia, hassu ajatuskin.



En ole koskaan ajatellut, että joku kadehtisi meitä kun arki on joiltain osin helpompaa kuin monilapsisessa perheessä. Pikemminkin olen huomannut, että moni tuntee meitä kohtaan sääliä, vaikka itse nautimme perheestämme juuri tämän kokoisena ja elämä hymyilee kaikin tavoin.

Meillä on kanssa hyväkäytöksinen, rauhallinen, sosiaalisesti lahjakas lapsi. Ihan luonnostaan ja luonteeltaan.

Ja tämä siitäkin huolimatta, että tämä toinen lapsemme (tyttö) on vilkkaampi ja temperamenttisempi tapaus kuin isovelinsä. Oli tosi avartavaa huomata, että samoillakin geeneillä voi tulla näin erilaisia lapsia =) Ja että onhan nämä vilpertitkin ihania, vaikka esikoisen aikana kauhulla seurasin joidenkin ei-niin-rauhallisten lasten menoa ja melskettä... Olin tottunut pitämään poikamme rauhallisuutta Ainoana Oikeana Tavoitteena, kun ei muusta ollut kokemusta ;)



Ikinä en toivoisi kummankaan olevan erilaisia kuin mitä ovat! Yhtä suloisia molemmat, omalla tavallaan, ja hyvät tavat löytyvät kyllä tuolta vilkkaammalta pikkusiskoltakin :) Eikä meidän elämä ainakaan ole yhtään hankalaa vieläkään, päinvastoin! Sehän on lopulta ihan vanhempien omasta asenteesta kiinni, miltä arki tuntuu.