Hyvin herkkä ihminen - mitä se tarkoittaa käytännössä? (En puhu erityisherkistä, vaan vain herkistä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäään suomalaista agressiivistä mörökölliä mutta en fiksua ssksalaiista.

Koko yläasteeen jatkunut koulukiusaaminen ilman terapiaa tekee jo sen että jää pahoja trauumoja.

Kun nämä jätetään terapiassa hoiitamatta niin ne kummittelevat jatkuvasti.

Herkät kokevat voimakkaammin. Vähän kuin suonissa virtaisi jotain huumetta, joka laittaa tunteet tuntumaan potenssiin 100.

Ap tässä.

Eli herkkä ahdistuu herkemmin kuin muut? Herkkä liikuttuu herkemmin? Herkkä myös iloitsee herkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä.

Eli herkkä ahdistuu herkemmin kuin muut? Herkkä liikuttuu herkemmin? Herkkä myös iloitsee herkemmin?

Kyllä. Herkkä ottaa myös asiat raskaammin. Havaitsee herkästi ja asiat vaikuttavat. Tylyyttä ja ilkeyttä on vaikea kestää. Sitten kun maailmassa on paljon juurikin ilkeyttä ja tylyyttä, niin arkuus ja varautuneisuus tulevat hyvin herkillä pintaan. Pystyn pitämään puoliani jo nykyään ja olemaan jopa kovaa, mutta en jaksaisi semmoista peetä. Sitten sitä huomaa parhaimmaksi arkuuden ja turvallisuuden, ja toivoo, että joskus olisi jossain hyviä ihmisiä ja mukavaa.

Välitän ja rakastan, mutta jos luottamus petetään tms, niin se on siinä. Ilostun ja innostun myös aidosti, tunnen herkästi ja aistin helposti. Inuitio on hyvä. En hae huomiota tms herkkyydellä, kuten ilkeämieliset usein tämäntyyppisissä aiheissa väittävät herkkien olevan ärsyttäviä uniikkihiutaleita jne, koska heillä itsellään on päinvastoin tunnevammaisuuden ja kommunikaatiokyvyttömyyden haasteita, sanottaisiinko näin.

Joudun suojelemaan itseäni. Se olisi upeaa, että olisi mies joka olisi lempeä ja rakastava, mutta se on fantasiaa. Omillaan on ok myös. Tuosta voi bongata sen, että kun tuntee itseään, niin paremmin tietää, minkälainen partneri käy ja millaoinen ei (esim ei kylmä, tyly, arvosteleva, veemäinen, ei-rakastava). 

Olen tuntoaistiherkkä. Kutian hyvin helposti ja jalkapohjia ei voi hieroa, ovat niin herkät. Tunnen iholla, jos hius on iholla tai pienikin ötökkä kävelee.

Kuormitun ihmisistä helposti. Aistin ja vaistoan paljon ihmisistä. Siksi viihdyn hyvin omissa oloissani ja teen työtä yksin. Illat on kiva olla perheen kanssa. En mielelläni mene kaupungille kävelemään tai ostoksille, väsyn. Tykkään rutiineista ja järjestyksestä.

Tykkään kyllä ihmisistä, mutta tapaamisia pitää säännöstellä. Muutaman kerran viikossa lounas ystävän kanssa on hyvä ajatus.

Esim. Jorma Uotinen on hyvin herkkä ihminen. Millä tavalla hän mahtaa olla pelokas?

Vierailija kirjoitti:

Esim. Jorma Uotinen on hyvin herkkä ihminen. Millä tavalla hän mahtaa olla pelokas?

Mikäköhän on pointtisi. Kysy häneltä, ei sitä hänen puolestaan voi tietää. 

Minä tunnen kaksi herkkää. Minulle molemmat näyttäytyvät pelokkaina.

Toinen on kauhea pessimisti, ja tajusin vasta myöhemmin, että sehän on pelkoa. Huolestuu ja lopulta ahdistuu. Ei hän lainkaan tunne iloa niin voimakkaasti kuin pelkoa. Ilon kohdalla hän on varauksellinen, eli pelko silloinkin on läsnä.

Toista en tunne niin hyvin, mutta hän kontrolloi lapsiaan järkyttävän paljon. 5 v ei saanut juista, koska voi kaatua. 12 v ei saanut polttaa kynttilää. Jne. Hän on nopea hermostumaan ja suuttumaan. Ilosta en osaa sanoa.

Yhteistä molemmille on taiteellisuus ja kultturellisuus.

Entisaikojen Emo, oli muotia nyyhkytellä millon mistäki ja liikkua surullisen näköisenä .

Nyt kaikki asperger-erikoisherkkyydet-muodissa enemmänkin.

Aistiherkkänä kärsin usein hajuista ja äänistä, muut ei huomaa mitään ja itsestäni tuntuu, etten kestä niitä. Haistan kaiken aina ensimmäisenä.

Äänekkäät nielaisut ja kupin kilistely lusikalla hermostuttaa.

Hikoilen herkästi, mutta tuskin koskaan palelen. Nämä arkisin jatkuvana riesana.

Vierailija kirjoitti:

Herkät kokevat voimakkaammin. Vähän kuin suonissa virtaisi jotain huumetta, joka laittaa tunteet tuntumaan potenssiin 100.

Minulle muutama on sanonut, että mitä sä oikein olet vetänyt. Nautin joka solulla. Kääntöpuolena on kuormittuminen ja joskus menee yli. Ylivirittyneisyys aiheuttaa unettomuutta. Omat ja muidenkin ihmisten väliset ristiriidat ovat vaikeita. Mietin tosi paljon, analysoin ihan hirveästi kaikkea. Myös tuntemieni ihmisten tunne-elämää. Jopa julkkisten. Asioita, jotka eivät kuulu minulle. Kuormittavat vain. Empatia menee usein liian pitkälle.

Koitan rajata kuormittumista ja rauhoittaa hermostoa joogaamalla. Välttelen pahoinvoivia ihmisiä. En pysty auttamaan paljon.

Unohdin sanoa, että aistiherkkänä olen kuitenkin peloton ja rohkeakin, en ahdistu enkä pelkää kanssaihmisiä.

Vältän kuitenkin suuria joukkoja enkä tykkää olla missään ryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Aistiherkkänä kärsin usein hajuista ja äänistä, muut ei huomaa mitään ja itsestäni tuntuu, etten kestä niitä. Haistan kaiken aina ensimmäisenä.

Äänekkäät nielaisut ja kupin kilistely lusikalla hermostuttaa.

Hikoilen herkästi, mutta tuskin koskaan palelen. Nämä arkisin jatkuvana riesana.

Minulla on kosketusyliherkkyys. Metsässä käveleminen voi olla liikaa, jos on hyttysiä. Hyttysten hipaisut, metsän äänet (puiden ja oksien rapinat), linnut ja muut eläimet. Tuntuu, että pää räjähtää. Tykkään olla meren rannalla tuulessa, kun ei ole ainakaan hyttysiä.

Herkkyys on myös vahvuutta. Huomaan asioita, joita joku toinen ei havaitse. Toimin intuition kautta, muuta tosiasiassa mietin myös paljon.

En vaihtaisi pois herkkyyttäni enää, kun olen löytänyt paikkani ja tiedostan vahvuuteni ja heikkouteni. Nuorena oli vaikeaa, kun en tiennyt, mistä pahoinvointini johtuu. Yritin olla ja tehdä niinkuin muut. Sairastuin sen takia, kun en osannut rajata itselleni sopivia asioita. Minulle vähemmän on enemmän. Vähemmän ihmisiä, vähemmän kokemuksia (tilaan vaatteet netistä esim.), vähemmän toimintaa. Siivoan paljon, tykkään puhtaudesta ja järjestyksestä, rauhallisuudesta ja tasapainosta. Elämä tuntuu sopivalta, kun rajaan asioita.